Esteratsastuksen tähtipari Sebastian Nummisen ja Satu Liukkosen elämä on pelkkiä hevosia. Eilen pari pokkasi voiton Nations Cupissa osana Suomen joukkuetta, ja suuntaa kisoihin taas seuraavana viikonloppuna.
Sebastian ”Sebbe” (s. 1976) ja Satu (s. 1981) tutustuivat Barcelonassa - missäpä muuallakaan - kuin kilpailuissa. Molemmille ammattikilparatsastus on ollut ehdoton valinta uraksi, onhan hevoselämä tullut jo molempien perheiden kautta verenperintönä.
- Mitä muuta mä tekisin? Mä oon aina vaan ollut että heppoi, heppoi, heppoi! Satu nauraa.
Nyt pari asuu Ruotsissa ja pyörittää kolmenkymmen hevosen esteratsastustallia. Satu päätyi Ruotsiin 10v. sitten työtarjouksen perusteella, ja Sebbe matkusti Sadun perässä vajaat neljä vuotta sitten.
Hevosyrittäjän arki on raskas, maasta tai tasosta riippumatta. Satu kertoo parhaimmillaan ratsastavansa 15 hevosta päivässä. Talli pyörii pariskunnan ja kolmen tallityöntekijän hartiavoimin. Ratsastus alkaa kahdeksalta aamulla ja loppuu illalla kun hommat saadaan pakettiin. Tiimistä tekee toimivan koko porukan kova työmoraali. Siltikin,
- Arjenpyörityksessä raskainta on juuri se arki,Sebbe toteaa.
Kaksikko elääkin kilpaurheilulle. Molemmat rakastavat kilpailuita ja reissussa olemista. Hevosrekka starttaa tallipihasta joka viikonloppu, usein kohti Keski-Eurooppaa tai Ruotsin kansallisia kisoja. Kisoissa mukana on Sebben ja Sadun lisäksi hoitaja tai kaksi. Usein myös hevosten omistajat haluavat olla mukana seuraamassa ja auttamassa.
Tallissa on vain muiden omistamia hevosia, joilla kilpailemisesta Satu ja Sebbe saavat osan tienestistään. Pari omistaa osia muutamista tallin hevosista. Hyvät ja kehityskelpoiset pyritään pitämään, mielenkiinnottomat myymään heti. Tällä hetkellä tallissa on monta laadukasta nuorta, jotka pitää saada ulos hyppäämään siinä missä vanhat konkaritkin. Aikataulutus tuo työhön oman haasteensa.
Nuorten hevosten koulutus ja niiden kehityksen seuraaminen ovat molemmille tärkeitä motivaattoreita.
- Luokalla ei ole niin väliä, jos näkee itse rakentamansa hevosen pärjäävän kilpailuissa, Satu sanoo. Sebbe lisää haluavansa urallaan silti voittaa jotain isoa, mestaruusmitalin tai World Cupin.
Parisuhteen kannalta yhteisestä työstä on paljon hyötyä. Toinen kilpaurheilija ymmärtää toisen menemisiä hyvin ja tavoitteet ovat yhteisiä. Epäonnistumisen hetkellä ymmärrys on suuri toisen puolesta, koska toinen urheilija tietää miten rankalta pettymys tuntuu. Itse kilpailutilanteissa toinen voi taas katsoa edeltäviä ratoja toisen verrytellessä, ja antaa viime hetken ohjeet ennen radalle menoa.
- Mä tarvitsen välillä vähän kannustusta. Neuvonanto toimii hyvin kun toinen tuntee hevoset joilla ratsastaa ja toisen ratsastustyylin, Satu summaa ja Sebbe jatkaa hymyillen:
- Vaikka mä vaan välillä vedän pipon syvemmälle päähän neuvojen kohdalla.
Sebbe sanoo seuraavansa aina omaa suunnitelmaansa ja kysyy neuvoja jos niitä tarvitsee. Kahdesta huippuratsastajasta samassa tallissa on kuitenkin selkeät etunsa, kun hevosia on mahdollista vaihtaa päittäin.
- Sillä tavalla hevoset saa reilun mahdollisuuden kahden eri ratsastajan kanssa. Kaikki ratsastajat kun ei sovi kaikille hevosille, eikä kaikki hevoset kaikille ratsastajille. Se on reilua omistajillekin, Satu pohtii.
Parin erimielisyydetkin liittyvät aina hevosiin. Mitään perustavanlaatuista kiistakapulaa ei ole, vaan kyse on aina pienistä asioista esimerkiksi hevosen ratsastuksessa. Pinna ei kiristy edes pitkillä kisamatkoilla, joissa istutaan tuntitolkulla rekan pienessä ohjaamokopissa. Sebbe lisää nauraen, että hermojen avuksi puhelimessa on erilaisia pelejä ajanviettoon.
Tulevaisuudessa tallin hevoslukumäärä ei ole nousemassa, mutta lisää laatua hevosiin toki aina toivotaan. Kauden tavoitteet ovat Nations Cupissa ja Sadulla MM-kilpailuissa. Kysyttäessä josko perheeseen olisi tulossa lisää ratsastajia, Sebbe hymyilee ja sanoo katsovansa miten Bob -koiran taidot tässä kehittyvät. Jackrusseli kulkee mukana kaikilla kisamatkoilla ja tekee välillä lenkkejä isäntänsä kanssa satulan etukaarella istuen. Satu jatkaa ja sanoo, että haluaa tällä hetkellä vain ratsastaa, tallissa kun on niin monta kivaa hevosta.
- Ja mä en kestäisi sitä puolen vuoden isyyslomaa! Sebbe, vannoutunut kilparatsastaja, naurahtaa ja katsoo lämpimästi avovaimoaan.