ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen ihmeelliset patsaat

Julkaistu 20.05.2014 - 16:19. Päivitetty 19.06.2018 - 16:12

Veijo Rönkkönen loi tontilleen Parikkalaan Etelä-Karjalaan satoja patsaita käsittävän puiston. Pääasiassa betonista tehdyt patsaat Valtatie 6:n varrella ovat syntyneet itseoppineen taiteilijan viisikymmenvuotisen uran aikana.

Parikkalan Patsaspuisto on monelle tuttu paikka, varsinkin kuutostien kulkijalle, mutta ITE-taiteilija Veijo Rönkkösestä (1944–2010) on tiedetty vain vähän. Taiteilija on mieluusti seurannut patsaspuistoonsa tulevia vieraita välimatkan päästä keskittyen puiston hoitamiseen ja patsaiden luomiseen.

Mutta 2007 nykykansantaiteen tallentaja Veli Granö julkaisi pitkäaikaisesta tuttavuudestaan taiteilijaan elämänkuvauksen, jossa selvitellään muun muassa taiteellisuuden taustat. Hiljainen mies huomattiin samana vuonna myös valtakunnallisesti. Rönkkönen sai Valtion Suomi-palkinnon elämäntyöstään lähes 50 vuotta jatkuneesta betonipatsaiden tekemisestä.

Vuonna 2008 toimittaja Jari Hakkarainen sai tilaisuuden haastatella lähes erakoitunutta taiteilijaa. Vaatimattoman oloinen Rönkkönen raottaa varovaisesti elämäänsä, mutta toisaalta kertoo taiteestaan melko avoimestikin.

Veijo Rönkkönen syntyi sotavuonna 1944 Parikkalassa Etelä-Karjalassa. Lapsuus oli ankaraa työntekoa eikä ujolle, muovailusta kiinnostuneelle pojalle riittänyt vanhemmilta ymmärrystä. Lisäksi teini-ikä toi erilaisia vaikeuksia, mutta onneksi apu elämän murheisiin löytyi läheltä.

"Puutarhanhoito ja patsaiden teko ovat olleet miun pelastus", Rönkkönen kertoo.

Rönkkönen pohtiikin, että ehkä hänen patsasharrastuksensa perimmäinen syy oli siinä, että hänen on ollut vaikea lähestyä toisia ihmisiä. Nyt patsaat tuovat ihmiset hänen luokseen.

Patsaspuisto on tunnelmaltaan ja aiheiltaan universaali. Ideat ovat syntyneet taiteilijan oman ideoinnin ja kokemusten sekä ohikiitävien kohtaamisten kautta. Esimerkiksi tooga-asuiset roomalaispatsaat syntyivät pihalle pelmahtaneen, lakanoihin pukeutuneen polttariporukan tapaamisesta. Parisataapäinen joogaajajoukko taas laajeni pikkuhiljaa parinkymmen vuoden aikana. Taustalla oli Rönkkösen oma joogaharrastus.

Osa patsaiden tekoon käytetyistä tarvikkeista on löytynyt luonnosta, osa on saatu lahjoituksina. Esimerkiksi tekohampaat, joita joillakin patsailla on, ovat tulleet Parikkalan patsaspuistoon läheltä ja kaukaa. Sukulaiset ja tuttavat lahjoittivat omiaan, mutta kaukaisin lahjoitus tuli iranilaiselta hammasteknikolta.

Taiteilija ei ollut unohtanut työssään lapsia. Lapsipatsaita oli syntynyt jo parin kesän aikana kymmeniä ja tarkoitus oli jatkaa samalla aiheella.

"Onhan lapsi aikuisenkin sisällä. Eihän se miksikään muutu", Rönkkönen perustelee valintaansa.

Teksti: Sirpa Jegorow

ITE-taide on nykykansantaidetta. ITE-sana viittaa sanoihin "itse tehty elämä". ITE-taiteilijat ovat itseoppineita, toisin sanoen heillä ei ole koulutusta taiteen tekemiseen.