Hyppää pääsisältöön

Suomi tuntee pöllönsä

Laajan metsäteollisuuden Suomessa pöllöt ovat joutuneet sopeutumaan lukuisiin muutoksiin elinympäristössään. Suomen pöllöjen elämää onkin tutkittu runsaasti. Tutkittu juttu tutustui maamme pöllötutkijoihin ja pöllöjen salattuun maailmaan vuonna 2005.

Pertti Saurola on maailmankin mittakaavassa asiaansa paneutunut tutkija. Hän on tutkinut pöllöjä vuodesta 1965 lähtien. Hänellä on oma pöllötukikohtansa Etelä-Hämeessä, jonka metsissä hän seuraa erityisesti viiru- ja lehtopöllöjä. Pitkätkin tutkimusjaksot samojen pöllöyksilöiden parissa onnistuvat, sillä sama pöllöpariskunta voi pesiä samalla alueella vuosi toisensa jälkeen.

”Viirupöllönaaras ja -koiras pesivät yhdessä vuodesta toiseen, niin kauan kun ne molemmat ovat hengissä. Olen arvioinut, että viirupöllön avioerotodennäköisyys on noin viisi prosenttia, elikkä huomattavan paljon vähemmän kuin ihmisellä”, Saurola kertoo.

Ihmisten tekemät pöntöt vetävät viirupöllöjä puoleensa, sillä tarpeeksi isot luonnolliset puunkolot ovat käyneet harvinaisiksi. Pienemmille pöllölajeille on tarjolla tikkojen ja palokärkien tekemiä koloja, joihin kookkaat viirupöllöt eivät mahdu. Jos pöllön omaksumalla reviirillä on vain yksi pönttö ilman luonnonkoloja, se pesii siinä joka vuosi.

Häirikölle huutia

Pöllöt ovat luontaisesti aggressiivisia pesänpuolustajia, vaikka arkajalkaisempia yksilöitä löytyy myös. Saurola varustautuu takilla, kypärällä ja kasvoja suojaavalla pleksillä.

”Se paukuttaa nokkaansa ja räyskii. Jos varoituksesta huolimatta lähtee kiipeämään pesälle, niin aika suuri osa viirupöllöistä pamauttaa sitten tunkeilijaa päähän. Jos tunkeilija on täysin tietämätön asiasta, niin suuntaus on kohti silmiä.”

Saurola kapuaa puuta pitkin kohti pesää, ja pöllö syöksyy odotetusti päätä kohti. Kopautukset eivät pysäytä tätä tunkeilijaa, vaan Saurola pääsee vilkaisemaan pesää. Hän toteaa, että huomattavasti viirupöllöä suuremman huuhkajan hyökätessä olisi ”leikki kaukana.”

Muuttuvat metsät

Metsäteollisuuden vuoksi pöllöjen pesintäpaikat ovat usein avohakkuualueiden läheisyydessä, mikä voi hetkeksi helpottaa saalistamista, mutta taimisto kasvaa pian takaisin.

Pöllöjen rengastus ja pesien tutkimus tuottaa arvokasta tietoa pöllöjen ruokailusta ja elämästä. Erityisesti myyrien määrän vuosittainen vaihtelu vaikuttaa pöllöihin. Heikkona myyrävuotena viirupöllö voi jättää kokonaan pesimättä, sillä se joutuu keskittymään hengissä selviämiseen. Nälkä on tavallinen kuolinsyy, kuten myös sähköjohtoihin ja avomuuntajiin lentäminen.

Viirupöllöt sopeutuvat huonoon ravintotilanteeseen myös toisella mielenkiintoisella tavalla. Vähäisellä ravinnolla ne munivat enemmän koiraspoikasia, jotka ovat naaraita pienempiä ja siten ”halvempia” kasvattaa.

Teksti: Tuomas Jääskeläinen

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto