Hyppää pääsisältöön

I maailmansodan muistokonsertti

Arkkiherttua Franz Ferdinand saapuu Sarajevon kaupungintalolle 28.6.1914, vain tunteja ennen murhaansa.
Arkkiherttua Franz Ferdinand saapuu Sarajevon kaupungintalolle 28.6.1914, vain tunteja ennen murhaansa. Arkkiherttua Franz Ferdinand saapuu Sarajevon kaupungintalolle 28.6.1914, vain tunteja ennen murhaansa. Kuva: Wikimedia Commons teeman musiikki

Wienin Filharmonikot soittavat konsertin Sarajevon laukausten muistoksi arkkiherttua Franz Ferdinandin murhan satavuotispäivänä 28. kesäkuuta 2014. Konsertti soitetaan Sarajevon entisessä kaupungintalossa, jossa arkkiherttua vieraili kuolinpäivänään.

Konsertin avaa Joseph Haydnin säveltämä Itävallan keisarihymni, jonka sävel on tullut tunnetuksi myös Saksan kansallislauluna - Deutschland über alles. Itävaltalaiset kuitenkin lauloivat tätä keisarilleen jo sata vuotta ennen kuin se omaksuttiin Saksan hymniksi. Se tapahtui maailmansodan jälkeen, kun Itävallan keisarikuntaa ei enää ollut.

Olisiko voinut olla toisin? Oliko sota väistämätön? Schubertin keskeneräinen sinfonia symboloi hetkeä, jolloin sodan kauhut olivat vielä tulevaisuutta. Moni on jälkikäteen täydentänyt Schubertin teosta säveltämällä siihen kolmannen osan, mutta tosiasiaksi jää, ettemme koskaan saa tietää, millainen Schubertin sinfonia olisi ollut kolmiosaisena, tai edes oliko kolmatta osaa ylipäänsä tarkoitus säveltää. Samoin emme saa tietää, miten muuten Sarajevossa alkanut tapahtumaketju olisi voinut päättyä kuin sotaan.

Alban Berg sävelsi teoksensa Kolme orkesterikappaletta juuri sodan alla; sarja oli omistettu Arnold Schönbergille tämän 40-vuotispäivän kunniaksi. Syntymäpäiviä vietettäessä syyskuussa 1914 maailmansota oli jo syttynyt ja maailma muuttunut. Teoksesta soitetaan konsertissa kolmas osa, marssi.

Konsertin neljäs teos on Johannes Brahmsin Schicksalslied, Kohtalolaulu, joka on sävelletty Friedrich Hölderlinin tekstiin. Runoilijan kuva ihmisen osasta maailmassa on lohduton. "Meille ei suoda lepoa missään. Kärsivät ihmiset uupuvat ja kaatuvat rynnäten sokkoina hetkestä toiseen kuin kalliolta kalliolle syöksyvä vesi ikuisesti alas tuntemattomaan."

Konsertin päättää Maurice Ravelin La valse, alaotsikoltaan "koreografinen runoelma orkesterille". Teos perustuu jo vuonna 1906 tehtyyn työhön, mutta Ravel sävelsi sen valmiiksi vasta vuosina 1919–1920, ja niinpä teoksessa on nähty allegoria maailmansodasta, eurooppalaisen sivistyksen tuhosta ja erityisesti mahtavan Itävalta-Unkarin valtakunnan häviöstä, joskin säveltäjä itse kielsi tarkoittaneensa sellaista. Joka tapauksessa teos on kunnianosoitus Wienille ja Johann Straussille ja sellaisena musiikillinen viesti maailmansotaa edeltäneestä vanhasta Euroopasta.

Wienin filharmonikot
Franz Welser-Möst, kapellimestari
Bosnia-Hertsegovinan kansallisteatterin kuoro

Joseph Haydn: Keisarihymni
Franz Schubert: Sinfonia nro 8 h-molli "keskeneräinen"
Alban Berg: 3. osa (marssi) teoksesta Kolme orkesterikappaletta
Johannes Brahms: Schicksalslied
Maurice Ravel: La Valse

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa