Hyppää pääsisältöön

Henriikka Tavin Toivo ja runoilijan hengenpitimet

Henriikka Tavin Toivo-runokokoelmaa on kuvailtu valoisasta nimestään huolimatta tummanpuhuvaksi kirjaksi. Taville myönnettiin Toivo-kokoelmasta vuoden 2011 Tanssiva karhu -palkinto. Palkittu runoilija halusi testata totuutta, että "runouden kirjoittamisella ei elä." Ajatusleikki itseään elättävästä runoilijasta johti 12-projektiin – uuden runokoelman julkaisuun vuoden jokaisena kuukautena.

Minkälaista työtä joutuu tekemään täysipäiväinen runoilija ja kuinka paljon hänen pitää kirjoittaa runoja henkensä pitimiksi? Henriikka Tavi pohti vuonna 2012 runoilijan mahdollisuutta nousta köyhyysrajan yläpuolelle pienyrittäjänä ja tavoitteena oli julkaista vuoden aikana 12 runokokoelmaa, yksi kuukaudessa.

Kirjakammin toimittaja Juha Pikkarainen kertoo Tavin kirjoitushankkeesta kesällä 2012 ja tutustuttaa kuulijat Tavin edellissyksynä ilmestyneeseen Toivo-kokoelmaan. Pikkarainen kuvailee Tavia kieltä venyttäväksi kokeilijaksi, joka houkuttaa lukijaa hylkäämään vanhat kaavat.

Henriikka Tavi sai Toivo-kokoelmasta Yleisradion vuoden 2011 Tanssiva karhu -runopalkinnon helmikuussa 2012. Palkintoraadin mukaan Toivon runoissa on helppo olla ja lukija pääsee kietoutumaan säkeiden luomaan tilaan eikä vai seuraamaan kirjoitusta sivusta.

Kääntäjäkarhun sai Caj Westerberg Tomas Tranströmerin runojen suomennoksista. Westerberg kertoi Tranströmerin runot löydettyään tunnistaneensa ”kutinan, joka syntyy jossakin ruotsin ja suomen kielen välisellä ei-kenenkään-maalla merkkinä siitä, että runo haluaa tulla käännetyksi”.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto