Ukrainan fasistit ja koloradonkuoriaiset

Kun donetskilaiselta Venäjä-mieliseltä mielenosoittajalta kysytään syytä mielenilmaukseen, saattaa hyvinkin saada vastaukseksi, että tarkoitus on vastustaa Kiovan fasisteja ja juutalaisia. Tällainen käsiteyhdistelmä saattaa kuulostaa absurdilta, ja sitä se länsimaisittain katsottuna onkin. Venäjän ja Ukrainan kontekstissa retoriikka toimii kuitenkin eri tavalla.

Fasisti on entisen Neuvostoliiton maissa haukkumasanana poikkeuksellisen vahva. Loukkausasteikolla mitattuna se vastaa suurin piirtein pedofiiliä tai ihmissyöjää. Tämä johtuu toisesta maailmansodasta. Lännessäkin myönnetään, että Neuvostoliitto kantoi suunnattoman suuren inhimillisen taakan natsi-Saksan kaatamisessa. Mutta muuten tulkinnoissa on suuri periaatteellinen ero.

Lännessä toisen maailmansodan viitekehyksenä on yleensä nähty kahden julman diktaattorin Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin valtataistelu, jonka jalkoihin pienemmät maat jäivät. Pienet valitsivat liittolaisensa usein tilanteen mukaan. Ukrainan itsenäisyyden puolesta taistellut Ukrainan vapautusarmeija UPA soti välillä saksalaisten rinnalla ja välillä Saksaa vastaan. UPA ja sen poliittiset siivet leimattiin neuvostoaikana fasistijärjestöiksi.

Kanonisoitu sankaritarina

Neuvostoliitossa ja osin nyky-Venäjälläkin toinen maailmansota on nähty kanonisoituna sankaritarinana, jossa urhea neuvostokansa lähes yksin kaatoi Hitlerin ja fasismin.

Kiovan länsimielistä hallitusta vastustavat mielenosoittajat valtasivat Donetskin rautatieaseman huhtikuussa. Kiovan länsimielistä hallitusta vastustavat mielenosoittajat valtasivat Donetskin rautatieaseman huhtikuussa. Kuva: Yle/Marko Lönnqvist ulkolinja

Länsiliittoutuneiden panoksesta tai esimerkiksi Yhdysvaltain Neuvostoliitolle antamasta materiaalisesta avusta on puhuttu koulukirjoissa hyvin vähän. Vähällä maininnalla sivuutetaan myös Stalinin vainot. Sankaritarina on omiaan lisäämään fasisti-sanan kammoastetta. Se on absoluuttinen paha ja siksi käypä leimakirves myös kaikenlaisessa vihapropagandassa. Tässä vaiheessa ei enää ole väliä sillä, onko kohteella oikeasti mitään tekemistä fasismin kanssa.

Ukrainan kriisin aikana Venäjän tiedotusvälineet ja maan poliittinen johto ovat siekailematta leimanneet koko Ukrainan länsimielisen väliaikaishallituksen fasistijuntaksi. Perusteena on se, että Maidanin protestiliikkeessä on ollut mukana myös pieniä äärioikeistolaisryhmiä ja hallituksessa on mukana kansallismielinen Svoboda-puolue.

Ukrainan itäosissa katsotaan paljon Venäjän televisiokanavia ja viesti on mennyt tehokkaasti perille.

Yrjön nauha ja hakaristi

Toiseen maailmansotaan liittyy myös Venäjä-mielisten näkyvin tunnus, oranssi-musta Yrjön nauha. 1700-luvulla Venäjän armeijassa käyttöönotettua nauhaa on nyky-Venäjällä ja myös Ukrainassa käytetty erityisesti toukokuisen voitonpäivän symbolina. Nyt Yrjön nauhan merkitys on täydellisesti muuttunut ainakin Ukrainassa.

Ukrainalaisessa julisteessa kuvataan miehittäjän värejä. Venäjän-mielisten symboli Yrjön nauha on taipunut hakaristiksi. Ukrainalaisessa julisteessa kuvataan miehittäjän värejä. Venäjän-mielisten symboli Yrjön nauha on taipunut hakaristiksi. Kuva: Yle/Marko Lönnqvist ulkolinja

Donetskilainen toimittaja kertoo aiemmin itsekin sitoneensa Yrjön nauhan voitonpäivän tienoilla käsilaukkuunsa, mutta ei tee niin enää mistään hinnasta. Nykyään Yrjön nauha symboloi monille ukrainalaisille Venäjän suurvaltapyrkimyksiä ja aggressiota. Symbolina se on Ukrainassa useimmille yhtä negatiivinen ja voimakas kuin hakaristi. Yrjön nauhaa kantavia Venäjä-mielisiä kapinallisia tai venäläissotilaita kutsutaan Ukrainassa nauhan värin perusteella koloradonkuoriaisiksi.

Natsi-korttia käytetään myös Ukrainan propagandassa. Yrjön nauhoista on väännetty hakaristejä ja Maidanilla Putin on saanut Hitler-viikset. Monet kutsuvat Venäjän presidenttiä Putleriksi.

Entä sitten ne juutalaiset? Antisemitismi on vastenmielinen ilmiö, jolla on syvät juuret Venäjällä ja Ukrainassa. Kuvaavaa on, että väkivaltaista hävitysiskua kuvaava sana pogromi tulee venäjästä, ja se tarkoitti alun perin nimenomaan juutalaisiin kohdistuvia iskuja.

Arjen antisemitismiin törmää Venäjällä ja Ukrainassa edelleen usein. Monet rikkaat oligarkit ja poliitikot ovat taustaltaan juutalaisia, ja ilmiön taustalla nähdään usein salaliittoja. Tällä logiikalla kaksi pahaa – fasistit ja juutalaiset – voivat mahtua samaan viholliskuvaan.

Marko Lönnqvist

Artikkeli liittyy 5.6. esitettävään Ulkolinjaan Ukrainan venäläinen kevät.