Jukka Lindfors
Yle
Eri faktat ja ennusteet löivät toisiaan korville, kun Euroopan unionin kannattajat ja vastustajat ottivat ruudussa toisistaan mittaa EU-kansanäänestyksen alla syys-lokakuussa 1994. Jäisikö Suomi "yksin pimeään porstuaan" vai siirtäisikö se päätäntävaltansa "ummehtuneelle poliittiselle salalaliittoeliitille” – siinä lähes 10 tunnin ohjelmapaketin keskeinen vastakkainasettelu.
Kansakin pääsi EU-illoissa aina välillä kyselemään ja kommentoimaan, mutta äänekkäimmät roolit oli varattu tv:stä tutuille poliittisille päättäjille, virkamiehille ja asiantuntijoille.
A-studion ensimmäisessä EU-keskustelussa nousivat päätaistelupariksi työministeri Ilkka Kanerva (kok) ja kansanedustaja Esko Seppänen (vas). Kanerva lupasi EU-jäsenyyden tuovan ”vakautta, vaurautta ja elämänlaatua”. Unionin ulkopuolella Suomi taas jäisi ”hiipuvaksi hiillokseksi”.
Seppäsen arviot jäsenyyden vaikutuksista ovat täsmälleen päinvastaisia. Näkemykset faktoista eriävät välillä niin jyrkästi, että Kanerva vaatii tuohduksissaan tv-katsojille ”kuluttajansuojaa”.
Panelistit esittelevät keskenään ristiriitaisia tutkimusennusteita mm. EU-jäsenyyden vaikutuksesta Suomen vaurastumiseen. Katsojat saivat äänestää vaurastumisesta puhelimitse.
Monet yleisökysymykset liittyivät EU:n turvallisuuspoliittisiin ulottuvuuksiin. Kalevi Sorsan mukaan EU pyrkii tekemään sodan mahdottomaksi myös Itä-Euroopan kanssa. Kanerva kiihtyy torjuessaan Hilkka Pietilän epäilyksiä siitä, että "suomalaisia poikia vietäisiin Balkanille tapettaviksi”.
Pehmeitä arvoja nuorten paneelissa
Nuorille suunnatussa EU-väittelyssä korostuivat sellaiset teemat kuin ympäristönsuojelu ja kehitysmaapolitiikka. Sen sijaan oltiin vastakkaista mieltä siitä, edistetäänkö näitä arvoja parhaiten EU:ssa vai sen ulkopuolella. Yleisö tunnustaa väriä asianmukaisin päähinein ja rintamerkein.
Panelistien ja yleisön puheenvuoroissa viljeltiin latautuneita ilmaisuja "erakoitumisesta" "valtiopetokseen". Välillä yllettiin sentään aidosti pohdiskelevaankin dialogiin.
Mukana paneelissa olivat mm. filosofit Tuomas Nevanlinna ja Thomas Wallgren, vihreä politiikko Sallamaari Nieminen (myöh. Muhonen) ja Mieskuoro Huutajien johtaja Petri Sirviö. Yleisön "EU-positiivisten" aktiivisimpiin edustajiin kuului tuleva europarlamentaarikko Pia-Noora Kauppi. Nuorta yleisöä houkuteltiin oululaiseen Cafe Rumbaan Aknestik-bändillä.
Ollila vastaan Väyrynen
-studion kolmannessa väittelyssä palataan perinteisemmän politiikkakeskustelun tyyliin, kun koolle on kutsuttu päättäjiä, asiantuntijoijta sekä yrittäjien ja ay-liikkeen edustajia. Ohjelmasta muodostui pitkälti kaksintaistelu Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan ja EU-jäsenyyden nimekkäimmän vastustajan Paavo Väyrysen välillä.
Ollila sanoo jäsenyyden laskevan elintarvikkeiden hintoja ja uskoo, että Suomeen alkaa tulvia investointeja liittymisen synnyttämän ”imagotekijän” ansiosta. Väyrynen varoittaa tulevan rahaliiton rajoittavan Suomen talous- ja sosiaalipoliittista vapautta. Väittelyssä tiukkoja EMU-ehtoja vertaillaan Suomen omaan ”vakaan markan” politiikkaan ja sen aiheuttamiin katastrofeihin.
Väyrynen tarjoaa vaihtoehdoksi pohjoismaista talousyhteisöä, ja hän arvosteleekin sapekkaasti lähestyvän EU-kansanäänestyksen järjestämistä ennen Ruotsin omaa ratkaisua. ”Tarkoituksena on vedättää suomalaisilla Ruotsikin EU:hun”, hän uumoilee.
Veteraanipoliitikko saa pariinkiin otteeseen aiheen närkästyä keskustelun laadusta. Ensin ohjelman vetäjä Seppo Toivonen nimittää häntä ”vanhaksi devalvointien kannattajaksi”, sitten muuan yleisön edustaja ihmettelee, kenen asialla Väyrynen nyt oli jarrutuksessaan, kun hän aiemmin ”juonitteli KGB:n agenttien kanssa”.
Naispanelistit pääsevät parhaiten ääneen keskustelun sosiaalipoliittisessa osuudessa. Muuan yleisöpuheenvuoro huomauttaa osuvasti, ettei myöskään Suomen EU-neuvottelijoihin kuulunut yhtään naista.
Jokamiehenoikeudesta huoriin ja huumeisiin
Ajankohtaisen Kakkosen Eurooppa-teemaillan aikaan suuri osa äänestäjistä oli vielä epätietoisia kannastaan. Ohjelmaan haastatelluilla oli sitä selkeämpiä mielipiteitä. Kriittisimpien mielestä jäsenyys toisi Suomeen ”rikollisia, huoria ja huumeita” tai jopa ”ison kasan ruumiita”.
”Uhkailijaksi” nimettiin ohjelmassa myös jäsenyyttä kannattava vuorineuvos Tauno Matomäki, joka ennusti suomalaisen suurteollisuuden muuttavan ulkomaille, mikäli Suomi jää EU:n ulkopuolelle. Poliitikkojen, ay-väen ja elinkeinoelämän edustajien lisäksi keskustelussa on mukana mm. opiskelijanuorukainen Alexander Stubb.
A-studion neljäs EU-keskustelu lähetettiin kolme päivää ennen kansanäänestystä. Helsingin Sanomat (14.10.1994) kritisoi "protokollääristä" ohjelmaa, joka oli puoluejohtajien, etujärjestöjen edustajien, virkamiesten ja tutkijoiden kansoittama. "Emäntä Anttila ja kumppanit olisivat tehneet eetvarttia tällekin tilaisuudelle."
Virkamiehetkään eivät pysyneet keskustelussa neutraaleina viilipyttyinä vaan syyttelivät toisiaan ”tarkoituksenmukaisista laskutoimituksista” esimerkiksi Suomen EU-nettomenojen ja -tulojen osalta.
Yleisökysymykset koskettelivat mm. jokamiehenoikeuksia, autoverotusta, ydinjätteiden sijoitusta, maatalouspolitiikkaa sekä Suomen mahdollista Nato-kytkentää ja Venäjän uhkaa. EU-kriittisen tutkijan Heikki Patomäen mielestä ei saisi syntyä tilannetta, jossa Venäjä tuntisi joutuvansa eristyksiin.
Äänestysiltana 16. lokakuuta 1994 nähtiin vielä A-studion keskustelu kansanäänestyksen tuloksista. Huomiota sai myös rahamarkkinoiden poikkeuksellinen panostus vaalitapahtumaan, Suomessa kun ei yleensä käyty valuuttakauppaa sunnuntai-iltaisin.
