Hyppää pääsisältöön

Kuuntelijoiden tarinoita musiikin voimasta

pianon koskettimet
pianon koskettimet Kuva: Yle/Laila Kangas pianon koskettimet

Musiikin voiman toimitus on pyytänyt kolmena kuluneena kesänä ohjelman kuuntelijoita jakamaan omia tarinoitaan musiikin voiman vaikutuksesta. Toimitukseen on lähetetty hienoja kertomuksia, minkä lisäksi kuultiin mielenkiintoisia kokemuksia Musiikin voiman sävel on vapaassa lauantaina 16.8. Tarinoita voi edelleen lähettää osoitteeseen musiikin.voima@yle.fi.

Lauri Tähkän kappale toi voimaa epätoivoisella hetkellä

Olen saanut paljon ajateltavaa ja iloa itselleni kuuntelemalla Lauri Tähkän musiikkia. Kappaleita, joista pidän, on monia. Niissä on tarttuvat melodiat ja koskettavat sanoitukset - hyvin elämänmakuista musiikkia siis, johon on helppoa samastua.

Yksi rakkaimmista Lauri Tähkän kappaleista on Polte. Sillä on aivan erityinen merkitys minulle. Pari vuotta sitten mieheni yllättäen sairastui vakavasti ja joutui teho-osastolle. Häntä oli elvytetty kahdenkymmenen minuutin ajan ennen kuin sydämeen saatiin rytmi takaisin. Käydessäni sairaalassa ei toivoa annettu, vaan lääkäri sanoi, että nyt otetaan tunti kerrallaan. Epätoivoisena katselin tajuttomana makaavaa puolisoani miettien: tässäkö tämä nyt oli? Sisareni oli onneksi mukanani - hänhän ajoi autoa, kun minusta ei siihen ollut.

Sanat olivat juuri kuin sen hetken tunteistani kertovia, ja purskahdin itkuun ne kuullessani.

Kotimatkalla autostereoissa soi Lauri Tähkän kappale Polte: "Silmissäs on hetken verran polte tuo, sen tunsin kerran. Jos mä jään vieläkö sen nään? Uskonko ja uskallanko, tahdonko ja tarkoitanko? Näänkö sen, muuta toivo en..." Nämä sanat olivat juuri kuin sen hetken tunteistani kertovia, ja purskahdin itkuun ne kuullessani. Se hetki on ikuisesti jäänyt mieleeni.

Laulujen sanoituksia olen aina kuunnellut tarkasti ja miettinyt sisältöä ja merkityksiä. Noinkin epätoivoisena hetkenä koin saavani voimaa musiikista ja mieleni tekisi kertoa Laurille itselleen, mitä silloin kävin läpi Poltetta kuunnellessani. Se on herkkä ja kaunis kappale. Ja kyllä, mieheni tuli tajuihinsa joitakin päiviä myöhemmin. Kun saavuin hänen sairaalavuoteensa viereen, minua askarrutti, tuntisiko hän minut vielä. Kysyin sitä häneltä, ja hän vastasi: "Totta kai mä nyt oman rakkaani tunnen!". Lienee turha sanoa, että silmäni kyyneltyivät taas.

- Mirja Toikkanen

Elämäniloinen laulu auttoi parantumaan halvauksesta

Tarinani liittyy maitomies Tevjen lauluun To Life musikaalista Viulunsoittaja katolla. Se liittyy kohtaan, jossa Tevje on ollut synagogassa rukoilemassa ja on tullut siitä niin iloiseksi, että alkaa laulaa ja tanssia.

Nouse ylös ja huomaat, että osaat kävellä.
Ymmärrän hänen ilonsa valtavan hyvin. Viime joulukuussa olin lauleskellut tätä ja paria muuta laulua eräänä iltana itsekseni. Aamuyöstä heräsin siihen, että minulle sanottiin unessa: ”Kuule, nouse ylös, olet parantunut aivohalvauksesta ja sen jälkiseurauksista. Nouse ylös ja huomaat, että osaat kävellä. Oikea kätesi ja kaikki toimii. Voit keittää kahvitkin ja lähteä vaikka Skärholmeniin, lähettää vaikka vähän postia Suomeen ja vain olla iloinen ja nauttia elämästä". Nousin ylös ja totta: halvauksesta ei ollut merkkiäkään. Ajattelin, että onko tämä tottakaan. Mutta sitten vain nousin ylös ja menin keittämään kahvia ja huomasin, että kyllä tämä vain totta on. Siitä lähtien olen vahvistunut yhä enemmän ja nykyään pystyn leipomaan vaikka karjalanpiirakoita, laittamaan kotia ja ihan mitä vain.

Muistan, että äidilläni ja enollakin on ollut vastaavia kokemuksia siitä, että musiikki on parantanut.

Sama laulu teki minuun vaikutuksen jo vuonna 1967, kun poikani oli pieni vauva. Olin saanut työnantajaltani liput teatteriin katsomaan Viulunsoittaja katolla -musikaalia. Niihin aikoihin minulla oli paljon harmia poikani isän vuoksi. Teatterissa, kun Tevje lauloi lauluaan, heräsin siihen, että tässähän me olemme, poikani ja minä, kaksi vasta-alkajaa. Minun täytyy pystyä elämään elämää eteenpäin ja olemaan rohkea. Emmehän me voi tähän jäädä jumiin, tällaisiin hankaluuksiin. Kyllä me pärjäämme. Ja niin ollaan pärjättykin.

(Musiikin voiman sävel on vapaa 16.8.2014)

Kissa fanitti mieslaulajia

Olen joskus kuullut jonkun sanovan, että musiikki on Luojan lahja ihmisen kosmiseen yksinäisyyteen.

Oma tarinani liittyy kuitenkin eläimiin. Meillä oli aikanaan kissa nimeltä Eppu. Ilmeisesti se oli ollut kesäkissa, joka oli hylätty, sillä se ilmestyi eräänä syksynä pihamme pensaikkoon, josta otimme sen meille asumaan hieman vastentahtoisesti. Arvelimme, että se oli tuotu lähistöllemme autolla, sillä se inhosi autossa matkustamista. Matkamme mökille olivat täydellistä painajaista, kun kissa säntäili sinne tänne.

Olimme huomanneet kotona, että kissa rakasti miesääniä. Siispä keksimme soittaa automatkoilla Jorma Hynnistä ja Georg Otsia. Kissa rauhoittui aivan täydellisesti.

Kissa tuli levysoittimen luo, heittäytyi selälleen ja nosti tassunsa taivasta kohden.
Sen suosikkeja olivat myös Jussi Björling ja Nikolai Gedda. Kun soitimme kotona Geddan laulamana Oskar Merikannon laulua Där björkarna susa, kissa tuli levysoittimen luo, heittäytyi selälleen ja nosti tassunsa taivasta kohden. Siinä se sitten kuunteli autuas ilme kasvoillaan. Ikään kuin kissa olisi jakanut laulussa ja Geddan tulkinnassa kuuluvan auvon tunteen.

(Musiikin voiman sävel on vapaa 16.8.2014)

Mozart vei syviin vesiin ja kauas avaruuteen

Olin kuunnellut radiosta monet kerrat Mozartin Sinfonia concertantea ja erityisesti sen keskimmäistä hidasta osaa. Kerran menin sitten Temppeliaukion kirkkoon konserttiin, jossa olivat esittäjinä Alexander Kagan, Juri Bashmet ja Finlandia sinfonietta. He soittivat yhtenä teoksena juuri Sinfonia concertanten. Kuuntelin hyvin intohimoisesti heidän esitystään ja sain kokea uskomattoman jutun.

Kuunnellessani sain kokea uskomattoman jutun.
Yhtäkkiä jotenkin hätkähdin. Minulle tuli sellainen olo, että uin syvällä vedessä ja lennän avaruudessa jossain mielettömän kaukana. Se musiikki jollakin tavalla laukaisi tällaisen kokemuksen ja se tuntui aivan käsittämättömältä. Ei se kokemus kauan kestänyt, mutta sen verran kuitenkin, että hätkähdin todella rajusti.

(Musiikin voiman sävel on vapaa 16.8.2014)

Kuuntele Musiikin voiman Sävel on vapaa Yle Areenasta.

Musiikki eheytti onnettomuuden ja suuren menetyksen jälkeen

Menetin liikennetapaturmassa molemmat vanhempani noin 35 vuotta sitten. Loukkaannuin tuossa onnettomuudessa itsekin erittäin vakavasti ja fyysinen toipuminen kesti pitkään. Fyysisiä vaurioita ei juuri jäänyt, mutta sitäkin enemmän olen itsekin ihmetellyt, miten selvisin tuosta kaikesta henkisesti.

Olin opiskelemassa musiikkialalle ja voin rehellisesti ja vilpittömästi todeta, että minut pelasti pianonsoitto. Yksi merkittävistä pianokappaleista, jonka soitin muutama vuosi tuosta onnettomuudesta pianotutkinnossani, on Sergei Rahmaninovin

Silloin ei tunnettu kriisiterapioita, mutta minulla oli soitto.
Elegia. Olen signeerannut nuotin noin vuosi ennen tuota traagista onnettomuutta, mutta aivan erityisen merkityksen tuo kappale sai prosessissa, jossa kokosin fyysisesti itseäni, mutta ennen kaikkea kokosin itseäni pala palalta henkisesti, toisaalta ihmetellen henkiin jäämistäni, toisaalta pohjattoman surun keskellä. Silloin ei tunnettu kriisiterapioita, mutta minulla oli soitto – musiikki, jossa saatoin läpikäydä niin rakkaita muistoja kuin purkaa omaa tuskaani ja ikävääni – pohjatonta ikävää.

Nyt muutaman vuosikymmenen jälkeen voin vain ihmetellen analysoida, miten tärkeä prosessi surutyössä oma soittaminen oli. Rahmaninovin Elegia on yksi osa tuota surutyötä, yksi osa musiikin voimaa.

- Anonyymi

Jazz ratkaisi pattitilanteen perinnönjaossa

Olen asianajaja, ja minut oli oikeus määrännyt pesänjakajaksi erääseen kuolinpesään. Siinä oli osakkaana myös vainajan kuolleen pojan entinen, riitaisen avioliiton ja avioeron läpi käynyt vaimo entisen miehensä jakamattoman kuolinpesän osakkaana. Katkeroituneena hän ei halunnut mitenkään myötävaikuttaa entisen miehensä isän pesänjakoon.

Olin tehnyt jo useamman, mielestäni aivan kohtuullisen sopimusehdotuksen, mutta mikään ei ollut tälle kelvannut. Lopulta olin joskus toukokuussa lähettänyt hänelle viimeisenkin ehdotukseni maininnoin, että ellen saa häneltä suostumusta viimeistään (muistaakseni) ko. kesäkuun alkuun mennessä, tulen tekemään asiassa virallisen jakopäätöksen.

Hän vastasi minulle sähköpostilla, ettei tule ehdotustani hyväksymään, ja totta kai te lakimiehet haluatte asiat pois pöydältänne ennen kesälomaa, että pääsette golfianne pelaamaan.

Vastasin hänelle, että sopimustie on siten kuljettu loppuun. En kuitenkaan pelaa golfia lainkaan, vaan harrastuksekseni soitan jazzia trumpetilla (vedän nimittäin lakimiesten 10-miehistä AdvoJazz-bändiä).

Viiden minuutin päästä sain häneltä sähköpostiviestin: "Rakastan jazzia ja ihailen trumpetisteja. Milloin voin tulla allekirjoittamaan?".

Jazziin se juttu siis sovinnollisesti kaikkien ihmeeksi ratkesi.

Että sellainen se musiikin voima oli vaikuttamassa asianajajan työssä.

- Olli Ruokonen

Käännekohta Hamina Tattoossa

Sydämellinen kiitos Musiikin voima -ohjelmasta, jota aina kuuntelen. Olen saanut ohjelmasta voimaa ja lohtua. Olen itse täysin musiikki-ihminen. Koen musiikin todella voimakkaasti. Pääsen sellaiseen tilaan, ettei sitä voi oikein kuvailla. Musiikkihan vaikuttaa mantelitumakkeeseen. Olen myös kasvanut perheessä, jossa isä oli musiikki-ihminen. Setäni soitti haitaria ja muistoissani ovat mökillä käymiset, jolloin aina soi haitari. Suorastaan rakastan haitarin säveliä. Säkkijärven polkka soi usein, koska isäni perhe on Säkkijärveltä lähtöisin.

Kun vihdoin istuimme Hamina Tattoossa ihan eturivissä, tiesin, että tulin oikeaan paikkaan.

Siskoni kanssa lauloimme aina, virsistä iskelmiin. Esiinnyimme suvun tapaamisissa. Siskoni soitti urkuja ja mie kitaraa. Nyt aikuisena käymme usein konserteissa. Tähän liittyykin varsinainen
tarinani.

Kesällä 2012 koin avioeron. Olin todella masentunut. Oli jopa vaikea jaksaa lähteä kotoa mihinkään. Kuitenkin Hamina Tattoo kiinnosti, olen ollut siellä aiemminkin. Pyysin siskoani mukaan ja hänkin innostui.

Menimme omalla autolla. Matkalla itkin ja purin sydäntäni siskolleni. Kun vihdoin istuimme Hamina Tattoossa ihan eturivissä, tiesin, että tulin oikeaan paikkaan. Katsoin haltioituneena esiintyjiä ja mietin, että nyt lopetat sen suremisen, että katopas, miten paljon on mielenkiintoisia miehiä maailmassa! Konsertti oli loppunäytös, jossa oli parhaat palat. Itkuksihan se meni sielläkin, mutta kyyneleet olivat myös onnen kyyneleitä siitä, miten paljon sain voimia ja lohtua musiikista ja hienoista esityksistä.

Libertango kosketti miuta sinä iltana kaikkein eniten. Mikä voima olikaan esityksessä, kun soittajien liikkeetkin myötäilivät musiikkia! Se oli täydellinen elämys.

Kun musiikki koskettaa, rentoudun täysin ja unohdan turhat asiat. Musiikki lohduttaa, rentouttaa ja antaa voimia. Uskon, että musiikki myös parantaa.

- Karjalan Marjaana

Musiikki auttoi käsittelemään työpaikkakiusaamisen seuraukset

Romahdin täysin, totaalisesti, jatkuvaan työkiusaamiseen Ahvenanmaalla. Kesti jokunen vuosi saada itsensä kuntoon ja siihen auttoi musiikki. Kuuntelin Jussi Björlingiä, Maria Callasta ja Plácido Domingoa sekä Sibeliusta melkein 24/7. Etenkin Björlingiä ja Sibeliusta. Se antoi voimaa kohdata kaikki ajatukset, jotka myllersivät, ja kysymykset, miksi minä...

Jatkan päivittäin musiikin kuuntelua. Heti herättyäni on määrätyt kappaleet, sitten on Yle Radio1 ja taas omat vinyylit. Uskon, että musiikilla on voimaa henkiseen hyvään oloon.

Uskon, että musiikilla on voimaa henkiseen hyvään oloon.
Perehdyinkin musiikkiin jo varhain aloittamalla sen kuuntelun heti, kun sain radion auki. Jatkoin ensimmäisellä työpaikalla 16-vuotiaana vuonna 1958 Stockmannin äänilevyosastolla, jossa meitä kannustettiin kuuntelemaan erilaista musiikkia. Sitä jatkui noin kuusi vuotta ja se antoi sysäyksen läpi elämän jatkuvaan musiikin arvostukseen kaikilla tavoilla. En kuitenkaan itse soita mitään instrumenttia. Tämän halusin kertoa.

- Anonyymi

Äiti jätti musiikin keräilijälle hienon musiikkimuiston

YLE Radio 1:llä pyydettiin kirjoituksia musiikin voimasta. Kuuntelin 1977 alkaen toimittaja Oki Pikkaraisen (1938 - 1992) laatimia Sävelradioita. Aina tuli juuri sellaista viihde- ja jazzmusiikkia, josta pidin. Opin kuuntelemaan 17-vuotiaana hanurimusiikkia, erilaisia instrumentaaliesityksiä (saksofoni, trumpetti, piano, harppu, panhuilu jne.), hienoja viihdeorkestereita Kurt Edelhagenista, Stanley Blackistä, Roberto Delgadosta A. Malandoon. Ulkomaiset levyt eri kielillä kiehtoivat.

Olen kokenut monia ihmeellisyyksiä, kun käyn kiertämässä kirpputoreja ja juuri hakemiani levyjä tulee vastaan yllättäen.

Nauhoitin kaseteille Sävelradioita. Löysin ne äidin kuoleman jälkeen 2009 ja ne olivat matkalaukussa hyvin säilyneinä. Äitini jätti minulle hienon muiston kuolemansa jälkeen. Harmittelin, kun niitä oli vain 130... Olin yhteydessä Yleisradioon ja kysyin Pikkaraisen levylistoja. Niiden saaminen oli ollut suuri unelmani, mutta en uskonut sen olevan koskaan mahdollista. Sain kuvata musiikkiraportit kamerallani koneelleni. Olen ottanut 3500 sivusta kuvat eli nyt olen musiikin keräilijä.

Olen VR:llä töissä ja minulla on 20 kirjastokorttia (taitaa olla Suomen ennätys). Kouvolassa ja Mikkelissä on hyvät vinyylilevyvalikoimat samoin kuin Tikkurilan kirjastossa. Olen onnistunut kokoamaan C-kaseteille omaan käyttööni huikean määrän Pikkaraisen Sävelradioita juuri listan mukaisesti, kun nauhoitan ne Pioneerillani kaseteille. Niissä on paljon musiikkia, jonka olemassaolosta en tietäisi muuten mitään, enkä ole kuullut läheskään kaikkia kappaleita. Kumma juttu kun aina tulee juuri minun maun mukaista musiikkia kun Oki laati! LP-levyjä taitaa olla jo reippaat 2000 kpl hyllyissä aakkosjärjestyksessä. Kirppikset kuuluvat ohjelmaani, kun kiertelen eri puolilla Suomea. Espanjan divarista toin 16 kg laukun, jossa oli 70 levyä. Lisäksi tilaan ulkomailta levyjä Amazonin kautta, koska Oki soitti paljon harvinaista musiikkia, jota ei Suomen kirjastoistakaan löydä aina.

En kuuntele kappaleita vielä nauhoitusvaiheessa. Kun "Sävelradiot" ovat valmiit, niin varaan ajan niiden kuunteluun. Puhelimet ja ovikello pois, keskityn kuuntelemaan konsertin ja silloin nautin ne ensimmäistä kertaa. A. Malandon tangossa Olé guapa menee määrätyssä kohdassa aina ihmeelliset väristykset kehon läpi. Lapin äidin kehtolaulu saa ihon kananlihalle, ja Markus Allanin levyt löysin Okin ansiosta. Vain yksi LP hänen levyistään puuttuu. Olen melkein pienessä ekstaasissa konsertin jälkeen ja varmaankin hyvän olon hormonit jylläävät.

Kirjoitan kasetteihin kappaleet ja esittäjät tietokoneella kanteen. Näin kerään kokoelman Oki Pikkaraisen Sävelradioista. Jään kymmenen vuoden kuluttua eläkkeelle ja järjestän itselleni mukavaa ohjelmaa eläkepäivien ratoksi. Katsotaan, montako kasettia on silloin hyllyssä valmiina!

Olen kokenut monia ihmeellisyyksiä, kun käyn kiertämässä kirpputoreja ja juuri hakemiani levyjä tulee vastaan yllättäen. Järvenpäästä löytyi muun muassa viime sunnuntaina José Lucchesin orkesterin LP, jota ei ole missään Suomen divarissa, ei missään kirjastossa eikä edes Amazonin kautta. Nyt se tuli vastaan Wärtsilänkadun Eurokirppiksellä 3 eurolla! Upea argentiinalainen tango-orkesteri, jonka esityksen Rodriquez pena ko. orkesteri esitti Pikkaraisen sävelradiossa. Juuri tämä LP sattui siellä olemaan.

Suuri unelmani olisi, että radioon tehtäisiin ohjelma, jossa soitettaisiin Pikkaraisen listoilta poimittua musiikkia monipuolisesti. Monet vanhemmat ihmiset voisivat samalla muistella Sävelradioaikoja. Sävelradio aloitti toimintansa 2.5.1963. Pikkarainen taisi olla heti mukana alusta alkaen kun Erkki Melakoski aloitti sävelradiotoimittajien kanssa. Monet artistit ovat antaneet palautetta siitä, kuinka hyvä musiikkitoimittaja Oki Pikkarainen oli ja suuri musiikin ystävä. Näin kertoivat muun muassa Markku Johansson, Markus Allan ja Eija Sinikka kun heidän kanssa olin yhteydessä.

Joka tapauksessa löysin äidin kuoleman jälkeen hienon harrastuksen musiikista. Minulla ei ole isää eikä äitiä, ei siskoja eikä veljiä eikä lapsiakaan. Vaimo on ja olen 52-vuotias. Töissä olen VR:llä liikenneohjaajana ollut 34 vuotta ja tämä harrastus on hyvää vastapainoa, kun pitää ladata itseä ja huolehtia henkisestä hyvinvoinnista. Musiikilla on paljon hyviä vaikutuksia ihan tutkimusten mukaankin aivoihin.

- Tapani Rautio.

Musiikki alitajunnan apurina

Tuskin koskaan mainitaan tämä tosiasia ääneen, että musiikkihan on miltei ilmainen lääke ja huumeista terveellisin. Valitan, että olen luonteeltani laiskansutjakka ja täysin ilman niin kutsuttua kunnianhimoa. Mihin olisinkaan musiikin alalla edennyt, jos olisin ahkeroinut ja antautunut intohimoisesti tuottamaan musiikkia! Nyt vain nautiskelen toisten ahkerointien tuloksista, ja ainoastaan leikilläni tuotan itse.

Kun istun rentona klassisen musiikin, etenkin kamarimusiikin konserteissa, alitajuntani valmistaa tulevien tehtävieni pohjan.

Kiireisenä työaikana kävin ahkerasti konserteissa, koska huomasin, että kun istun rentona klassisen musiikin, etenkin kamarimusiikin konserteissa, alitajuntani valmistaa tulevien tehtävieni pohjan, valinnat eivät tuota ongelmia ja ratkaisujen teko on helppoa konsertista tultua. Suunnitelmat voi kirjoittaa muistiin ja alkaa toteuttaa, kun aika on.

Yritin markkinoida keinoa työtovereilleni, mutta en huomannut kenenkään uskaltautuvan moiseen huuhaahan, että ILMAN PONNISTELUJA HOMMAT HOITUU MUSIIKIN VOIMIN.

Olen ollut 12v eläkkeellä ja nyt on aikaa hupsutella sävellyksillä ja nauttia niistä mielin määrin.

- Raili Pulkkinen

Laulu hoitaa ja antaa äänen puhumattomillekin

Itse pääsin seuraamaan musiikin voimaa kiertäessäni laulajana Lapin taidetoimikunnan "Kauneimmat iltalaulut" -projektissa hoitolaitoksissa eri puolilla Lapin lääniä parin vuoden aikana. Kävimme sairaaloissa, hoitolaitoksissa, palvelukodeissa, vanhainkodeissa... Näin kerta toisen jälkeen, miten musiikki vaikutti eri paikoissa, eri tavoilla.

Näin kerta toisen jälkeen, miten musiikki vaikutti eri paikoissa, eri tavoilla.

Koskettavinta minulle oli, kun huomasin kuinka vanhat miehet purskahtivat itkuun jonkun laulun aikana ja seuraavan laulun aikana he jo nauroivat. Huomasin, miten laulaminen toi pintaan tunteita. Ihmeellistä oli myös kuulla hoitajilta monissa paikoissa, että pitkään puhumatta olleet lauloivat. Kuulimme myös jälkikäteen miten potilaat/asukkaat olivat nukkuneet paremmin seuraavana yönä.

Itse olen tämän kokemuksen ja pitämieni koulutusten pohjalta kehittänyt menetelmän, jossa käytän pelkkää laulamista. Pidin kuulemastani ohjelmasta, jossa sairaalamuusikko hyräili pienelle vauvalle. Kiitos paljon ohjelmasta, rohkaiskoon se ihmisiä käyttämään pelkkää ääntä. Niin paljon meille pakkosyötetään joka paikassa taustamusiikkia, josta emme pelkästään nauti vaan voimme jopa kärsiä.

- Tiina Tähdenvalo

Musiikin ja tunnetilan kohtaamisia

Olin au pairina kolme kuukautta kesällä 1964 Saksassa. Enimmäkseen tein töitä keittiössä, jossa soi radio koko ajan. Valitettavasti vain ”kevyttä” musiikkia, jota en ole voinut koskaan sietää, edes lapsena tai nuorena.

Jossakin vaiheessa iski jatkuva masennus, ja kerran ollessani yksin radion kanssa aloin etsiä uusia kanavia. Lopulta alkoi soida Brahmsin 1. pianokonsertto d-molli, josta pidin jo silloin, ja kuuntelin sen alusta loppuun. Yhtäkkiä vain huomasin, että masennus oli tipotiessään. En muista, sainko jatkaa saman kanavan kuuntelua, mutta kaiketi keskustelin asiasta työnantajani kanssa, joka ei ollut tajunnut, että jos ”harrastus on musiikki”, kuten olin ilmoittanut hakukaavakkeessa, on olemassa muutakin kuin viihdemusiikkia.

Suurin osa suomalaisista luulee nytkin, että on vain viihdemusiikkia. Melkein joka paikassa yleisissä tiloissa, missä jotain soi taustalla, se on ”kevyttä” musaa, joka käy hermoilleni. Klassista meikäläinen kaipaa, mutta ei ihan mitä hyvänsä. En rakasta erityisemmin barokkia. Se kuulostaa usein niin rockahtavalta. Kaipaan melodioita ilman samanlaista jytkettä läpi koko kappaleen, jollaista on usein Bachin teoksissa.

”Samanlainen liuottaa samanlaista” liittyy alun perin kemian teorian luomaan käytäntöön, mutta pätee myös tunneasioissa ja musiikissa. Mieleeni jäi opettajakaudeltani eräs maanantaipäivänavaus, jossa lopussa kuulimme ”vääränlaista” biisiä. Silloin huomasin, että se vei mennessään epävireisen mielentilani ihan täysin, vaikka en ollenkaan pitänyt kuulemastani. Tai ehkä juuri siksi!

Minulle musiikki on absoluuttista, jota ei voi kuvailla sanoin.

Muistan siskoni aikoinaan selostaneen Sibeliuksen Karelia-sarjaa kielikuvin, kun kuuntelimme sitä yhdessä. Sen jälkeen en voinut kuunnella sitä pitkiin aikoihin, koska minulle musiikki on absoluuttista, jota ei voi kuvailla sanoin. Siksi vieraalla kielellä lauletut aariat vaikuttavat erityisesti; voin keskittyä vain melodiaan.

Itkeminen on mieltä tervehdyttävää. Musiikkikin voi laukaista itkureaktion. Esim. Puccinin Toscan Cavaradossin aarian sävelkulut toimivat minussa siten monet vuodet, vaikka en tiennyt sisällöstä mitään. Itse asiassa aloin kuunnella sitä äänitettä kotona, jos tunsin, että sisälläni on vaikeita tunteita, jotka pitää saada pois itkun kautta. Toimi!

Kuitenkin on olemassa lauluja, joissa koen sanojen ja sävelten täydentävän toisiaan. Esim. Schubertin Erlkönig ja useat samanlaiset laulut, joiden nimet ovat kadonneet muististani, mutta saavat syystä tai toisesta minut itkemään, jos koen sanat ja sävelet toisiinsa nähden koherenteiksi ja ovat yhteydessä omiin sen hetkisiin tunteisiini. Musiikin voimaa on mm. Dvořákin sellokonsertossa h-molli, jota juuri kuuntelin radiosta.

Olemme jokainen ihminen omia persoonallisuuksiamme eli kukin koemme omalla tavallamme musiikinkin. Epäilen silti, että kaikki musiikkiterapeutitkaan eivät sitä tajua ja yrittävät panna asiakkaansa samaan muottiin. Onko näin?

- Riika Valonen

Musiikki vei viimein voiton lääketieteestä

Lauluni Laulu veret värähyttää kuvaa asiaa näin:

Laulu veret värähyttää
säkeet sorsina suihkaa
kuvat kurkina kiitää
laulu veret värähyttää
Ilo ovell oottamassa
vaikk on harmit hartioilla
ilo tiellä tarpomassa
vaikk on kovakin koetus
Laulu veret värähyttää
säkeet sorsina suihkaa
kuvat kurkina kiitää
laulu veret värähyttää

Olin lopettaa lääketieteen opiskeluni 1970-luvun alussa kolmannen vuoden puolivälissä pianonsoiton vuoksi. Aloin opiskella soittoa vimmattuna. Puoli vuotta myöhemmin kuitenkin jatkoin opiskelua. Mutta pianonsoiton kehitykseni oli saanut hyvän tehokuurin. Jatkoin sitä uudelta pohjalta. Pari vuotta myöhemmin keskeytin lääkisopinnot kuvanveiston vuoksi. Ilmaisun tarve oli hyvin voimakas. Puuveistoksia syntyi. Piirroksia. Muistiinpanoja. Nyt tuli parin vuoden tauko opintoihin. Mutta uusi motivaatio löytyi ja lääketieteen opiskelu jatkui kuitenkin. Lopulta valmistuin.

Kolmen vuosikymmenen lääkärin, tutkijan ja opettajan töitten jälkeen vuonna 2002 musiikki lopulta sai yliotteen. Aloin opiskella musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa. Jatkan sitä nyt Åbo Akademissa maisterilinjalla. Sävelaiheet ja musiikkitunnot pyörivät väliin pitkään mielessä. Ne antavat minulle voimaa, mutta ne myös väliin voivat uuvuttaa.

Olen säveltänyt teini-ikäisestä lähtien toista sataa laulua ja pientä instrumentaalikappaletta. Aloin vuonna 2003 tehdä laajoja eeppisiä piano- ja orkesterikokonaisuuksia. Olen julkaissut ensimmäisen pitkän CD:ni vuonna 2007 ja ensimmäisen CD-singleni viime syksynä. Lisää soittamiani sävellyksiä on tulossa. Samoin laulujani.

Paras musiikki syntyy vaistomaisesta kokemuksesta.

Olen alkanut tehdä pianistin käsivalmennusvideoita. Ne perustuvat menetelmiini, joilla itse pääsin vuodesta 2002 alkaen tuntuvasti eteenpäin ja sain mm. käsien ylirasituksen hallintaani. Olen esitellyt niitä musiikkilääketieteen yhdistyksen seminaareissa.

Minulla on hyvin vaistomainen ja intuitiivinen suhde säveltämiseen, laulamiseen ja soittamiseen. Tunnen tietysti alaa opiskelevana musiikinteorian ja soiton ja sävellyksen nuotillisen teorian. Mutta oma tekemiseni perustuu vaistoon ja kokemukseen. Se on hyvin tärkeää ja arvokasta minulle.

Opetin pari vuotta sitten vuoden lapsille pianonsoittoa Turussa. Ohjaan sekä nuoteitta että nuotein. En ymmärrä, miksi niin suuri osa musiikin opetuksesta tapahtuu nuottiperusteisesti. Sillä voidaan yksinomaisena menetelmänä tukahduttaa oppilaan innostus, kun kerrotaan että "pitää soittaa - tai laulaa - näin". Tätä ajatusta kuvaa videoni sävellykseeni Symphony nr 68001 - Tribute to music without scores.

Paras musiikki syntyy vaistomaisesta kokemuksesta. Sen tunnon pitäisi olla taiteenteon perustana. Ilmaisu, on se sitten säveliä, ääniä, kuvia, veistoksia, sanoja, tanssia tai näytelmää jne. on tärkeää omalle tasapainossa pysymiselle. En ole rauhallinen jos en saa soittaa ja laulaa. Myös musiikillinen liikunta eli tanssi on minulle hyvin tärkeää - samoin tennis ja sulkapallo.

- Antti S Hernesniemi, Turku

Seuraavat Musiikin voiman jaksot ovat vielä kuunneltavissa Yle Areenassa:

Marjatta Heinonen-Semenoff - taiteilija maalaa musiikin
Petteri Kaukoranta - musiikki ja ihmeparantuminen
Eira Mollberg - musiikin pudistava voima
Paavo Helistö - radiomies ja pelimanni

Lue lisää artikkeleita liittyen ohjelmasarjaan Musiikin voima.