Jokainen hevonen on erilainen, niin käyttötarkoituksellaan, luonteeltaan, rakenteeltaan kuin kavioiltaankin. Hevoset riehuvat tarhassa ja polkevat kannoilleen, myös tarhanpohjien muta aiheuttaa imurefleksin, joka saa kengät löystymään ja tippumaan. Kengän irtoaminen on hevosenomistajan harmi, se aiheuttaa treenien venymistä, myöhästelyä, ontumista, kisojen peruuntumista. Kengittäjää joutuu odottamaan 5 minuutin työstä ja vielä maksamaankin tästä ilosta 20-40 euroa. Jos kavio on siisti ja vanha kenkä löytyy, pienellä ohjeistuksella ja opettelulla kengän saa itsekin takaisin ja voit jatkaa toimiasi!
Päärynäkenkää, kehäluuta, varvaskulmaa, papukaijapihtejä.. Kengittäjien sanavarasto ylettyy äärimmäisyyksiin. Kengittäjien pitää tuntea hevosen jalan ja kavion anatomia, osata kengittää tai vuolla hevoskohtaisesti sekä kaiken lisäksi huomioida jalkojen mahdolliset virheliikkeet ja lukea hevosen elekieltä vaaratilanteiden välttämiseksi. Myös omistajilla on näiden lisäksi vaatimuksia, hyvä kengittäjä on mm. sovittuun aikaan paikalla.
Osaatko lyödä irtokengän?
Raskaassa treenissä ja erilaisilla alustoilla menevä hevonen tarvitsee todennäköisesti kengät jalkaansa, hokkien kanssa talvella ja nurmella. Kengittäjä osaa valita oikeat kengät käyttötarkoituksen mukaan, niin että se palvelee hevosta ja ratsastajaa parhaalla mahdollisella tavalla. Kavioon ja kenkiin vaikuttaa myös treenialustojen pohja, ei kannata närkästyä jos kengittäjä kyselee ”liikoja”. Kovalle pohjalle asetetaan paksummat kengät, harvoin liikkuvalle riittää ohuemmatkin kengät.
Kengittäjiltä löytyy paljon enemmän ja vähemmän tärkeää nippelitietoa, suurin osa tiedosta on sellaista millä tavallinen tallaaja ei tee mitään. Löytyy kuitenkin muutamia tärkeitä seikkoja joita voi jokainen hevosten kanssa toimiva huomioida ja edesauttaa hyvän kengityksen onnistumista. On myös hyvä jos hevosenomistaja osaisi lyödä irtokengän kiinni, se helpottaa äärimmäisen paljon varsinkin kilparatsastajan treenejä.
Hevoset onnistuvat polkemaan kengän irti aina välillä, joko tarhassa tai ratsastuksen aikana. Toiset hevoset ovat herkempiä kuin toiset, hevonen saattaa jopa ryhtyä ontumaan kengätöntä jalkaa, vaikka olisikin terve jaloistaan. Kuitenkin jos hevonen ei onnu, kolmella kengällä voi mennä melko normaalia treeniä. Kengällisen hevosen kaviot ovat aina pehmeämmät kuin kengättömän, siksi pahasti lohjenneella kaviolla ei kannata lähteä koville alustoille treenaamaan moneksi päiväksi. Tarkasta joka päivä hevosen kengät sekä soita kengittäjälle jo jos kenkä on irtoamassa ja heiluu, kenkä saattaa irrotessaan viedä isonkin osan kaviota mukanaan. Kannattaa yrittää etsiä irronnut kenkä, helpottaa kengittäjän työtä ja säästää rahaa.
Kengittäjä tarvitsee tietoa hevosesta
Uudelle kengittäjälle yleensä esitetään liinassa tai hevosta taluttaen sen käynti ja ravi, mutta harvemmin kengittäjä pääsee oikeasti näkemään, kun hevosella ratsastetaan, hypätään ja laukataan. Jotkut virheliikkeet, kuten kannoille polkeminen, näkyy hevosilla haavoina, mutta ratsastaja ei voi olettaa että kengittäjä tietää jos kengitettävä hevonen esimerkiksi hivuttaa pahasti eli lyö takajalkojen vuohisnivelet yhteen. Kaikki vähänkin tärkeä huomio hevosen liikkeistä tai jaloista kannattaa kengittäjälle mainita, hyvä seppä osaa valita hevosellesi parhaimmat kengät ja oikeanlaisen vuolun. Kengitysvälin aikana ollut ohi menevä ontuma sekä epäpuhtaudet saattavat kieliä jostain vakavammasta. Myös hevosen liikkeen muutokset pitää kertoa kengittäjälle, vaikka ne eivät haitallisia muutoksia olisikaan. Kengitysseppä ei ole eläinlääkäri, mutta tietää paljon kavio-ongelmista ja osaa auttaa eläinlääkärille tarvittaessa. Diagnosoitu vaiva pitää muistaa kertoa kengittäjälle, esimerkiksi kinnerpattinen vaatii toisenlaisen kengän kuin terve.
Ennen kuin itse olen ruvennut kengittämään omat hevoseni, niillä oli kolme eri kengittäjää. Kaikki olivat erittäin taitavia töissään, mutta aina ei ole näin ja huono kengittäjä kannattaakin tunnistaa ja tunnustaa itselleen. Hevosen omistajan ja kengittäjän suhteen on oltava hyvällä pohjalla, mutta hevosen terveyden ja sinun kukkarosi kannalta pitää myös osata sanoa ”ei kiitos”.
Useimmiten kengittäjä kuitenkin tietää mitä tekee ja miksi, kannattaa siis ensin tarkistaa oma tietotaito ja osaaminen, ennen kuin lähtee neuvomaan. Kysele myös kengittäjältä kaikki, joka askarruttaa, tämä auttaa mahdollisesti jälkeenpäin jos joudut vaihtamaan kengittäjää tai hevosella ilmenee ongelmia kavioissa tai kengityksessä. Itse olen kulkenut parin kengittäjän mukana ja opin koko ajan uusia asioita. Aina tarttuu mukaan jotain pientä, mutta hyödyllistä tietoa. Jos ei varsinaisesta kengityksestä, niin ruokinnasta tai liikunnasta, jotka molemmat vaikuttavat koko hevosen hyvinvointiin ja siksi myös kengitykseen.
Kirjoittaja on parikymppinen Alex Muurinen, joka on päätynyt kengitysyrittäjäksi sekä töihin 35 hevosen ravitallille. Ratsastuksen hän aloitti vasta 8 vuotta sitten, joten pyrkii nyt ottamaan nuorempana aloittaneita kiinni. Alex kutsuu itseään salaa esteratsastajaksi, ja haaveilee kenttäkisoista oman ratsunalkunsa kanssa.
