Hyppää pääsisältöön

Metsän pojan tappaja

Elettiin vuotta 1975 Old Lymen kaupungissa Connecticutissa, Yhdysvaltain itärannikolla. Kotiäidit Polly Murray ja Judith Mensch alkoivat kiinnittää huomiota outoihin oireisiin, joista seudun lapset kärsivät. Lapsilla oli kovaa päänsärkyä ja nivelturvotusta, joita oli edeltänyt punkin purema ja rengasmainen ihomuutos.

Naiset ilmoittivat asiasta Yhdysvaltain terveysvirastolle NIH:lle, joka otti yhteyttä reumalääkäri Allen Steereen. Steere kiinnostui asiasta ja kertoi puolestaan tietonsa tohtori Willy Burgdorferille, joka oli punkkitutkimukseen erikoistunut tiedemies. Myöhemmin 1980-luvun alkupuolella Burgdorfer löysi muodoltaan spirokeettamaisen bakteerin, joka aiheutti borrelioosin. Bakteeri nimettiin löytäjänsä mukaan Borrelia Burgdorferiksi.

”Borreliabakteeri ja kupan aiheuttava bakteeri – spirokeetta sekin - ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat hakeutuvat mielellään hermokudoksiin, aivoihin ja keskushermostoon. Borreliabakteeri on kuitenkin syfilistä voimakkaampi taudinaiheuttaja”, kertoo Willy Burgdorfer helmikuussa vuonna 2007 tehdyssä harvinaislaatuisessa haastattelussa.

Burgdorferin mukaan borreliabakteeria on hyvin vaikeaa löytää ihmisen elimistöstä. Sitä pitäisi etsiä kudoksista eikä verestä. Tiedemies korosti, että bakteeri kykenee menemään ihmisen elimistössä kaikkialle.

Ensimmäisen sukupolven rokote ei ollut riittävän spesifi eikä tehokas. Rokotteen kehittelyssä tarvitaan lisää tutkimustyötä

”Potilaan veri saattaa olla täysin puhdasta, mutta esimerkiksi hänen nivelnesteensä täynnä bakteereita. Sama koskee kaikkia kudoksia. Ihmisen elimistön jokainen kudos voi olla bakteerin infektoima, vaikka bakteereita ei löydettäisikään verestä”, sanoi vuonna 1986 eläkkeelle Yhdysvaltain terveysviraston NIH:n palveluksesta jäänyt Burgdorfer.

Borrelioosibakteerin löytäjä uskoo taudin kroonistuvan. Hänen mukaansa potilaat saattavat saada oireita uudelleen jopa 10-15 vuoden kuluttua tartunnasta, koska bakteerilla on kyky piiloutua kudoksiin ja aktivoitua sieltä uudelleen.

Aseeton lääketiede

”Borrelioosin ympärillä ilmenneet erimielisyydet tutkijoiden ja lääkäreiden kesken ovat häpeällisiä. Koko asia on poliittisesti värittynyttä,” sanoi Willy Burgdorfer, joka oli bakteerilöydöksensä ansiosta Nobel-palkintoehdokkaanakin.

Borrelioosiin ei ole rokotetta. Sellaista kokeiltiin takavuosina – huonolla menestyksellä. Rokotetta kuitenkin kehitellään tälläkin hetkellä Saksassa ja Itävallassa. Sen tuloa markkinoille jouduttaneen parhaassakin tapauksessa odottamaan vuosia.

”Ensimmäisen sukupolven rokote ei ollut riittävän spesifi eikä tehokas. Rokotteen kehittelyssä tarvitaan lisää tutkimustyötä. Nykytilanne on erinomainen esimerkki siitä, miten rokoteteollisuus toimii: ollaan liian hätäisiä ja tuodaan markkinoille tuote, jota ei ole testattu riittävästi. Laskun maksavat kuluttajat, joista monet sairastuivat borrelioosiin rokotteen vuoksi”, Willy Burgdorfer sanoi vuonna 2007 julkaistussa haastattelussa.

Borrelioosin ympärillä ilmenneet erimielisyydet tutkijoiden ja lääkäreiden kesken ovat häpeällisiä. Koko asia on poliittisesti värittynyttä

Lääketiede tuntuu olevan yllättävän aseeton ja eripurainen taistelussa aikamme nopeimmin leviäviin kuuluvaa epidemiaa vastaan. Ohjelmaa tehdessäni jouduin tuon tuostakin hämmästelemään, miten heitteille pahasti oireilevat borrelioosipotilaat oli jätetty.

Mikä tappoi Aleksis Kiven?

Lukijalle lienee tuttua se väittely, jota vuosikymmenten ajan on käyty Aleksis Kiven kuolinsyystä. Mikä 38-vuotiaana kuolleen kansalliskirjailijamme oikein tappoi Sylvesterin päivänä 31. joulukuuta vuonna 1872?

Vuonna 2001 erikoislääkärit Anne Pitkäranta ja Erkki Hopsu esittivät Lääkärilehden numerossa 44 oman kiintoisan teoriansa:

”Aleksis Kiven kuoleman syynä voi olla hoitamaton borrelioosi.”

10 vuotta myöhemmin Helsingin yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautien professori Anne Pitkäranta jatkoi pohdiskeluaan Kemia–lehden palstoilla. 5.10.2011 päivätyssä artikkelissa Kiven mahdolliseksi kuolinsyyksi nimettiin jälleen borrelioosi.

Pitkäranta on hoitanut paljon borrelioosipotilaita. Hänen mukaansa Kiven oireet sopivat hyvin taudinkuvaan.

Ja toden totta: ”Metsän poika tahdon olla” -runonsa mukaisesti Aleksis Kivi piti metsässä samoilemisesta ja ketunpyynnistä. Kuten hyvin tiedossa on, punkit levittävät borreliabakteeria juuri metsän pieneläinten kautta.