Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Olemmeko kuurosokeita transfobialle?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä alettiin puhua laajemmin suomalaisessa mediassa 1970-luvulla. Vielä vuonna 1969 tehty ohjelma Oletko sinä? Oletko sinäkin? –ohjelma sensuroitiin niin sanotun yllytyspykälän perusteella. Homouden lisäksi homoseksuaalisiin tekoihin yllyttäminen oli rikollista tsaarin aikana säädetyn lain mukaan. 

Oletko sinä? Oletko sinäkin?

Katso sensuroitu Oletko sinä? Oletko sinäkin? Elävässä arkistossa

Aikanaan raju ohjelma vaikuttaa nykyään viattomalta, vaikkakin ajoittain raivostuttavalta. Termit ”normaalit” ja ”poikkeavat” vilahtelevat psykiatri Claes Anderssonin muutoin niin korrektissa selostuksessa erilaisten seksuaali-identiteettien ominaisuuksista.

Viisi vuotta myöhemmin aiheesta puhuttiin jo huomattavasti rajummin. Ajankohtaisessa kakkosessa vuonna 1974 pohdittiin miten homoudesta voisi parantua. Homous oli siis jotain mistä pitäisi parantua, eli sairaus tai oire sairaudesta.

EBU / Sander HestermanNykyään tuollaisten kommenttien homofobisuus paljastuu niiden kuulijalle oitis, mutta jos niiden kohde vaihtuu, tulemmeko kuuroiksi? Transfobia kukoistaa Suomessa, kuten ex-kansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaaran kommentit euroviisuvoittaja Conchita Wurstista osoittavat.

Jostain kumman syystä sukupuolen monimuotoisuuden kohtaaminen on vielä vaikeampaa kuin seksuaalisuuden. Koko maailma on heteronormatiivinen ja sen normatiivisuuden pyhimmät muodot lienevät mieheys ja naiseus, jotka manifestoituvat jatkuvasti joka puolella yhteiskuntaamme, muun muassa vessoina.

”Oli asia mikä hyvänsä jaottelu oli aina tytöt ja pojat. Aina: tytöt ja pojat. Tuntui, että seison aina väärällä puolella. Vessoja on vielä invalidivessa ja pienempänä tulikin aina mentyä sinne. Se tuntui oikealta paikalta", näin muistelee sukupuolensa korjannut Kristian Konttinen Haastattelijana Mirja Pyykkö –ohjelmassa vuonna 2002.

Kristian Konttinen

Katso Kristian Konttisen haastattelu Elävästä arkistosta

Palataan takaisin 1970-luvulle. Radiotoimittaja Anneli Tempakka toimitti radiosarjan Olen erilainen nuori vuonna 1978. Yksi jakso kertoo Pavlosta ja yksi Ritvasta. Pavlo on hintti, Ritva on lesbo. Tempakan suora haastettelutyyli ja haastateltavien avoimuus ovat tehneet ohjelmasarjasta kulttihitin.

Ritva-jaksosta Tempakka teki myös jatko-osan vuosi alkuperäisen jakson esittämisen jälkeen. Siinä Ritva kertoo, että osa ihmisistä, joiden kanssa hän on puhunut, olisi toivonut, ettei hän olisi ollut niin avoin ja suorasanainen. Heidän mielestään hänen olisi pitänyt antaa siloitellumpi kuva lesbon elämästä 1970-luvun Suomessa. Kuitenkin suurin osa hänen saamastaan palautteesta oli ollut positiivista ja hän tunsi itsensä pioneeriksi.

Ehkä suoraa transpuhetta kaivattaisiin 2010-luvun suomalaisessa mediassa. Avoimia pioneereja näyttää löytyvän, ainakin näiden kahden ohjelman perusteella.

 Kuva ohjelmasta Kuka kelpaa vanhemmaksi?

Katso Spotlight: Kuka kelpaa vanhemmaksi? ja A-stream: lakiin kahlittu sukupuoli Elävässä arkistossa

Lauantaina 17.5. on kansainvälinen homo- ja transfobian vastainen päivä. Seta ry täyttää 40 vuotta ja Transtukipiste 20 vuotta 29.5.2014

Kommentit