Teuvo Niiranen
Yle
Suomen Television vuonna 1963 valmistamassa dokumenttiohjelmassa tutustumme ilmajokelaisen Könnin kellonrakentajasuvun vaiheisiin ja maankuuluun Könnin kelloon. Ohjelma tuo esille suvun jäsenten monitaitoisen lahjakkuuden, jota voi ihailla vaikka Helsingin tuomiokirkon kellotauluista.
Ilmajoki on suomalaisen kulttuurihistorian rintamaita ja kotimaisen käsiteollisuuden kotialuetta. Könnin tapaisen rakentajasuvun löytyminen täältä latolakeuden keskeltä ei ollut sattumaa.
Könnin sukuhistoria on täynnä kansamme kohtaloiden varjohetkiä nuijasodan, isonvihan, Suomen sodan ja nälkävuosien hävityksistä. Tie menestykseen kulki kahden Könnien perusominaisuuden kautta: heillä oli poikkeuksellista teknistä lahjakkuutta ja heidät tunnettiin sisukkaina vaikeuksista piittaamattomina työn ponnistelijoina.
Könnin mestarien historia alkaa 1700-luvun puolivälissä. Mestarien jälkipolvi on ryhtynyt tallettamaan ja säilyttämään menneiden sukupolvien töitä ja muistoa. Tärkein aikaansaannos on sukukirja. Tässä ohjelmassa suvun jälkipolven edustajat Kosti Könni ja Yrjö Könni kertovat värikkäästi neljän sukupolven mestareiden vaiheista ja Könnin kellojen tuotannon kehittymisestä tehdasmaiseksi.
Kansan keskuudessa Könnin kellot tulivat nopeasti tunnetuiksi luotettavina kelloina. Pienimmät kelloista olivat taskukelloja, tunnetuimmat kaappikelloja. Niistä tunnetuin oli muodokas ”mamsellikaappi”. Suurimmat kelloista olivat tornikelloja. Huomattavimpia olivat valtioneuvoston linnan sisääntulopäätyyn ja Nikolainkirkkoon eli nykyiseen Helsingin tuomiokirkkoon asennetut tornikellot. Könnit saattoivat valmistaa myös pelkän kellonkoneiston ja paikallinen nikkari valmisti siihen kaapin.
Könnin mestarit olivat erinomaisen taitavia seppiä. Tuotantoon kuuluivat muun muassa aseet, monihaittaiset lukot, kirurgin välineet, kangaspuut ja kirkkojen kynttiläkruunut sekä kärryjen ja rekien valmistus. Erilaisilla vipulaitteilla voitiin tehdä vaativia kirkkojen korjauksia.
Neljännen polven könnimestarin Juho Jaakonpoika Könnin (1798-1865) aikana kellotuotanto laajeni tehdasmaiseksi.
”Aikalaiset sanoivatkin, että kaikkialta maasta, mutta varsinkin Hämeestä hänen kellonsa panivat kukon pois ajankulun ilmoittajan virasta”, kertoo ohjelman selostaja Kauko Saarentaus.
Könnin mestarien kausi kesti sata vuotta päättyen 1800-luvun puolivälissä. Tähän vaikuttivat ulkomaisen tuonnin laajeneminen, ”kukkuvan kellon kausi” ja Könnin isästä poikaan -perinteen päättyminen.
Teksti: Teuvo Niiranen
Katso myös
- Pohjanmaata postiauton ikkunasta 1970-luvulla
- Kirkonkellojen kuminaa
- Könnin suvun verkkosivut (konninsuku.net)
- Könnin mestarit (fi.wikipedia.org)
