Hyppää pääsisältöön

Sota, joka myrkytti Syyrian

Vuoden 2011 alussa Syyrian korruptoituneen itsevaltiaan Bashar al-Assadin vastainen liikehdintä muuttui sodaksi presidentille lojaalien ja opposition joukkojen välillä. Vuonna 2013 Ulkolinjan dokumentti kertoi jo kolmatta vuotta jatkuvan sodan järjettömyydestä kuvaaja Niklas Meltion silmin. Taistelut eivät kunnioittaneet ihmishenkiä tai kulttuurihistoriaa.

Tuolloin vuonna 2013 kuolleita oli jo yli 120 000 ihmistä. Yli kaksi miljoonaa oli paennut maan rajojen ulkopuolelle. Yksin elokuussa 50 000 Syyrian kurdia pakeni Pohjois-Irakiin. Arvioiden mukaan maan sisällä pakolaisia oli yli neljä miljoonaa.

"Syyria on kauhun tyyssija. Se on muuttunut myrkyksi", kertoo Kwargoskin pakolaisleirissä Pohjois-Irakissa asuva Fatma Keles.

Kuvaaja Niklas Meltio kertoo tilanteesta, joka avasi hänen silmänsä Syyrian sodan järjettömyydelle. Kaksi perhettä oli paennut etulinjalta taloon Aleppon keskustassa. Aamulla tuohon taloon iski kaksi pommia. Yhdeksän lasta kuoli.

"Tässä ei ole mitään kaunista. Mitä syvemmälle tähän pääsee sitä todemmaksi tulee se, että tämä on vain yhtä helvettiä", Meltio kuvailee sotaa.

Hän kertoo kuvaavansa sotaa, koska kokee tehtäväkseen dokumentoida peittelemättömänä sen mitä tapahtuu, kaikessa groteskiudessaan.

Meltio lähti ensi kerran Syyriaan vuonna 2012. Silloin opposition taistelijat olivat ihan tavallisia syyrialaisia nuoria miehiä eikä islamistisia piirteitä näkynyt sodassa.

Seuraavana vuonna Syyrian sisällissota oli laajenutunut. Se oli laajentunut rajojen ulkopuolelle ja sotaan oli liittynyt taistelijoita eri etnisistä ja ideologisista ryhmistä. Eikä tuholle näkynyt loppua.

Taistelulinja meni läpi Aleppon vanhankaupungin, Unescon maailmanperintökohteen. Vuonna 2013 tuo vanhakaupunki oli tuhottu ja mukana myös 600-luvulta peräisin ollut Umaijadimoskeija. Al-Assadin tankit ja helikopterit eivät kunnioita historiaa.

Tuhoutunut moskeija on opposition hallussa.

"Lähes päivittäin hallinto yrittää ottaa sen rynnäköllä haltuunsa, mutta vastarintamme ansiosta moskeija on pysynyt hallussamme", kertoo komentaja Abu Faris. Hallituksen joukot olivat kuitenkin polttaneet muun muassa waqf-kirjaston ja muita historiallisesti ja uskonnollisesti tärkeitä rakennuksia.

Raksamiehen työnä on sota

Syyrian sota on absurdi. Aleppon vanhassa kaupungissa vastakkain sotivat ovat niin lähekkäin, että pystyvät huutamaan toisilleen.

Kapinallisten tarkka-ampuja Abu Fares antaa tyhjän teelasin nuoremmalle veljelleen. Tee on juotu huoneessa jonka ikkunat on peitetty huovalla. Keskipäivän kirkas valo tulee sisään huovan rei’istä, mutta ulkoa ei voi nähdä huoneeseen, jonka seinälle on ripustettu nallekarhukangas. Entinen lastenhuone on nyt tarkka-ampujien tukihuone Aleppossa.

Huoneessa on kolme muuta tarkka-ampujaa, kaksi heistä Abu Faresin veljiä – nuorempi korkeintaan 16-vuotias.

Veljekset polvistuvat matolle rukoilemaan. Mekka on huovalla peitetyn ikkunan suunnassa. Siellä ovat myös Syyrian armeijan joukot. Rukouksen jälkeen miehet ottavat aseensa ja kävelevät talon läpi sen viimeiseen huoneeseen. Siihen, joka on lähinnä Mekkaa. Ja Syyrian armeijaa.

Ennen sotaa Abu Fares oli rakennusmies, nyt hänen työtään on sodan työ: tappaa mahdollisimman monta vastapuolen sotilasta. Tarkka-ampujat katsovat varovaisesti ampuma-aukoista vastapäiseen taloon. Syyrian armeijan kollegat ovat asemissa siellä, elleivät he ole juuri nyt teellä. Tee on yhtä mustaa ja makeaa rintamalinjan kummallakin puolella.

”Bashar al-Assad on aasi! Te olette aasin sotilaita!” Kapinalliset huutavat seinässä olevasta aukosta.

Sota jämähti

Vuonna 2012 Pressiklubissa Jaakko Hämeen-Anttila, Mahana Albassar ja Rauli Virtanen arvioivat al-Assadin kestävän enää muutamia kuukausia.

Sota ja konflikti kuitenkin jämähtivät paikoilleen. Sodan loppumiselle keinoja etsineet ovat joutuneet lopettamaan tyhjin käsin. Vuonna 2014 rauhanvälittäjänä toiminut Lakhdar Brahimini jätti tehtävänsä toivottomana. Hänen edeltäjänsä Kofi Annan oli joutunut tekemään samoin.

Sekä Pressiklubin keskustelussa, että Ulkolinjan dokumentissa yhdeksi suureksi kysymykseksi nostetaan median vähäinen raportointi Syyriasta.

Yksi harvoista alueelta raportoijista oli Ylen Tom Kankkonen. Joulukuussa 2013 Ajankohtaisessa kakkosessa Kankkonen kertoi Damaskoksen kapinallisessa lähiössä sekä hallituksen hallinnassa olevan pienen Jarmanan kaupungin asukkaiden elämästä keskellä sotaa.

Molemmissa paikoissa elämä oli kranaatti- ja pommi-iskujen välttelyä, pelkoa ja pakoa.

Vuoden 2014 maaliskuussa Kankkonen raportoi Syyrian ja Libanonin rajalta. Al-Assadin joukot surmasivat kapinallisia jopa maansa rajojen ulkopuolella, sota oli tosiaankin levinnyt Syyriasta.

Kankkonen kertoo raportissaan paikallisen sairaalan toiminnasta ja pakolaisten elämästä. Varsinkin viisivuotias, joka on syvästi traumatisoitunut sodasta saa Kankkosen tuntemaan avuttomuutta.

"Tekisi niin kovasti mieli uskoa parempaan, mutta mikään ei viittaa siihen, että Syyrian painajainen olisi päättymässä pian", Kankkonen kertoo väsymys äänessään.

Teksti: Ari Lehikoinen, Vesa Toijonen ja Juhana Säilynoja

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto