Sonja Fogelholm
Yle
"Jokaisen elämässä on paljon kuvaamisen arvoista ja paljon ainutkertaista, mitä ei ole kenenkään toisen elämässä", sanoo Mika Waltarin ja Helvi Hämäläisen elämäkerrat kirjoittanut Ritva Haavikko. Hän ja muut kirjoittamisen ammattilaiset antavat neuvoja elämäkerran kirjoittamiseen neliosaisessa Taito-tv:n sarjassa.
Minun elämäni -sarjan ensimmäinen osa antaa eväitä usein vaikeaksi koettuun asiaan: kirjoittamisen aloittamiseen. Elämäkerran kohdalla se lähtee yksinkertaisesti siitä, että laittaa omat muistonsa talteen. Hyvä tapa jäsentää omia muistojaan on esimerkiksi aikajanan piirtäminen. Aikajanalle merkitään vuosilukuja ja tapahtumia, joista jotkut voivat päiväytyä aikaan ennen kirjoittajan syntymääkin, sanoo kirjoituskouluttaja Seija Viitaniemi.
Toisessa osassa puhutaan luovuudesta kirjoittamisessa. Jarmo Herkman kertoo, millä tavoin omaa luovuuttaan voi herätellä ja kuinka itselleen vaikeista asioista voi uskaltaa kirjoittaa. Yksi keino on käyttää hyväkseen faabeleita eli eläinsatuja. Herkman muistelee kurssia, jolla osallistujat kirjoittivat faabelin heille aroista tai jopa hävettävistä asioista.
"Se oli hyvin vaikuttava kokemus", hän sanoo.
Mikä merkitys taiteella sitten on elämäkerran kirjoittajalle? Teatteriohjaaja Cilla Back sanoo kolmannessa osassa, että esimerkiksi romaania lukemalla ihminen voi samaistua kirjan hahmoihin ja sitä kautta muistaa jotain omaan elämäänsä liittyen. Samanlainen oivallus voidaan nähdä teatterin lavalla.
Elämäkertojen julkaisuun keskittyvän Kesuura Oy:n kustantaja Eija Tuomela-Lehti muistuttaa, ettei elämäkerroissa aina tarvitse puhua pelkästään totta. Hänen osittain omiin kokemuksiin perustuvassa novellikokoelmassaan tapahtuu murhia, vaikka hän itse ei moisiin tekoihin ole syyllistynyt.
Viimeisessä jaksossa puhuu Ritva Haavikko, joka kertoo kuinka saattoi Mika Waltarin ja Helvi Hämäläisen elämät kirjoiksi.
Omasta elämästään Haavikko muuttaisi ainoastaan yhden asian: hän kirjoittaisi säännöllisesti päiväkirjaa. Siten hänellä olisi hyvin rikas elämä käsillä koska tahansa.
Teksti: Sonja Fogelholm
