Milla Vahtila
Yle
Akateemikko Olli Lehto viehättyi pitkän työuransa aikana paitsi matematiikan ihmeistä, myös päiväperhosista. Hän keräsi elinaikanaan yhteensä reilut 4 000 perhosyksilöä, jotka nyt lepäävät Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä museossa.
Perhosia keräilevä matemaatikko
Olli Lehto (s. 1925) aloitti perhosten keräilyn jo 10-vuotiaana koulupoikana. Toinen maailmansota keskeytti aikanaan hänen harrastuksensa, mutta tyttärensä innoittamana hän päätyi vanhempana uudestaan perhosten pariin.
Ura yhtenä maamme kansainvälisesti tunnetuimpana matemaatikkona ja tiedevaikuttajana vei Lehtoa vuosien varrella eri puolille maailmaa. Työmatkojensa vapaa-ajan hän käytti perhosten keräilyyn.
”Laitoin päämääräkseni, että tutustun maailman tavallisimpiin päiväperhosiin”, Lehto kertoo.
”Tarkoitus oli katsoa, missä kaikkialla löytyy laajalti levinneitä lajeja ja vaihteleeko niiden ulkonäkö eri paikoissa. Esimerkiksi naurisperhonen on Kaukoidässä aikalailla erinäköinen kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa”, hän paljastaa.
Ritariperhoseen voi törmätä eri puolilla maailmaa
Lehdon perhoskokoelmaan päätyikin yksilöitä niin eri puolilta Eurooppaa kuin Amerikasta, Afrikasta ja Aasiastakin.
Yhdeksi suosikkiperhosekseen Lehto mainitsee kuitenkin Suomessakin yleisen ritariperhosen. Se on yksi maailman tunnetuimmista perhosista, ja siihen voi törmätä laajalti eri puolilla maailmaa.
Lehdon suosikkiperhosista sekä hänen keräilymatkoistaan voi kuunnella lisää Tiedeykkösen radiojutusta. Miten esimerkiksi kävi, kun varkaat kerran ryöstivät Lehdon mykyt Mexicossa? Pääsikö hän jatkamaan keräilyä?
Radiojuttuun löytyy linkki artikkelin lopusta.
Turvaan tuholaisilta
Lehto päätti lopettaa perhosten keräilyn vuonna 1995. Syiksi hän mainitsee muun muassa käytännön ongelmat: työn puolesta matkusteleminen väheni, ja lisäksi lentokenttien tiukkenevat turvatarkastukset hankaloittivat keräysvälineistön kuljettamista.
Lehtoa alkoi myös mietityttää, onko oikein keräillä yhä harvinaisemmiksi käyviä perhosia. Huojennuksekseen hän sai kuitenkin totaalisen synninpäästön Maailman luonnonsuojelujärjestön toimipaikassa, missä todettiin, ettei yhden keräilijän kokoelmaansa haalimalla perhosmäärällä ole mitään merkitystä luonnon tasapainon kannalta.
Yksi perhoskeräilijä ei horjuta luonnon tasapainoa
Lehto luovutti oman kokoelmansa Helsingin yliopiston Luonnontieteelliselle museolle vuonna 2009.
Hän perustelee päätöstään muun muassa sillä, että kokoelmaa alkoi olla hyvin vaikea pitää turvassa tuhohyönteisiltä. Lehto kertookin menettäneensä joitain afrikkalaisia perhosyksilöitä.
Lehto ehti pitkän työuransa aikana muun muassa toimia Helsingin yliopiston matematiikan professorina vuosina 1961-88 sekä yliopiston rehtorina ja kanslerina.
Olli Lehto vierailulla Luonnontieteellisen museon hyönteisosastolla
Museomestari Jaakko Kullberg esittelee Lehdolle museon päiväperhoskokoelmaa, jonka osana Lehdonkin aikoinaan keräämät perhoset ovat.
Olli Lehto Luonnontieteellisessä museossa
Olli Lehto Luonnontieteellisessä museossa
Ikkuna menneisyyden hyönteismaailmaan
Luonnontieteellisen museon museomestari ja hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg tuntee museon tieteelliset hyönteiskokoelmat kenties paremmin kuin kukaan muu.
”Täällä on arviolta yhdeksän miljoonaa hyönteistä viimeisessä sijoituspaikassaan toistaiseksi”, Kullberg kuvailee.
Museon kellarikerroksen osastolla on hyllymetreittäin kolmen metrin korkuisia kaappeja, jotka sisältävät pieniä kokoelmalaatikoita.
Perhosia, kovakuoriaisia, luteita, kaskaita, Kullberg luettelee, mitä kokoelmista löytyy. Lajeja ja yksilöitä on niin kotimaasta kuin kaikkialta eri puolilta maailmaa.
Manan maille siirtyneiden hyönteistutkijoiden henki elää museossa
Lisäksi Kullberg mainitsee nimeltä liudan tunnetuja suomalaisia keräilijöitä – Olli Lehdon mukaanlukien – jotka ovat luovuttaneet kokoelmansa museolle.
Kullberg maalailee, että monien suomalaisten jo manan maille siirtyneiden hyönteistutkijoiden henki elää museon hyönteiskokoelmissa.
”Suomalaisen hyönteistutkimuksen ja harrastuksen historia löytyy täältä”, hän toteaa, ja lisää, että niin elää mennyt hyönteismaailmakin.
”Museo on ikkuna menneisyyteen, otukset täällä nähtävillä, kurkistus luontoon, joka oli kymmeniä tai satoja vuosia sitten. On nähtävissä suuriakin muutoksia.”
Luonnontieteellisen museon materiaaleissa on paljon lajeja, jotka ovat jo hävinneet luonnosta.
”Lisäksi täältä löytyy paljon tieteelle tuntemattomia lajeja.”
Jaakko Kullberg kertoo lisää museon hyönteiskokoelmista, ja Olli Lehto jakaa perhosten keräilymuistojaan Tiedeykkösen radiojutussa:
Kuuntele myös koko Tiedeykkösen lähetys, jossa perhosjuttu julkaistiin:
