Hyppää pääsisältöön

Amerikan korkeakulttuurien jäljillä

Matkakertomus vuodelta 1977 vie Boliviaan, Peruun, Amazon-joelle ja Machu Picchun kadonneeseen kaupunkiin. Ohjelmassa kohdataan Etelä-Amerikan alkuperäiskansoja kaupungeissa, viidakossa ja kelluvilla kaislasaarilla. Ohessa pohditaan, onko inkojen korkeakulttuuri valkoisen miehen aikaansaannosta.

Tietolaatikko

Andien vuoristoon keskittynyt inkavaltio kukoisti 1400-luvulla. Espanjalaiset konkistadorit tuhosivat inkat vuosina 1532-1533. Erityisesti Euroopasta saapuneet taudit niittivät kuolemaa alkuperäiskansojen keskuudessa. Harvat jäljelle jääneet kävivät sissisotaa valloittajia vastaan, mutta suuremmat kapinat kukistettiin.

Matka alkaa Bolivian pääkaupungista La Pazista, jonka kaduilla puhutaan kymmeniä eri kieliä. Täällä intiaaniveri on ylpeyden aihe. Korkealla sijaitsevassa kaupungissa huomaa ohuen ilman, ja siihen tottumattomalle fyysiset ponnistukset tuntuvat tavallista raskaammilta.

Vuonna 1977 vallassa oli Hugo Banzerin oikeistolainen sotilasdiktatuuri, mikä näkyy Copacabanan kaupungissa. Presidentti on tulossa vierailulle, ja kaupunkilaiset harjoittelevat juhlamenoja maan johtajan vastaanottajaisiin.

Boliviasta siirrytään Peruun näiden rajalla olevan Titicaca-järven kautta. Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi, ja sitä pidetään inkojen valtakunnan myyttisenä syntysijana. Järvellä on myös erikoista asutusta, sillä Uru-heimo asuu kaisloista tehdyillä kelluvilla saarilla. Asukkaat korvaavat saarten vettyneitä kaisloja säännöllisesti kuivilla, ja liikkuvat järvellä taitavasti valmistetuilla kaislaveneillä.

Seuraavaksi lentokone vie komeiden maisemien ylitse Amazon-virralle. Matkaajat kulkevat jokea pitkin puhallusputki-intiaanien kylään, jossa he vaihtavat kyläläisten tekemiä luonnonkoruja ”voiteisiin, purukumiin ja muuhun vähäarvoiseen tavaraan, josta intiaanit pitävät.”

Inkojen kadonnut kaupunki Machu Picchu on matkan viimeinen etappi. Tätä vuoristolinnoitusta espanjalaiset valloittajat eivät onnistuneet löytämään, vaan se tuli maailman tietoisuuteen vasta 1900-luvun puolella. Luova arkkitehtuuri jaksaa hämmästyttää.

Valkoinen kulttuurivallankumous?

Matkakuvauksen ohessa haastatellaan myös Amerikan alkuperäiskansoja tutkinutta Esa Anttosta, jolla on teoria. Hän arvelee, että valkoinen mies on saattanut käydä Etelä-Amerikassa jo ennen Kolumbusta.

”Amerikan kulttuuri syntyi keskelle kivikautta, keskelle alkuperäistä metsästäjä-keräilijä -väestöä valmiina. Tulee valmiit pyramidit, tulee rakennustaide valmiina, valmis ajanlasku nollineen, tulee korkeakulttuuri ilman mitään kehitysvaihetta. Kaikki Amerikan aurinkokulttuurien tarinat ja legendat liittyvät siihen, että valkoinen parrakas jumala tuli meren yli ja toi kaiken kulttuurin tullessaan.”

Anttonen perustelee teoriaa kulttuurillisilla yhtäläisyyksillä. Samanlaisia kaislaveneitä on käytetty monessa maailman kolkassa. Inkat tekivät muumioita egyptiläisten tapaan, ja vanhoista haudoista on löydetty muumioita, joilla on liian vaalea ja rakenteeltaan erilainen tukka ollakseen alkuperäinen amerikkalainen.

”Varmasti kulttuurin tuojat ovat tuoneet kielen tullessaan, ja koska se on ollut ylivoimainen kulttuuri paikalliseen kulttuuriin nähden, sen on täytynyt jättää myös kielellisiä jäänteitä paikallisiin kieliin.”

Anttonen myöntää, että Amerikan korkeakulttuurien kielistä ei ole kuitenkaan löydetty selviä yhtäläisyyksiä vanhan maailman oletettuihin kulttuurin lähteisiin, vain yksittäisiä samankaltaisia sanoja joista ei voi vetää suurempia johtopäätöksiä.

Teksti: Tuomas Jääskeläinen

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto