Hyppää pääsisältöön

Rajamiestä vastaan voi tulla karhu tai loikkari

Rajavartiolaitos vartioi herkeämättä Suomen rajoja maalla, merellä ja ilmassa. Pitkällä itärajalla hiihtelevä rajamies voi kohdata partiomatkallaan karhun. Yhtä hyvin korpisoturi voi yllättää rajaloikkarin, salakuljettajan, vankikarkurin tai muun hämärämiehen.

Legendaariset selostajat Martti Silvennoinen ja Niilo Ihamäki maalailevat ohjelmasarjassa ”Rajamme vartijat” mielenkiintoisen ja värikkään kuvan Suomen rajojen vartioinnista.

Vuosina 1961-63 tehty kolmen lyhytelokuvan sarja kertoo maarajojen vartioinnista, merivartioinnista, ilmavalvonnasta ja Rajavartioston tekemästä monipuolisesta pelastustyöstä.

Perustehtävät ovat säilyneet jokseenkin samoina vuodesta 1919 lähtien, jolloin Rajavartiolaitos perustettiin.

Kaikkiaan rajamiesten ja -naisten huolenpidon kohteena on Suomen rajoja lähes 4 000 kilometriä. Näistä pisin raja on Venäjän raja, jolla on pituutta noin 1 340 kilometriä. Norjan vastainen raja on 736 kilometriä, Ruotsin vastainen raja 614 kilometriä ja aluevesiraja 1 250 kilometriä.

Tarkimmin vartioitu raja on aina ollut itäraja. Syinä ovat olleet sodat, poliittisten järjestelmien erilaisuus ja nyttemmin se, että Venäjän vastainen raja on Euroopan unionin ja ns. Schengen-alueen ulkoraja.

Schengen-alueen ulkorajaa on nykyisin myös Helsinki-Vantaan lentoasema, jossa Suomella on ulkorajaa noin 200 valtion kanssa.

Rajavartioston päätehtävänä on säilyttää rajoilla rauhalliset, turvalliset ja lailliset olot. Laitos toimii sisäministeriön alaisuudessa, mutta mahdollisen kriisin aikana se voidaan liittää osittain tai kokonaan Puolustusvoimiin.

Teksti: Reijo Perälä

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto