Hyppää pääsisältöön

Äitinä vauvalle, murkulle ja muutos mummiksi

A-raportin Äidillä on puheenvuoro –insertit vuodelta 1982 seuraavat äitiyden vaiheita lasten kasvaessa. Elämästään kertovat vastasyntyneiden, leikki-ikäisten, murrosikäisten ja aikuisten lasten äidit.

Matka alkaa Kätilöopistolta, josta tavataan kaksi vastasyntyneiden lasten äitiä. "Toivon, että voisin antaa hänelle hyvän kodin, hyvän hoidon ja olemaan hyvä äiti hänelle", pohtii yksi äiti. Toinen äideistä tuntee leijuvansa vielä pilven reunalla, vaikka vanhasta kokemuksesta jo tietää, millainen vauva-arki kotona odottaa.

Kotona puolivuotiasta lastaan hoitavalla Päivi Ignatiuksella turvallinen sairaalamaailma on enää joskus kaihoisana mielessä. Arkiäidin päivää hallitsevat pyykinpesu, kodinhoito ja ennen kaikkea pojan hoitaminen. Päiville raskainta ovat olleet yövalvomiset ja neuvot ovat olleet ristiriitaisia: lääkärin mukaan lapsen voi antaa yöllä huutaa, sillä ei lapsi yöllä nälkää itke. Mutta neuvolassa on sanottu, että nimenomaan nälkäänsä lapsi yölläkin itkee.

Kotiäidille myös henkinen väsyminen on tuttua, ja joinan aamuina Päivikin olisi halunnut nukkua velvollisuuksien ohi. Oman lapsen hoitaminen pitkään kotona on kuitenkin ilo, ja Päivi säälittelee äitejä joilla vain muutama vuosi sitten oli äitiyslomaa ainoastaan pari kuukautta ja pikkuvauvan äidin täytyi lähteä töihin.

Kun lapsi menee hoitoon

1980-luvun alussa kaksi kolmasosaa äideistä palasi takaisin työelämään ja siirtyi uudelle juoksuradalle kodin, työpaikan ja hoitopaikan välille. Tuolloin vain puolet alle kouluikäisistä lapsista pääsi kunnallisiin hoitopaikkoihin, ja monet perheet joutuivat etsimään yksityisiä hoitopaikkoja ja palkkaamaan hoitajia. Yhteiskunta ei tukenut yksityisille maksettuja päivähoitomaksuja verotuksessa.

Puskaloiden perheelle pojan ensimmäinen vuosi tarhassa oli kaikkein vaikein, kun lapseen tarttuivat kaikki taudit. Joka sairauden vuoksi ei voinut olla töistäkään poissa ja perheen piti järjestää kotiin hoitajia. Silloin äidistä tuntui kurjalta jättää lapsi aivan vieraalle.

Taloudellisesti Puskalat olivat väliinputoajia, jotka eivät automaattisesti saaneet kunnallista hoitopaikkaa. Nyt perheen poika oli äidin hyväksi kokemassa kunnallisessa päiväkodissa, mutta joka vuosi hoitopaikkaa oli jouduttu erikseen hakemaan ja sama oli jälleen edessä. Pojalla oli tärkeitä ystäviä päiväkodissa ja äitiä huoletti, jos lapsi tässä kehitysvaiheessa joutuisi taas vaihtamaan hoitopaikkaa.

Murkun äidistä mummiuteen

Murkkuikä on viimeistään vanhemmille kasvatuksen puntari. Asiat eivät kulje enää pelkästään vanhempien tahdon mukaan, vaan viimeistään nyt lapset osoittavat oman tahtonsa. Kukkaro on koetuksella, kun kulut kasvavat, äidin päättämä vaatemaku hylätään ja myös harrastukset imevät rahaa.

Eeva Autio kertoo yksinhuoltajaäidin arjesta kahden murrosikäisen pojan vanhempana. Eeva kertoo käyttäneensä paljon voimavarojaan poikien elämän tasapainottamiseksi eromurheiden keskellä. Äiti piti murrosvaihetta kuitenkin antoisana ja mielenkiintoisena aikana, kun poikien kanssa saattoi keskustella, vaikka välillä nuorempi poika räiskyi ja vanhempi puolestaan vetäytyi yksinoloon.

Äidin rooli oli vaihtunut mummin rooliin leskeksi jääneellä Irja Eskolinilla. Tyttärensä liki 20 vuoden avioliittovuoden aikana on jo ehtinyt kasvaa ulos äidin roolista ja nyt aika keskittyä mummiuteen. Irja Eskolin kertoo nauttivansa mummina olosta ja tyttärenpoika on mummin silmäterä. Lapsenlapsensa hän arvelee olevansa rauhallinen poika siksi, että tämä sai olla kotirouvaäitinsä kanssa kotona kouluikään saakka. Mummi katsookin murheissaan lapsia, joita äidit retuuttavat aikaisin aamulla päiväkotiin.

Eskolinin oma äitiysaika oli raskasta sodan keskellä. Vaikka 1980-luvun äideillä ei ollut enää puutetta materiasta, näki Eskolin uuden ajan äideillä olevan valtavasti vastuuta, koska lapset kehittyivät nopeammin kuin ennen. ”Voisi sanoa, että lapsilla ei ole enää lapsuutta. Kun ne tulee koulunpenkistä ne on jo täysoppineita kaikessa… Ovat jo aika varttuneita, vaikka olisivat vasta 12–13-vuotaita.”

Sitten kun yksin pärjääminen ei enää onnistu, Irja Eskolin toivoi, että tytär voisi ottaa hänet luokseen. ”Mutta jos musta tulee höppänä, enkä enää tiedä mitä teen, niin silloin toivon, että hän huoltaa mut jonnekin.”

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • "Ilman unelmia ei voi elää tulevaisuuteen" – Chilen pakolaiset muistelevat vallankaappauksen kauhuja ja suomalaista solidaarisuutta

    Vuoden 1973 vallankaappaus sai suomalaiset aktivoitumaan.

    11. syyskuuta vuonna 1973 kenraali Pinochetin sotilaat aloittivat vallankaappauksen ja ryhtyivät tuhoamaan Chilen demokraattista järjestelmää. Stadionit muutettiin keskitysleireiksi, ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja surmattiin. Elävän arkiston koostamassa artikkelissa entiset pakolaiset kertovat kokemuksiaan vankileireistä, kotiinpaluusta ja suomalaisesta solidaarisuudesta.

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.