Hyppää pääsisältöön

Puutarha - työleiristä paratiisiksi

Pystykiurunkannus
Pystykiurunkannus Kuva: Leena Mattila/YLE pystykiurunkannus

Kotipihan puunaamisesta voi tulla siivoushulluuteen verrattava pakkomielle. Aina jostain löytyy jotain korjattavaa tai kitkettävää. Toinen, helpompi vaihtoehto, päästää kotipuutarhurin pinteestä puutarhakeinuun, sillä hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Harkiten valitut kasvit oikeassa paikassa jaksavat kasvaa ilman ylimääräistä passaamista. Ne kestävät myös tauteja ja tuholaisia, joten torjuntatoimiinkaan ei tarvitse aina ryhtyä.

Paljas maa on loistavaa kasvualustaa rikkakasveille, joten paljasta maata ei kannata yrittää ylläpitää, jos ei aivan erityisesti tykkää kitkemisestä ja haraamisesta. Maanpeitekasvit helpottavat kitkentäpaineita, koska ne peittävät paljaan maan ja kilpailevat elintilasta rikkaruohojen kanssa. Varhain keväällä kasvun ja kukinnan aloittavat mukulaleinikki, pystykiurunkannus ja valko-, sini sekä keltavuokot peittävät puiden ja pensaiden alustat kunnes lehdet puhkeavat oksiin. Maanpeitekasvit hoitavat ekologisen rikkakasvitorjunnan luonnonmukaisesti nopeudella ja varjostuksella.

Ennen kasvien valintaa kannattaa todellakin perehtyä siihen, millaisissa oloissa omalle pihalle meinattu kasvi viihtyy - tai pysyy edes hengissä. Myös istutuspaikan ja oman pihan ominaisuudet on syytä selvittää, jotta voidaan arvioida, mitkä kasvit siellä viihtyvät. Onko piha varjoinen vai aurinkoinen? Onko maa kosteutta pidättävää savea vai helposti kuivuvaa karua kangasmetsää, vai onko kyseessä paahteinen laatoitettu rivitalopiha? Oikein valitut kasvit niille sopivissa paikoissa menestyvät yleensä paremmin, ja ne menestyvät vähemmällä vaivalla.

Silmät auki ympäristössä

Kun omasta pihasta ja sen kasvuoloista on saatu selko, niin siirrytään vilkuilemaan mitä luonnonkasveja ympäristössä elelee. Ollaanko harjulla mäntyjen katveessa, puolukan, kanervan ja heinien joukossa vai rehevällä lehtomaalla saniaisten, kurjenpolvien ja lehtipuiden seurassa. Monista, varsinkin kukkivista luonnonkasveista on jalostettu viljelyversioita puutarhoihin. Niillä on suhteellisen samantapaiset toiveet elinolojensa suhteen: puutarhan irikset, kurjenpolvet, päivänkakkarat ja saniaiset viihtyvät samoilla paikoilla kuin luonnonvaraiset serkkunsa.

Mummon perennat pelittää edelleen

Isoäidinaikaiset perennat ovat viljelyvarmoja, sillä ne ovat selvinneet parista maailmasodasta, kuivista kesistä ja kylmistä talvista jo niin monta sukupolvea, että niihin voi kyllä luottaa jatkossakin. Monivuotisina perennat nousevat vihreinä joka kevät juurakostaan. Ne kestävät hyvin säitä, tauteja ja tuholaisia ja kukkivat suurella varmuudella. Tietysti sillä edellytyksellä, että istuttaa päivänlijat ja varjolijat oikeille paikoilleen.

Vanhojen perennojen elinvoimaisuudesta kertoo se, että niitä löytyy vuosikymmeniä tyhjillään olleiden talojen pihoilta - ja täydessä kukassa. Monia perennoja tai niiden siemeniä on saatavissa Maatiainen ry:n kautta, jos siemeniä tai alkuja ei löydy sukulaisilta tai tuttavilta. Ainakin akileija tuottaa niin paljon siemeniä, että niistä riittää jaettavaksi naapureillekin.

Noin naapurissa, mutta...

Naapureiden pihoista ei aina kannata ottaa mallia, sillä tontilla ja toisella voi olla suuriakin eroja, vaikka lähellä asutaankin. Naapureilta kannattaa kyllä katsoa se, mitkä kasvit eivät ainakaan pärjää, sanoo puutarha-asiantuntija maatalous- ja metsätieteen kunniatohtori Pentti Alanko. Helppohoitoinen piha suunnitellaan hissukseen, kaikessa rauhassa ja järjen kanssa eikä ryntäillä joka kevät uudelleen taimikauppaan ostamaan taas kerran niitä yhden vuoden hengissä kituuttavia ja sitten pois nuutuvia väärin valittuja taimia.

Samettinurmikko orjuuttaa

Helpoksi ratkaisuksi ajateltu nurmikko on huomattavan työläs. Jos haluaa saada aikaan samettinurmikon, niin sitä pitää perustamisen jälkeen lannoittaa, kastella ja leikata. Talven jälkeen paikataan vauriopaikat ja aletaan sama hoito-ohjelma uudelleen. Suomessakin kyllä on samettinurmikoita - esimerkiksi joillakin golf-kentillä.