Ronja Salmi
Yle
Matkaratsastuksessa ratsukko taittaa maastossa yli 100km matkoja ja tarvitsee tauoilla koko huoltotiiminsä tuen.
Matkaratsastus on kestävyysurheilua, jossa voidaan luokasta riippuen ratsastaa kilpaa nopeudessa tai pyrkiä niin sanottuun ihanneaikaan. Lyhyimmät kilpailumatkat ovat 15km, siis lenkki johon myös tavallinen tuntihevonen pystyy. Kansainvälisissä kilpailuissa matkat voivat olla jopa 120 km tai 160 km pitkiä. Yli 100km matkoilla suoritusaika venyy yli kahdeksaan tuntiin, mikä tekee matkaratsastuksesta ehdottomasti ratsastuksen maratonlajin.
Kilpailu suoritetaan etapeissa, joiden välillä ratsukko pitää tauon ja käy eläinlääkärin tarkastuksessa. Hevosten palautumista tarkkaillaan, syke mitataan ja ratsastajan tulee esittää ratsunsa mahdollisten otumisten varalta. Pitkät matkat vaativat veronsa ja hylkäys eläinlääkärintarkastuksessa on jokseenkin tavallista. Taukojen pituus vaihtelee puolesta tunnista 40 minuuttiin, eikä tauokoja lasketa mukaan suoritusaikaan.
Koska hevonen tarkastetaan lähdön ja etappien lisäksi myös maalissa, on ratsastajalla ja huoltojoukoilla jännitettävää vielä maaliviivan jälkeenkin.
Pitkissä kilpailuissa huoltotiimi kulkee ratsukon mukana omalla autolla ja tarkkailee suojattejaan herkeämättä. Lyhyemmissä kilpailuissa tiimi on aina puhelimen päässä ja tarpeen vaatiessa ajaa reitille hevoskuljetusauton kanssa jos hevonen on kisassa loukkaantunut.
Laji on arvaamaton juuri loukkaantumisien takia. Onnistunut huolto ja hevosen palauttaminen raskaasta suorituksesta ovat olennainen osa lajia.
Varusteet ovat muita ratsastuksen lajeja vapaammat. Ainut ohjenuora on, että varusteet eivät saa tuottaa hevoselle kipua. Moni matkaratsastaja suosii värikkäitä varusteita ja esimerkiksi muovisia päävehkeitä, jotka on helppo pestä etappien välissä. Pitkä matka on huomioitui hevosen suojissa siten, että materiaali on pehmeää neopreeniä. Satulassa on usien ajateltu ratsastajan mukavuutta ja penkkiä voi säätää itselleen sopivaksi erilaisilla pehmusteilla ja nojilla. Jos ratsastaja ei ole 70 kg painava, tulee satulaan kiinnittää painoja kilomäärän saavuttamiseksi. Painorajalla halutaan saada eri-ikäiset ja kokoiset ratsastajat samalle viivalle kilpailuissa.
Pienestä harrastajamäärästä johtuen tunnelma matkaratsastuskisoissa on leppoisa ja ystävällinen. Reitillä kilpakumppanit juttelevat toistensa kanssa ja moikkaavat tullessaan toisiaan vastaan. Maailmalla laji on suurempi, ja esimerkiksi arabimaissa kilpailuissa liikkuvat miljoonan dollarin palkintorahat. Näissä kilpailuissa törmää myös dopingiin, joka ei onneksi ole eksynyt Suomen kisoihin asti.
Matkaratsastusta voi harjoittaa hevosella kuin hevosella, mutta arabianhevonen on lajissa dominoiva rotu. Tuhansia vuosia jalostettu, kuuma ja herkkä arabi on kevyen rakenteensa ja matkaavoittavan askeleensa takia lyömätön kestävyysurheilija. Hevoselta vaaditaan myös vahvaa menohalua ja hyvää sydäntä, maraton kun koettelee uskoa ja motivaatiota.
Matkaratsastuksen 2012 Suomenmestari Nea Mickelsson sanoo, että kahdeksan tunnin matkalla ei ehdi kyllästyä, kun maisemat vaihtuvat jakuvasti. Maratonin aikana päässään myös ehtii käydä läpi kaikki mieleen juolahtavat asiat ja ajatukset.
Kuvat: Jami Hellman
