Hyppää pääsisältöön

Elämme oikeistohegemonian aikaa

Kansanedustaja, kirjailija Anna Kontula.
Kansanedustaja, kirjailija Anna Kontula. Kuva: Rami Marjamäki into

Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontula on toimelias kirjoittaja: Kirjeitä oikealle (Into) on hänen kahdeksas kirjansa. Kontula kokeilee nyt hieman erikoisempaa kirjaformaattia: Kirjeitä oikealle on yhden naisen kirjeenvaihto kuvitellun oikeistolaisen välillä.

Kontula kirjoittaa varsin läheisesti mielikuvitusystävälleen. Ratkaisu voi tuntua kosmeettiselta, mutta se muistuttaa arvokkaasti kohteliaisuuden merkityksestä aatteiden taistossa.

'Kun jonkin ideologian tai intressiryhmän ajatuksia aletaan pitää järkevinä ja epäpoliittisina, on syntynyt hegemonia.'

Kontula käsittelee neljää yhteiskunnallista teemaa: omistusta, vapautta, työtä ja valtaa. Hän esittää lukuisten termien vasemmistolaisesta downshiftaukseen kaipaavan uudistusta. Siinä Kontula on oikeassa: tulehtunut ilmapiiri unohtaa analyysin ja nojaa mielikuviin. Siihen syyllistyvät poliitikkomme oikealta vasemmalle.

Kirjeitä oikealle -kirjan kansi
Kirjeitä oikealle -kirjan kansi Kuva: Into kirjeitä oikealle

Kontula puoltaa kirjassaan muun muassa palkkatyön ylivallan murtamista, vapaus-käsitteen uudelleenmäärittelyä, perustuloa ja kapeita tuloeroja. Teksti on rikasta ja elävää; kaikesta huokuu, että Kontula on vasemmistolaisena poliitikkona ja keskustelijana kotikentällään. Hän muistuttaakin kirjassa olevansa etuoikeutettu kuulumaan työstään nauttivien marginaaliin.

Kirjan kiinnostavin osio on luku ilmasta. Kontula puhuu kaikkialla ympärillämme leijuvasta ajatusten ja aatemaailmojen näkymättömästä voimasta, kollektiivista tavasta tulkita ja toistaa ajatuksia:

Kaikkein selkeimmin hegemonia näkyy ihmisten tavassa mieltää asioita itsestäänselvyyksinä. Kun jonkin ideologian tai intressiryhmän ajatuksia aletaan pitää järkevinä ja epäpoliittisina, on syntynyt hegemonia. Mielipiteen alkuperäinen yhteys valtakamppailuihin peittyy. […]
Hegemonia ei ole vain harmitonta yleisen mielipideilmaston myötäilyä. Esimerkiksi uusliberalistisen hegemonian seurauksena on talousunionin kriisiä ratkaistu viime vuodet tiukan talouskurin ja merkittävien julkisen sektorin leikkausten politiikalla. Tämä on syventänyt kriisimaiden ahdinkoa ja saattanut miljoonia ihmisiä vaikeuksiin. Vasemmiston vaihtoehdot ovat epäsuotuisassa ilmastossa kaikuneet kuuroille korville.

Kontulan hahmotelmat eivät ole kaukaa haettuja. Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että suomalaisen lehdistön uutisointi eurokriisistä on eliitti- ja Saksa-keskeistä. Vaihtoehtoisiin mielipiteisiin suhtaudutaan nuivasti. Aikanaan rautarouva Margaret Thatcherin lanseeraama TINA, There’s no alternative, näyttää palanneen median ja euroeliitin huulille. Kuinka monesti olemmekaan kuulleet pääministerin viime vuosina puolustavan päätöksiä toteamalla ”ei ole vaihtoehtoja”?

Anna Kontula näkee vasemmistossa vastavoiman vaihtoehdottomuuden illuusiolle.

Vaikka me olemme päässeet valtaan harvoin ja pysyneet siellä vielä harvemmin, vallan kriitikoina olemme vahvoja.

Margaret Thatcherin käyttämä "Ei ole vaihtoehtoja" on palannut poliitikkojen huulille.

Onko vasemmiston ainoa uskottava mahdollisuus paeta oppositioon niin pitkäksi aikaa, että suuret tuulet muuttuvat ja ilma käy vasemmistolle suotuisaksi?

Itsevarma Kontula argumentoi ajatusmaailmaansa niinkin iskevästi, että kirjeenvaihdon sijaan Kirjeitä oikealle on pikemmin pamfletti. Vaikka Kontula pyrkii huomioimaan vastapuolen näkökulman, parissa kohdassa hän päästää itsensä hieman helpolla.

Keskustelu kaipaisi aisaparia, jota Kontula ei loppusanojen mukaan onnistunut löytämään. Miksi ei? Jää lukijan mielikuvituksen varaan, kenelle Anna Kontula ajatuksissaan kauniit kirjeet osoitti. Luulisi, että Apusen Matilla olisi ollut takataskussaan muutama yhtä hyvin rustattu kirje vasemmalle.

Mertsi Murmann

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta