Hyppää pääsisältöön

Perhoskeräilijän synninpäästö

Olli Lehto Luonnontieteellisessä museossa
Akateemikko Olli Lehto kävi Luonnontieteellisessä museossa tervehtimässä keräämiään päiväperhosia. Olli Lehto Luonnontieteellisessä museossa Kuva: Milla Vahtila hyöteiskokoelmat

Akateemikko Olli Lehto viehättyi pitkän työuransa aikana paitsi matematiikan ihmeistä, myös päiväperhosista. Hän keräsi elinaikanaan yhteensä reilut 4 000 perhosyksilöä, jotka nyt lepäävät Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä museossa.

Perhosia keräilevä matemaatikko

Olli Lehto (s. 1925) aloitti perhosten keräilyn jo 10-vuotiaana koulupoikana. Toinen maailmansota keskeytti aikanaan hänen harrastuksensa, mutta tyttärensä innoittamana hän päätyi vanhempana uudestaan perhosten pariin.

Ura yhtenä maamme kansainvälisesti tunnetuimpana matemaatikkona ja tiedevaikuttajana vei Lehtoa vuosien varrella eri puolille maailmaa. Työmatkojensa vapaa-ajan hän käytti perhosten keräilyyn.

”Laitoin päämääräkseni, että tutustun maailman tavallisimpiin päiväperhosiin”, Lehto kertoo.

”Tarkoitus oli katsoa, missä kaikkialla löytyy laajalti levinneitä lajeja ja vaihteleeko niiden ulkonäkö eri paikoissa. Esimerkiksi naurisperhonen on Kaukoidässä aikalailla erinäköinen kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa”, hän paljastaa.

Ritariperhoseen voi törmätä eri puolilla maailmaa

Lehdon perhoskokoelmaan päätyikin yksilöitä niin eri puolilta Eurooppaa kuin Amerikasta, Afrikasta ja Aasiastakin.

Yhdeksi suosikkiperhosekseen Lehto mainitsee kuitenkin Suomessakin yleisen ritariperhosen. Se on yksi maailman tunnetuimmista perhosista, ja siihen voi törmätä laajalti eri puolilla maailmaa.

Lehdon suosikkiperhosista sekä hänen keräilymatkoistaan voi kuunnella lisää Tiedeykkösen radiojutusta. Miten esimerkiksi kävi, kun varkaat kerran ryöstivät Lehdon mykyt Mexicossa? Pääsikö hän jatkamaan keräilyä?

Radiojuttuun löytyy linkki artikkelin lopusta.

Turvaan tuholaisilta

Lehto päätti lopettaa perhosten keräilyn vuonna 1995. Syiksi hän mainitsee muun muassa käytännön ongelmat: työn puolesta matkusteleminen väheni, ja lisäksi lentokenttien tiukkenevat turvatarkastukset hankaloittivat keräysvälineistön kuljettamista.

Lehtoa alkoi myös mietityttää, onko oikein keräillä yhä harvinaisemmiksi käyviä perhosia. Huojennuksekseen hän sai kuitenkin totaalisen synninpäästön Maailman luonnonsuojelujärjestön toimipaikassa, missä todettiin, ettei yhden keräilijän kokoelmaansa haalimalla perhosmäärällä ole mitään merkitystä luonnon tasapainon kannalta.

Yksi perhoskeräilijä ei horjuta luonnon tasapainoa

Lehto luovutti oman kokoelmansa Helsingin yliopiston Luonnontieteelliselle museolle vuonna 2009.

Hän perustelee päätöstään muun muassa sillä, että kokoelmaa alkoi olla hyvin vaikea pitää turvassa tuhohyönteisiltä. Lehto kertookin menettäneensä joitain afrikkalaisia perhosyksilöitä.

Lehto ehti pitkän työuransa aikana muun muassa toimia Helsingin yliopiston matematiikan professorina vuosina 1961-88 sekä yliopiston rehtorina ja kanslerina.

Olli Lehto vierailulla Luonnontieteellisen museon hyönteisosastolla

Museomestari Jaakko Kullberg esittelee Lehdolle museon päiväperhoskokoelmaa, jonka osana Lehdonkin aikoinaan keräämät perhoset ovat.

Ikkuna menneisyyden hyönteismaailmaan

Luonnontieteellisen museon museomestari ja hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg tuntee museon tieteelliset hyönteiskokoelmat kenties paremmin kuin kukaan muu.

”Täällä on arviolta yhdeksän miljoonaa hyönteistä viimeisessä sijoituspaikassaan toistaiseksi”, Kullberg kuvailee.

Museon kellarikerroksen osastolla on hyllymetreittäin kolmen metrin korkuisia kaappeja, jotka sisältävät pieniä kokoelmalaatikoita.

Perhosia, kovakuoriaisia, luteita, kaskaita, Kullberg luettelee, mitä kokoelmista löytyy. Lajeja ja yksilöitä on niin kotimaasta kuin kaikkialta eri puolilta maailmaa.

Manan maille siirtyneiden hyönteistutkijoiden henki elää museossa

Lisäksi Kullberg mainitsee nimeltä liudan tunnetuja suomalaisia keräilijöitä – Olli Lehdon mukaanlukien – jotka ovat luovuttaneet kokoelmansa museolle.

Kullberg maalailee, että monien suomalaisten jo manan maille siirtyneiden hyönteistutkijoiden henki elää museon hyönteiskokoelmissa.

”Suomalaisen hyönteistutkimuksen ja harrastuksen historia löytyy täältä”, hän toteaa, ja lisää, että niin elää mennyt hyönteismaailmakin.

”Museo on ikkuna menneisyyteen, otukset täällä nähtävillä, kurkistus luontoon, joka oli kymmeniä tai satoja vuosia sitten. On nähtävissä suuriakin muutoksia.”

Luonnontieteellisen museon materiaaleissa on paljon lajeja, jotka ovat jo hävinneet luonnosta.

”Lisäksi täältä löytyy paljon tieteelle tuntemattomia lajeja.”

Jaakko Kullberg kertoo lisää museon hyönteiskokoelmista, ja Olli Lehto jakaa perhosten keräilymuistojaan Tiedeykkösen radiojutussa:

Kuuntele myös koko Tiedeykkösen lähetys, jossa perhosjuttu julkaistiin:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Näin Kerttu oppii uuden taidon – kana on avain kaikkien eläinten kouluttamiseen

    Kanojen avulla koulutustekniikka hioutuu tarkaksi.

    Näin Kerttu oppii uuden taidon – kana on avain kaikkien eläinten kouluttamiseen Tässä on Kerttu, ihan tavallinen kotkottaja Nurmijärveltä. Sillä on kenties kananaivot – mutta niillä pystyy upeisiin suorituksiin. Katso vaikka! Rohkean luonteensa ansiosta Kerttu on saanut töitä läheisen Koirakoulu Vision kanakursseilta, kuten muutamat muut reippaat lajitoverinsa.

  • Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupolveen saakka

    Perimän epigenomi muuttuu ympäristön vaikutuksesta.

    Ihminen on kuin perimänsä. Geenimme ovat määrätty syntymähetkellä eivätkä ne muutu elämän aikana. Mutta miltä kuulostaa ajatus, että isoisäsi tai isoäitisi huonot elämäntavat ja kokemukset tulisivatkin näkyviin elämässäsi? Kenties suurempana riskinä vaikka 2-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille tai psyykkisille häiriöille.

Uusimmat sisällöt - Tiede