Hyppää pääsisältöön

Lepakon historiaa Liekkihotellista Höyry-klubille

Suomirockin sensuroimaton historia -julkaisuissa vilkaisemme tällä kertaa Helsingin Ruoholahdessa sijainneen maalivaraston myöhempää historiaa, ensin asunnottomien alkoholistien pahamaineisena yömajana, Liekkihotellina, sitten Elävän musiikin ydistys Elmun päämajana.

Kaikki nyt nähtävät haastattelut on tehty vuonna 2000 valmistuneeseen dokumenttielokuvaani Lepakko — kahden kerroksen väkeä ja kaikki on kuvattu Lepakossa sen viimeisen puolen vuoden aikana. Itse olin ollut töissä Lepakossa pariin otteeseen, ensin perustamassa Radio Cityä 1984–85, sitten töissä siellä 1987–1991, joten talo oli tuttu.

Se mitä en tuntenut tai tiennyt, oli rakennuksen menneisyys asunnottomien alkoholistien yömajana: Liekkihotellina.

Tässä julkaisusta Liekkihotellista kertoo kaksi henkilöä, paikkaa pyörittäneen Suojapirtti ry:n johtaja, siis koko Liekkihotellin pomo Antti Vihervä ja nuorena opiskelijana juttuja siltojen alla asuneista miehistä tehnyt ja sitä kautta vapaaehtoistyöhön Liekkihotelliin ajautunut toimittaja Maria Schulgin.

Heidän tarinansa Suomesta, josta vasta rakennettiin hyvinvointivaltiota 1960–70-luvuilla, ovat hyytäviä. Liekkihotelli oli helvetti maan päällä, vaikka sen ansiosta satoja miehiä säilyi hengissä talvipakkasilla. Liekkihotellin historia loppui uusien asuntoloiden rakentamisen jälkeen ja rakennus jäi tyhjilleen. Kunnes Elävän musiikin yhdistyksen aktivistit valtasivat sen ja muuttivat Lepakoksi.

Lepakon valtaukseen liittyy paljon legendoja ja kiistelyn aihe on sekin, kuka meni ensimmäisenä sisään rakennukseen. Näitä legendoja purkaa haastattelussaan se mies, joka meni ensimmäisenä sisään, kaupunkilaisveteraani Teemu Lehto.

Lepakon historia sivuaa myös useiden vaikuttajien elämää. Nuori Ben Zyskowicz oli kaupunginvaltuustossa päättämässä Elmun ja Lepakon rahoituksesta, Pekka Haavisto taas aktiivisesti vaikutti itse talon toiminnassa. Molemmat muistelevat haastatteluissaan noita vuosia.

Bonusraitoina julkaisemme dokumentin materiaalinauhoilta kuvaa syksyisestä Lepakosta, vain muutamaa viikkoa ennen purkamista. Toinen klippi on lähinnä kauniina syyspäivänä kuvattua ulkokuvaa, toisella näytetään hieman harvinaisempaa puolta Lepakosta. Siinä muusikko Mitja Tuurala rakentaa Lepakon alakäytävälle autorataa, jolla ajettiin kilpaa useina öinä Lepakon viimeisinä vuosina.

Samassa pätkässä vieraillaan myös yhdellä historian persoonallisimmista klubeista, Dj Tixan isännöimällä Höyry-klubilla. Sitä ennen ja sen jälkeen ei vastaavaa ole Suomessa koettu.

Teksti: Axa Sorjanen

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto