Hyppää pääsisältöön

Osaatko luetella Jaakobin poikien nimet? Entä Pohjanmaan joet?

Pohjanmaata, karttakuva
Pohjanmaata, karttakuva kartta

Room ko ko gal, ef fili kol. Ines ela illa, ades abla alla. Durch für gegen ohne um!

Tämä on eräänlainen ikätesti: jos yllä olevat litaniat eivät sano sinulle mitään, olet todennäköisesti alle 40-vuotias.

Mutta me vanhemmat tiedämme: kyseessä ovat Paavalin kirjeet, sisä- ja ulkopaikallissijat ja saksan akkusatiivia vaativat prepositiot. Muistin kätköistä löytyy paljon lisää: että jotta koska kun jos vaikka kuin; Oulun Siika Pyhä Kala Lesti Veteli Ähtävä…

Oli myös matemaattis-kemiallis-fysikaalisia sääntöjä: kappale nesteeseen upotettuna menettää painostaan yhtä paljon kuin sen syrjäyttämä vesimäärä painaa eli Arkhimedeen laki. Entäs toisen asteen yhtälön ratkaisukaava: äks toiseen plus miinus neliöjuuri… no, miten se nyt meni?

Mitä vanhempi olet, sitä enemmän olet opetellut ulkoa

Ulkoa muistetun opin määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen ikään. 1950-luvulla syntyneet osaavat Jaakobin pojat samalla rutiinilla kuin viikonpäivät. Muutamaa kymmentä vuotta vanhemmat osaavat ulkoa koko katekismuksen ja kaikki maakuntalaulut.

Ulkoa muistetun opin määrä näyttää olevan suoraan verrannollinen ikään. 1950-luvulla syntyneet osaavat Jaakobin pojat samalla rutiinilla kuin viikonpäivät

1980-luvuilla syntyneet ja sitä nuoremmat pitävät Jaakobin poikien nimien muistamista mystisenä ja hyödyttömänä rajatietona. Ja aika harva moista listaa on tarvinnut, ellei ehkä Trivial Pursuitia pelatessa. Tai ristikoita täyttäessä.

Musiikillista muistamista

Nykykäsityksen mukaan ulkoa opettelu on jokseenkin turhaa. Tieto pitää sulattaa ja ymmärtää. Ulkoa osaaminen on nimensä mukaisesti ulkoa osaamista: asian todellinen merkitys jää sisäistämättä.

Mutta olemmeko me keski-ikäiset ulkoaoppijat ihan turhaan täyttäneet päätämme jonninjoutavilla listoilla ja muistisäännöillä? Onko meiltä jäänyt jotain tärkeämpää sisäistämättä, kun sille ei enää ollut tilaa aivojemme majatalossa?

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan ulkoaoppiminen on muistin kannalta mielenkiintoinen ilmiö.

- Ulkoaoppiminen on lähellä musiikillista muistia. Se ei perustu sisältöön, vaan siihen liittyy rytmi ja poljento. Kun jotakin rimpsua tarvitaan, ei varsinaisesti muisteta tietoa, vaan rytmi. Sen avulla tieto palautetaan mieleen.

Koulussa painotettiin kielioppia

Huotilainen muistaa hyvin itsekin koulussa opetelleensa ulkoa mm. saksan kielen prepositioita.

- Silloin kielenopetuksessa keskityttiin kielioppiin, ja virheiden pelossa mieluummin oltiin puhumatta ollenkaan. Aikuisena minusta on kuitenkin tullut ihan erilainen kielen käyttäjä, en välitä meneekö kieliopillisesti oikein.

Olkoon ulkoa oppiminen miten epämuodikasta tahansa, niin kyllä sitä tehdään nykykoulussakin. Kuukausien nimiä, vieraiden kielten sanoja tai kertotaulua pitää päntätä edelleenkin.

Päähän tarttuu pänttäämättäkin kaikenlaista tarpeetonta: joku muistaa loputtomasti iskelmien sanoja, toinen jalkapallo-ottelujen tuloksia ja kolmas puhelinnumeroita, joita ei enää ole edes olemassa.

Uusia ulkoaopittavia asioita

Huotilaisen mielestä ulkoaoppimisessa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos se ei saa opeteltavaa asiaa tuntumaan pakkopullalta.

- On paljon ammatteja, joissa tarvitaan ulkoa oppimista. Esimerkiksi näyttelijän tai laulajan pitää osata ulkoa vuorosanoja ja lauluja.

Nykyään elämä vaatii myös ihan uudenlaista ulkoaosaamista. - Melkein kaikki me joudumme opettelemaan tunnuslukuja ja salasanoja. Niissä ei ole mitään logiikkaa ja jollei niitä kirjoita ylös, ne on opeteltava ulkoa.

Muokkaukset: 27.7.2018: korjattu kolmannessa kappaleessa pronominit prepositioiksi.

Kommentit