Hyppää pääsisältöön

Ylen arkistosta löytyi Mika Waltarin radiokäsikirjoituksia

Yle Arkiston radiokäsikirjoituksia
Yle Arkiston radiokäsikirjoituksia Kuva: Uula Kontio käsikirjoitus

Joulukuussa 2013 istuin kämmenet hikoillen työhaastattelussa harjoittelupaikkaa varten. Kirkkohistorian pääaineopiskelijalle omaa asiantuntemusta sivuavat työharjoittelumahdollisuudet ovat kiven alla. Yle Arkiston esimiehen mielestä hänellä olisi ohjelmadokumentoinnin osastolla töitä harjoittelijalle. Kun kysyin työn laatua, katsahtivat arkiston ja osaston esimiehet toisiinsa merkitsevästi. ”No olisihan meillä se yksi projekti…”.

Tehtäväkseni tuli Yleisradion Esitelmäosaston käsikirjoituskokoelman luettelointi ja vieminen hakutietokantaan. Materiaali käsittäisi vuodet 1934–1966. Kukaan ei osannut sanoa sen sisällöstä mitään.

Kokoelma jonka sisällöstä ei ole tietoja ja jota kukaan ei oikein ehdi varsinaisen työn ohella hoitaa, kuulosti arkistomaailman lapiohommilta.

80 vuotta vanhoista Yleisradion esitelmistä tuli lähinnä mieleen loputtomat maatalouskatsaukset, jotka olivat varastoituina pölyiseen kellariloukkoon. Lohduttauduin sillä, että aineisto on aineistoa, ja jos se ei minusta ole kiinnostavaa, se voi jonkun muun tarpeisiin soveltua. Ja isosta kokoelmasta on todennäköistä löytää jotain joka olisi edes etäisesti relevanttia tai kiinnostavaa.

Helmikuussa 2014 istui Yle Arkiston tiloissa. Vieressäni oli kaksitoista kansiollista vuoden 1935 radioesitelmiä, vuoden 1935 ohjelmatietojen kopiot ja pari puuvillahansikkaita.

Ryhdyin luettelointityöhön, jonka ohessa valmistelin aineiston kuvaamista ja säilyvyyden parantamista. Huomasin pian, että epäilykseni maatalouskatsauksista olivat oikeat - mutta vain osittain. Olihan siellä niitäkin ja kellarikin oli pölyinen. Mutta käsikirjoitus toisensa jälkeen sai historia-aineiden opiskelijan hengästyneeksi. Ennakko-odotukset olivat varsin kaukana aineiston todellisesta sisällöstä.

Yle Arkiston radiokäsikirjoituksia 1930-luvulta
Huonokuntoisimmat dokumentit valokuvattiin ja kadonnutta tekstiä nostettiin esiin kuvankäsittelyn avulla. Yle Arkiston radiokäsikirjoituksia 1930-luvulta Kuva: Uula Kontio radion käsikirjoituksia

Kävi ilmi, että esitelmäkäsikirjoitusten kokoelma sisältää lähes kaiken radiossa esitetyn sisällön, joka ei ole uutisia, musiikkia tai radioteatteria. Suuri osa puheohjelmista on tuotettu Yleisradion alkuaikoina vuonna 1934 perustetun esitelmäosaston kautta. Esitelmäohjelmia - kaikkine variantteineen – saatettiin esittää radiossa viisi tai useampia yhden päivän aikana. Ääniaineistoa tältä ajalta on säilynyt vain vähän, sekin vähä katkelmina.

Käydessäni aineistoa läpi, ymmärsin, että käsikirjoitukset olivat ainoa ikkuna Yleisradion alkuaikojen historialliseen sisältöön. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi kuuluisten puhujien käsikirjoituksiin.

Olin joutunut arkiston lapiohommiin, mutta ojankaivuun sijaan asemapaikkani olikin aarresaari.

Esitelmäosaston sisällön tuotto oli nimittäin lähes kokonaan vierailevien puhujien itsensä käsissä. Mika Waltari tai V. A. Koskenniemi puhujana olisi ollut jo jättipotti odotuksiini nähden, mutta viikko toisensa jälkeen huolellisesti musteella käsin kirjoitettujen tai kirjoituskoneella hakattujen lehtien lomasta alkoi nousta kiihtyvällä tahdilla Suomen 1900-luvun politiikan, kulttuurin, tieteen ja yhteiskunnallisen elämän vaikuttajia. Aloin vakuuttua tekemäni työn tarpeellisuudesta. Olin joutunut arkiston lapiohommiin, mutta ojankaivuun sijaan asemapaikkani olikin aarresaari.

Jopa ne pelätyt maatalouskatsaukset alkoivat asettua kokonaiskuvaan Suomesta vuosikymmeniä sitten. Eivätkä ohjelmien puhujat rajoittuneet pelkästään valtakunnan suuriin ja mahtaviin: samana päivänä saattoi puhua ministeri ja kotiapulainen. Toki puhujat usein edustivat yhteiskunnan ylätasoa, mutta eivät niin monotonisesti kuin olisi voinut luulla.

Toinen löydökseni oli aiheiden käsittämätön kirjavuus. Esitelmien lisäksi käsikirjoituksiin kuuluu puheita, pakinoita, haastatteluja, reportaaseja, mikrofonivierailuja, keskusteluohjelmia, matkakertomuksia, radiopilailuja ja pienoiskuunnelmia sekä ääninäyteltyjä satiireja. Ohjelmien aiheet vaihtelevat slangisanaston paheksunnasta sienten säilöntään ja kansanterveydestä kannibaaliheimoihin. Huumoriohjelmatkin olivat esitelmäosaston heiniä, mutta humoristisesta sisällöstä oli syytä mainita aina etukäteen esitystiedoissa, etteivät vakavamielisemmät radion kuuntelijat järkyttyneet. Ja jos vitsiä väännettiin viinasta tai vallanpitäjistä, niin oli toimittajienkin jo syytä piiloutua nimimerkin taakse.

Eräs erikoinen havainto aineistoon tutustuessa oli se, että meitä suomalaisia näyttäisi kiinnostavan edelleen aivan samat asiat kuin kolmekymmenluvun puolivälissä. Vuonna 1935 Yleisradiossa ehdittiin pohtia Virosta tulevaa viinarallia ja ennustella kansanterveyden tuhoa viinapirun kourissa. Paneelikeskusteluiden aiheina oli elokuvien ikärajat, seksiä ja väkivaltaa sisältävien elokuvien haitallisuudesta nuorille ja välillä huolehdittiin akateemisesta työttömyydestä, opiskelijoiden toimeentulosta ja nuorten ammatinvalinnasta. Lisäksi esitettiin eksoottisia matkakertomuksia ja matkailuohjelmia, kansanterveyden ajankohtaisohjelmia sekä päälle kulttuuria ja historiaa. Ja irvailtiin välissä myös uudelle alkoholilaille.

Olemme ilmeisesti puhuneet samoista aiheista jo melkein sata vuotta.

Kaksi kuukautta myöhemmin olin käynyt läpi ja vienyt tietokantaan 784 käsikirjoitusta, kaikki yhden vuoden ajalta.

Puuvillahansikkaat olivat mustat ja silmäpakoiset.

Niko-Pekka Korkee

Kommentit
  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • Avaruusromua: Musiikin ihmeellinen voima

    Musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse.

    Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin. Vaikka Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

    Hurmaava halpis-avaruusseikkailu & yllättävä teatterileikki.

    Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

  • Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-romaani, Väkivallan virkamies, ilmestyi vuonna 1976 ja viimeinen Harjunpää ja rautahuone vuonna 2010. Millaisia syitä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää-romaanien suosiolle näet? Mikä on paras kaikista yhdestätoista Harjunpää-romaanista? Millainen on ollut Harjunpään elämänkulku Joensuun kirjoittaman romaanisarjan edetessä?

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri