Hyppää pääsisältöön

Sota huumasi ja tyrmäsi Euroopan elokuussa 1914

Ensimmäisen maailmansodan ajalta ihmisiä kadulla
Ensimmäisen maailmansodan ajalta ihmisiä kadulla ensimmäinen maailmansota

Ensimmäinen maailmansota syttyi huumassa, jolle piti keksiä uusi sana: ”elokuunkokemus”, saksaksi Augusterlebnis. Väkijoukot hurrasivat Berliinissä, Wienissä, Pariisissa, Lontoossa ja Pietarissa. Kansat vannoivat uskollisuutta hallitsijoille, joita olivat rauhanaikana kironneet. Rintamille riensi äärimmäisen vapaaehtoisia miehiä ja poikia.

Elokuunkokemus loppui lyhyeen. Historioitsijan silmin ihmeellisintä on ihanan intiaanikesän kääntyminen muutamassa vuorokaudessa rankkasateeseen, räntään, mutaan ja kuolettavaan ukkoseen.
Belgialaiset, itäpreussilaiset ja serbit joutuivat saman tien pakenemaan kotiensa raunioilta. Kaatuneissa tuli syksyllä täyteen ensimmäinen miljoona.

Rintamille riensi äärimmäisen vapaaehtoisia miehiä ja poikia.

Draamadokumenttisarja Suursodan päiväkirjat kertoo tuntemattomista sotilaista ja siviileistä eri puolilla Eurooppaa. Päähenkilöt tempautuvat arjesta käsittämättömiin kohtaloihin. Ensimmäisessä osassa huumautuu esimerkiksi 14-vuotias kasakkatyttö Marina Yurlova. Auringonkukkapellolla Kubanissa Marina kuulee kirkonkellojen kumisevan liikekannallepanon merkkinä. Kansansa sotaisan perinteen mukaisesti hän päättää hankkiutua rintamalle isän ja muiden miesten avuksi.

Sarja perustuu pienten ihmisten ja vähän suurempienkin päiväkirjoihin. Ajatukset ja teot paistavat niistä ilman jälkiviisauden verhoa. Mikään ei ole ennalta selvää. Suursodan suuri kaaos viskoo kutakin minne sattuu. Sama lähestymistapa on viime aikoina murtautunut historiankirjoitukseen. Valtioiden suhteista tai kenraalien neronleimauksista ja töppäyksistä ei enää löydy uutta sanottavaa. Sen sijaan ruohonjuuritason kokemuksissa on jäljellä loputtomasti arvoituksia. Tähän maaperään Suursodan päiväkirjat pureutuu alkuperäislähteiden ja eläväisten henkiöiden kautta.

Yksilöistä avautuu avarampi näkymä historiaan. Miksi elokuu 1914 huumasi eurooppalaiset kansallisuuteen, varallisuuteen ja sivistystasoon katsomatta? Miksi sotiminen innoitti niitäkin, jotka aavistivat sivilisaation perikadon ja oman kuolemansa? Syvällä asiantuntemuksella työstetyn sarjan kysymykset ovat oikeastaan ajattomia. Historioitsijana uskon, että myös 2010-luvun konflikteja Syyriassa tai Somaliassa kannattaisi pohtia niiden valossa. Sodat eivät ala eivätkä syty. Ihmiset – ainakin miehet – aloittavat ja sytyttävät niitä ihan itse ja hyppäävät liekkeihin.

Kirjoittaja: Teemu Keskisarja

Kommentit