Hyppää pääsisältöön

Kauhunkierre

Donald Sutherland ja Sharon Williams elokuvassa Kauhunkierre (1973)
Donald Sutherland elokuvassa Kauhunkierre (1973) Donald Sutherland ja Sharon Williams elokuvassa Kauhunkierre (1973) donald sutherland

Modernin kauhuelokuvan klassikko: Nicolas Roegin ohjaama, Daphne Du Maurierin tarinaan perustuva mosaiikkimainen trilleri pariskunnasta, joka joutuu Venetsiassa keskelle painajaista.

Nicolas Roegin elokuva Kauhunkierre (Don’t Look Now, 1973) kuuluu harvinaisuuksiin: sen edellisestä ja ainoasta tv-esityksestä on kulunut lähes 30 vuotta. Pääosia tässä Daphne du Maurierin kertomukseen perustuvassa mystisessä trillerissä esittävät loistavasti Donald Sutherland ja Julie Christie.

Kauhunkierre kertoo Venetsiassa kirkkoja restauroivasta englantilaismiehestä ja hänen vaimostaan, jotka ovat äskettäin menettäneet pienen tyttärensä traagisessa onnettomuudessa. He yrittävät yhä toipua tragediasta, kun se alkaa oudosti ja kohtalokkaasti yhdistyä Venetsiassa tapahtuviin murhiin.

Elokuvan ohjaaja Nicolas Roeg oli 1970–1980-luvulla Britannian kiinnostavimpia ja persoonallisimpia elokuvantekijöitä, ja epäilemättä heistä myös kaikkein hämmentävin. Entisenä kuvaajana Roeg osasi antaa elokuvilleen yksityiskohtaisen rikkaan ja häikäisevän kuvallisen ulkoasun; leikkauksellaan Roeg puolestaan pilkkoi tarinan mosaiikkimaisiksi sirpaleiksi, joista muodostuva kokonaiskuva ja juoni paljastuivat katsojalle vasta vähitellen.

Roegin tyyli vaati katsojilta keskittymistä ja enemmän halua tutkia kuin vain viihtyä, mutta se on vaikuttanut selvästi maineikkaampiin ja kaupallisempiin elokuvantekijöihin kuten Ridley ja Tony Scottiin ja Christopher Nolaniin, samoin kuin koko rockvideo-ohjaajien sukupolveen. Kauhunkierre on Roegin uran ehkä hienoin elokuva ja myös helpoimmin lähestyttäviä hienoine Venetsian maisemineen ja aikoinaan kohua herättäneine rakastelukohtauksineen.

Roeg lataa Kauhunkierteeseen todella aavemaisen tunnelman, jossa elokuvan erästä repliikkiä mukaillen mikään ei ole sitä miltä se näyttää. Roeg leikkii katsojan odotuksilla ja yllättää tämän jatkuvasti, luoden näin elokuvaan epätodellisen ilmapiirin ja epävarman, hermostuneen tunnelman. Todellisuus ja näyt alkavat sekoittua toisiinsa niin että katsoja saa tosissaan pohtia, onko juonen mysteereissä kyse telepatiasta, sattumista vai ennakkoaavistuksista. Enempää ei siitä voi paljastaakaan ilman että se olisi katsojan ja elokuvan yllätyshetkien pettämistä.

Elokuva esitettiin edellisen kerran Yle Teemalla perjantaina 6.6.2014.

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa