Elokuvamaailman arvostetuimmilla festivaaleilla Cannes’ssa on tämän vuoden kilpailusarjan 18 elokuvasta vain kaksi naisen ohjaamaa. Ja sekin on huomattavasti enemmän kuin monena muuna vuonna. Tuomariston puheenjohtaja, elokuvaohjaaja Jane Campion totesikin avajaispäivänä elokuvateollisuuden olevan perusolemukseltaan seksistinen ja epädemokraattinen.
Naisten asemasta elokuva-alalla käydään aktiivista keskustelua niin maailmalla kuin meilläkin. Suomessa on väitelty, vaihtelevalla asiallisuusasteella, kiintiöiden tarpeellisuuden lisäksi muun muassa äitiyden ja kuukautisten vaikutuksesta elokuvien sisältöön. Vuoden alussa perustetussa Wift-yhdistyksessä eli Women in Film and Television Finland ry:ssä on jo lähes 300 rekisteröitynyttä jäsentä.
Suomen elokuvasäätiö puolestaan järjesti viime kuun lopussa Tasa-arvon Think Tankin, jossa pohdittiin pienryhmissä tasa-arvon ja monimuotoisuuden toteutumista elokuva-alan eri osa-alueilla.
Ruotsissa osassa elokuvateattereita on otettu käyttöön tasa-arvomerkintä, jonka elokuva saa läpäistessään niin sanotun Bechdelin testin. Sen mukaan elokuvassa on oltava vähintään kaksi nimeltä mainittua naista, jotka puhuvat keskenään, ja jostain muusta kuin miehistä. Olen itse kyseenalaistanut tämän ”testin” mielekkyyden julkisuudessa jo useaan otteeseen .
Tällä kertaa päätin olla vaihteeksi rakentava, ja tarjota tilalle vaihtoehtoisen, toimivamman mallin. Luovutan siis yleiseen käyttöön, vapaasti edelleen kehitettäväksi, itse laatimani viisikohtaisen kysymyssarjan sen selvittämiseksi, onko elokuvan maailmankuva tasa-arvoinen. Olkaapa hyvä, tässä on Cantellin testi:
Jos elokuvassa on seksiä, nauttivatko naiset siitä? Ovatko he aktiivisia? Ovatko he sinut oman seksuaalisuutensa kanssa? Jos elokuvassa kuvataan seksuaalista hyväksikäyttöä tai raiskausta, kenen näkökulmasta se esitetään?
1. Kenen tunnetta ja tahtotilaa seurataan?
Onko elokuvassa edes yksi keskeinen naishenkilö, jonka tahdonsuunta sekä tulee katsojalle selväksi että on ratkaiseva tarinan kannalta? Onko elokuvassa edes yksi keskeinen naishenkilö, jonka tunteisiin pystymme samastumaan? Käsitelläänkö yleisinhimilliset teemat molempien sukupuolten vai ainoastaan miespuolisten henkilöiden kautta?
2. Kuka toimii, kenen puolesta?
Onko elokuvassa edes yksi keskeinen naishahmo, jonka aktiivinen toiminta vie tarinaa eteenpäin? Ottavatko naispuoliset henkilöt vastuun eteen tulevista ongelmista? Vai jääkö ratkaisujen tekeminen miesten harteille? Toisaalta: nähdäänkö myös kyvyttömyys tehdä valintoja riittävän kiinnostavana tarinan aiheena? Osataanko elokuvassa tehdä ero ulkoisen ja sisäisen passiivisuuden välillä?
3. Miten naisten välinen ystävyys näytetään?
Onko elokuvan keskeisillä naishenkilöillä ystäviä? Jos ei, onko tilanne perusteltu henkilön luonteenpiirteiden tai tarinan kautta? Esitetäänkö naisten välinen ystävyys rakentavana voimavarana – vai johtaako se tuhoon? Kykenevätkö naiset yhteistyöhön vai keskittyvätkö he kilpailemaan keskenään?
4. Kuinka seksi kuvataan?
Jos elokuvassa on seksiä, nauttivatko naiset siitä? Ovatko he aktiivisia? Ovatko he sinut oman seksuaalisuutensa kanssa? Jos elokuvassa kuvataan seksuaalista hyväksikäyttöä tai raiskausta, kenen näkökulmasta se esitetään? Samastuuko katsoja ensisijaisesti seksuaalisen väkivallan uhrin kokemukseen? Vai painottuuko kohtauksessa raiskattavan naisen paljas pinta ja fyysinen kiihottavuus eli toimiiko raiskaus lopulta potentiaalisena onanointimateriaalina?
5. Mitkä ovat yleiset normit elokuvan maailmassa?
Jos kyseessä on tähän päivään sijoittuva elokuva, millaisena nyky-yhteiskunta näyttäytyy? Onko keskeisissä henkilöhahmoissa eri etnisiin taustoihin, sukupuolisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä? Jos on, määritelläänkö heidät pelkästään tämän yhden ominaisuutensa kautta? Miten sukupuolijakauma näkyy valta-asemassa olevissa henkilöissä? Esitetäänkö tietyn ammattiryhmän edustajat kategorisesti joko miehinä tai naisina? Pönkittääkö vai kyseenalaistaako roolitus ja/tai kuvaspaikkojen valinta vallitsevia stereotypioita?
En väitä, että nämä kysymykset ovat ainoat oikeat elokuvan tasa-arvoista ihmiskuvaa määritellessä. Mutta se on varmaa, että pohtimalla edes yhtä näistä viidestä aihealueesta pääsee huomattavasti nopeammin huomattavasti syvemmällä olennaisten kysymysten pariin kuin tuhlaamalla aikaa lapselliseen jossitteluun siitä, saavatko naiset elokuvissa puhua keskenään miehistä vai eivät.
Saara Cantell
Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti
