Hyppää pääsisältöön

Pepe & Paradisen puutarhassa musalajit elelivät sovussa

Seitsenmiehinen Pepe & Paradise-yhtye oli yksi 1970-luvun suomalaisen pop- ja rockmusiikin kunnianhimoisimmista hankkeista. Tässä muhkea kattaus biisiharvinaisuuksia ja haastatteluja bändiltä, jonka tyylikirjo ulottui rhythm & bluesista italoiskelmään.

Paradisen alkuvaiheita käydään läpi Poppantai-ohjelman radiohaastattelussa. Kokoonpano syntyi alun perin vuonna 1968 poptähti Johnny Liebkindin taustayhtyeen Frankiesin raunioille.

Alkuyritysten, toiminnan hiipumisen, miehistövaihdosten ja iskelmälaulaja Tapani Kansan säestysrupeaman jälkeen Paradise alkoi keväästä 1970 lähtien saada nimeä itsenäisenä pop- ja tanssiorkesterina. Selviä esikuvia olivat amerikkalaiset R&B/jazzrock-yhtyeet Blood, Sweat & Tears ja Chicago (esim. At the Sunrise), joissa puhaltimet olivat vahvassa roolissa.

Rajua progerevitystä ohjelmistossa edusti ainakin brittiläisen King Crimsonin 21st Century Schizoid Man. Sen tulkitsee vuoden 1970 konserttitallenteella varhainen kokoonpano, jossa on mukana runsas edustus solisti Pepe Willbergin aiemmasta yhtyeestä Jormasista. Kiinnostava laina oli myös "kilpailevalta bändiltä" eli Wigwamilta poimittu Frederick & Bill.

Vuonna 1970 Paradise julkaisi esikoissinglensä, jolla kuultiin Pepen oma sävellys My Child. Oman laulajauransa hän kertoo alkaneen harjoittelulla pimeässä kellarissa.

Santanasta runoiskelmiin

Ammattitaitoinen yhtye sai Yleisradioon myös oman kuukausittaisen radio-ohjelman, mitä lienee edesauttanut fonisti Erkki Lehtolan toimittajanvirka yhtiössä.

Paratiisi-sarjan avausjaksossa bändi kertoo historiastaan ja kuvailee laaja-alaista linjaansa, joka etenkin maaseutukeikoilla kattoi myös iskelmällisemmän tanssimusiikin. Sovituksista vastaava Markku Johansson vakuuttaa kuitenkin soittavansa mielellään kaikkea, mitä ohjelmistossa oli.

Bändin eri radioesiintymisissä saatettiin kuulla vaikkapa Santanan latinorockia (Jin-Go-Lo-Ba), päivän popiskelmiä, rauhallisia Beatles-kappaleita (Something), jazzstandardeja tai Michel Legrandin elokuvasävelmiä (The Windmills of Your Mind). "Teen mielelläni melodista, koska sitä osaan parhaiten", Johansson sanoo.

Paradisesta valmistettiin myös puolen tunnin tv-ohjelma Rouva Jones ja tunteet, jonka musiikki vaihteli Philly-soulista (992 Arguments) Lucio Battistin italialaisiin popiskelmiin. Kappaleesta Emozioni tehtiin sensuellin eroottinen musiikkivideo, jossa Pepe Willberg paljastaa ainakin ylävartalonsa.

Willberg kuului säveltäjä Henrik Otto Donnerin eniten arvostamiin laulajiin, ja hän esittikin Donnerin ja runoilija Aulikki Oksasen kappaleen Kuka kertoisi minulle elokuvassa Punahilkka jo vuonna 1968. Radion mittavaan Runosta lauluksi -projektiin Donner sävelsi Pepelle ja Paradisen kakkossolistille Pave Maijaselle useita "runoiskelmiä" (Raja, Kertokaa, Tuuleen kylväjä, Isänmaa).

Radiohaastattelussa Donner ylistää Willbergiä tulkitsijana ja musiikillisena hengenheimolaisenaan. Kun Pepe mainitsee, että runosävellyksiä oli tarkoitus viedä myös keikoille, Donner innostuu visioimaan, miten kappaleet "voivat tanssi-iltamissa herättää ihmisten tietoisuutta yhteiskunnasta".

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto