Hyppää pääsisältöön

Kuolema Venetsiassa

Teatro La Fenicen loppuunmyyty katsomo.
Venetsian Teatro La Fenicen loppuunmyyty katsomo. Teatro La Fenicen loppuunmyyty katsomo. Kuva: Michele Crosera la fenice

Blogistimme Jonas Rannila matkasi Bayreuthista Venetsiaan Richard Wagnerin jalanjäljissä etsien aitoa italialaista tunnelmaa. Italia löysi lopulta Jonaksen Giaccomo Puccinin La bohèmen esityksessä Venetsian La Fenice –teatterissa.

Kuolema Venetsiassa

Matka Baijerin vihreiltä kukkuloilta kohti Venetsian tarunhohtoista satamakaupunkia taittuu hevosvankkureilla noin kolmen, neljän vuorokauden aikana. Vuonna 1883, kuten myös vuonna 2014, matkantekoa hidastavat ja hankaloittavat Tirolin korkealle kohoavat Alpit.

Matka Bayreuthista Venetsiaan jäi lopulta 13.2.1883 kuolleen Richard Wagnerin viimeiseksi matkaksi. Säveltäjä ei halunnut viettää talvikuukausiaan kotonaan Bayreuthissa.

Kunnianosoituksena ja silkassa seikkailuhengessä matkasimme saman matkan tämän päivän kulkuvälineillä. Bella Italia! Here we come! Andiamo!

Laguunista kulttuurin keskipisteeksi

Yli sadalle saarelle rakennettu Venetsia on eri taiteiden ja tyylien kollaasi. Kaupunkia ovat sen n. 2000 vuoden historian aikana hallinneet niin Attilan hunnit kuin Bysantin laaja valtakunta. 1200-1400 -luvuilla Venetsiassa elettiin kultakautta, ja kaupunki veti puoleensa historian suurmiehiä.

Poolopaidat kuuluvat tänä päivänä jokaisen hyvin pukeutuvan italialaismiehen vaatekomeroon.

Vuonna 1797 Venetsia menetti itsenäisyytensä Napoleonille. Myöhemmin vuonna 1814 kaupunki liitettiin osaksi Itävaltaa ja vuonna 1866 osaksi Italiaa.

Venetsia oli 1500-luvulta alkaen Italian musiikkielämän tärkeimpiä keskuksia kirkkoineen ja lukuisine teattereineen. Attilan Hunnien lisäksi kaupunkia ovat asuttaneet myös monet kulttuuri- ja tiede-elämän vaikuttajat: taidemaalarit Tintoretto ja Canaletto, säveltäjät Antonio Vivaldi, Ermanno Wolf-Ferrari ja Luigi Nono sekä ei koskaan desiimiin yltänyt Tomaso Albinoni.

Monen luostarin nunnan kokelasaika rikkoutui legendaarisen naistenmiehen Casanovan sylissä, joka ihastutti ja kauhistutti kaupungin virkavaltaa 1700-luvun lopussa. Marco Polon kirjallisia tuotoksia tutkimusmatkailijan kiinanmatkasta harvat ovat lukeneet, mutta poolopaidat kuuluvat tänä päivänä jokaisen hyvin pukeutuvan italialaismiehen vaatekomeroon.

Vuonna 1591 valmistunut Rialton silta ylittää Venetsian Canal Granden.
Vuonna 1591 valmistunut Rialton silta ylittää Venetsian Canal Granden. Vuonna 1591 valmistunut Rialton silta ylittää Venetsian Canal Granden. Kuva: Jonas Rannila rialton silta

Thomas Mannin vuonna 1912 julkaisema huikea novelli ”Kuolema Venetsiassa” toteutui ainakin säveltäjien Monteverdi sekä Wagnerin kohdalla. Kuolema Venetsiassa jäi myös Benjamin Brittenin viimeiseksi oopperaksi.

Laguunikaupunkiin rakastuneita

Säveltäjä Igor Stravinskyn viimeiselle leposijalle voi käydä viemässä kimpun kukkia San Michelen hautausmaasaarella, jonne on myös haudattu taidekriitikko, Ballets russes -balettiryhmän perustaja Sergei Djagilev sekä kirjailija, runomodernisti Ezra Pound.

Mozartin isä Leopold halusi poikansa omaksuvan Venetsian, Napolin ja Rooman musiikkielämän erityispiirteet, jotta pojalla olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet saada toimeksiantoja Euroopan oopperataloista. Mozart-perheen miehet pysähtyivätkin useasti Venetsiaan matkatessaan halki Italian niemimaan.

Laguunikaupunkiin rakastuneita taitelijoita ja kulttuurielämän vaikuttajia elää Venetsiassa tänäkin päivänä. Kuuluisin venetsialaistunut nykyjulkkis lienee kirjailija, Händel-fanaatikko Donna Leon, joka on sijoittanut ”Guido Brunetti” -dekkariensa tapahtumat Venetsian kosteannihkeisiin kanaalinkulmiin.

Richard Wagnerin Leipzigin synnyinkodin muistolaatta.
Richard Wagner syntyi 22.3.1813 Leipzigissa ja kuoli 13.2.1883 Venetsiassa. Wagnerin Leipzigin synnyinkodin muistolaatta. Richard Wagnerin Leipzigin synnyinkodin muistolaatta. Kuva: Jonas Rannila muistolaatta

Richard Wagnerille Venetsia oli kuolinkaupungin lisäksi myös arkielämän pakopaikka. Kun Richardin naisseikkailut vetivät vesiperän Sveitsissä oli draamakuninkaan vetäydyttävä toisaalle siemailemaan proseccoansa.

Myöhemmin Venetsiassa Wagner sävelsi myös ”Tristanin” toisen näytöksen, kunhan rakas Erard-flyygeli oli ensin kärrätty Alppien yli Venetsian Palazzo Giustinianiin. Koko Wagnerin tuotannosta juuri Tristanin toinen näytös nousee itselleni ylitse säveltäjän muun tuotannon. Venetsia oli Wagnerille ilmeisesti oikea inspiraatiokiihdytin.

Kaupunki on tulvillaan romantiikkaa. Kanavien katveessa on aikaa lemmenduetoille ja ylipitkille suutelokohtauksille.

Tämän päivän Venetsian rihkamapuljuja ja ylihinnoiteltuja pizzerioita lukuun ottamatta kaupungin tunnelma on taianomainen. Eksyminen sivukujille ja itsensä löytäminen paikallisten suosimista ravintoloista tai pienistä kahviloista saattaa antaa tuntumaa siihen aitoon venetsialaisuuteen.

Auringossa kimaltelevat kanaalit, palatsit ja trattoriat tarjoavat matkailijalle unohtumattoman elämyksen. Täydellisen cafén kyytipojaksi voi ostaa vaikkapa maailman maukkainta italialaista gelato -jäätelöä.

Aito Italia löytyy oopperasta

Taideaarteiden, siltojen ja kirkkojen kiertelyn jälkeen jalkoja pakottaa. Mihin sujahtaa piiloon iltapäivän paahtavaa aurinkoa? Mikä voisi enää parantaa tunnelmaa?

Mistä löytää aito Italia turismin keskellä? Venetsian oopperasta.

La Fenice on yksi Euroopan kuuluisimmista oopperataloista. Nimi La Fenice - Feeniks - kuvastaa talon tuhkasta nousemista; ooppera on palanut ja uudelleenrakennettu kahdesti. Viimeisimpiä avajaisia vietettiin vuoden 2003 joulukuussa.

Historian monet merkittävät oopperat ovat saaneet kantaesityksensä Fenicen kullattujen freskojen ja reliefien alla. Italialaisista oopperoista mm. Verdin Attila, Rigoletto, La traviata ja Simon Boccangra, Leoncavallon La bohème sekä monet Rossinin ja Donizettin oopperat ovat saaneet täällä ensi-iltansa. Huomiota herättävää on myös Prokofievin Tulienkelin sekä Stravinskyn Hulttion tien kantaesitykset 1950-luvulla.

Ensimmäinen italialainen Wagnerin Ringin produktio esitettiin Venetsiassa vain paria kuukautta säveltäjän kuolemaa myöhemmin.

Puccinin La bohème alkaa La Fenicessä..
La Fenicen esitys (25.5.2014) Puccinin La bohème -oopperasta ei jättänyt ainakaan kylmäksi. Oopperan aikana käydään koko ihmisen tunneskaala lävitse ihastumisen ensilehdiltä oman rakkaansa menettämiseen. Puccinin La bohème alkaa La Fenicessä.. Kuva: La Fenice -teatteri la bohème
Kohtaus Puccinin oopperasta La bohème, Venetsian La Fenice -teatterin esitys.
Kohtaus Puccinin oopperasta La bohème, Venetsian La Fenice -teatterin esitys. Kuva: Michele Crosera la bohème

Giaccomo Puccinin La Bohème on ooppera joka tuskin jättää edes oopperaensikertalaista kylmäksi. Eikä paatunutta oopperan suurkuluttajaa. Jäätävän hyvin on säveltäjä onnistunut herättämään henkiin 1800-luvun pakkasessa palelevien pariisilaisten elämänlämmön.

Italialaista oopperaa italialaisessa oopperatalossa. Tunnelma on autenttinen ja odotukset olivat korkealla. Fenicen taidokkaasti modernisoitu esitys toi kuumaan toukokuiseen iltapäivään kylmiä väreitä. Erityisen taidokkaasti yleisölle Puccini-herkkupaloja tarjosivat Rodolfona Matteo Lippi ja etenkin Marcellon laulanut Julian Kim.

Parempaa ja eläväisempää Puccini-soittoa olen elämässäni tuskin vielä kuullut. Akustisesti Fenicen teatteri oli ainakin Puccinille varsin toimiva, sopivan intiimi ja laulajan ääntä kunnioittava - ja ennen kaikkea tunnelmallinen.

Surusaattueessa takaisin Bayreuthiin

Richard Wagner kuoli yllään viininpunainen samettitakki, ylellisyyksien keskellä, kaupungissa jossa taiteita ja kulttuuria on aina osattu arvostaa. Ooppera ei enää, kuten vielä jonkin verran Wagnerin aikana, ole ylhäisön ja hovin ylellisyyttä. Nykyään taidemuotoa arvostetaan niin Italiassa kuin Saksassakin osana keskeistä kansallista kulttuuriperintöä.

Venetsiasta Wagnerin ruumis kuljetettiin surusaattueessa rautateitse Bolzanon, Innsbruckin ja Münchenin kautta takaisin Bayreuthiin, ja lopulta haudattiin säveltäjän kotitalon, Villa Wahnfriedin, puutarhaan.

"Kaikki tietävät, että Venetsia on rauhallisin, ellei myös hiljaisin kaupunki maailmassa. Olenkin sitä mieltä, että se on minulle ehdottomasti sopivin kaupunki." – Richard Wagner, kirjeessään vaimonsa Cosiman isälle Franz Lisztille ennen ensimmäistä vierailuaan kaupungissa vuonna 1858. Wagnerille hiljaisuus muuttui Venetsiassa ikuisuudeksi.

Jonas Rannila

Jonas Rannila Venetsiassa, taustalla San Giorgion luostarisaari.
Jonas Rannila Venetsiassa, taustalla San Giorgion luostarisaari. Kuva: Jonas Rannila venetsia

Jonas Rannila on Taide-yliopiston Sibelius-Akatemian opiskelija, joka opiskelee kevään 2014 Leipzigissa orkesterin- ja kuoronjohtoa. Nuori musiikin sekatyömies kuvaa itseään kriittiseksi wagneriaaniksi ja bachmaanikoksi. Jonas lupaa kertoa kaikesta mielenkiintoisesta näkemästään ja kuulemastaan Berliinin, Dresdenin ja Leipzigin klassisesta kolmiosta.

  • Viimeinen akateemikko Joonas Kokkonen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 13. marraskuuta.

    Säveltäjä Joonas Kokkonen oli vimeinen musiikin edustaja Suomen Akatemiassa. Suuri yleisö muistaa hänet Viimeiset kiusaukset -oopperasta. Kokkonen oli vallankäyttäjä, joka omien laskujensa mukaan vaikutti samaan aikaan 40 eri instituution johtokunnassa.

  • Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Julia Wolfen vangitseva oratorio

    Yhdysvaltalaisen Julia Wolfen (s. 1958) viime vuonna valmistunut oratorio Fire in my mouth on kirjoitettu naiskuorolle, tyttökuorolle ja orkesterille. Noin tunnin kestoinen teos sai ensi ensiesityksensä tänä keväänä ja kuullaan onneksi tuoreeltaan myös äänitteellä. Teoksen järkyttävänä lähtökohtana on vuonna 1911 syttynyt tehdaspalo New Yorkissa.

  • Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Taidokas duo esittelee vähemmän tunnettua ohjelmistoa

    Viulisti Dawn Wohn ja pianisti Esther Park esittelevät debyyttijukaisullaan peräti yhdeksän tekijän (Lili Boulanger (1893-1918), Vítězslava Kaprálová (1915–1940), Amy Beach (1867–1944), Florence Price (1887–1953), Vivian Fine (1913–2000), Chihchun Chi-sun Lee (s.

  • Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinettikvintettoja rytmimusiikin hengessä

    Klarinetisti David Shifrin kolkuttelee seitsemääkymmentä, mutta vielä vaan soitto käy. Konkarin uudelle julkaisulle on valikoitunut rytmimusiikista ja etenkin jazzista ammentava kokonaisuus. Kolme klarinetille ja jousikvartetille kirjoitettua teosta edustavat pääosin aikamme soivuuksia, mutta mukaan on mahtunut sähäkkä Edward Kennedy "Duke" Ellington -sovituskin.