Hyppää pääsisältöön

Kenraalien Argentiinassa taisteltiin maailman jalkapalloherruudesta

Sotilasjuntan hallitsema Argentiina sai kunnian isännöidä jalkapallon MM-turnausta vuonna 1978. Kiistellyt kisat toivat maalle ensi kertaa maailmanmestaruuden.

Tietolaatikko

Kirjallisuutta
Antero Raevuori: Turnauksesta toiseen, kirjassa Urheilu 2000, osa 4, WSOY 1996.
Juha Kanerva ym: Jalkapallon pikkujättiläinen, WSOY 2003.

Argentiinan MM-kilpailut herättivät kritiikkiä niin etukäteen kuin tapahtuman aikanakin. Poliittisesti ne olivat "kuuma peruna", erotuomaritoimintaa arvosteltiin voimakkaasti, ja isäntien katsottiin saaneen kotioloistaan kohtuutonta etua, urheilutoimituksen vuosikatsaus summasi vuoden lopussa.

Ihmisoikeusrikoksista syytetylle ja sittemmin tuomitulle juntalle kisat olivat tietenkin mahtava propagandavaltti. Kisat nostattivat väkivallan ja talouskaaoksen keskellä elävän kansan kiihkeään kansalliseen huumaan.

Argentiinan finaalipaikka ratkesi Perua vastaan käydyssä ottelussa, joka oli ajoitettu siten, että loppuotteluun niin ikään pyrkivän Brasilian tulos oli jo tiedossa. Argentiina tiesi tarvitsevansa neljän maalin voiton ja löi vastustajansa peräti 6–0. Lopputulos synnytti sitkeitä spekulaatioita ottelun sopimisesta, mutta pitäviä todisteita asiasta ei ole esitetty.

Kempesin maalijuhlaa

Loppuottelussa täpötäydellä River Platen stadionilla Argentiina kohtasi Hollannin, vuoden 1974 MM-finalistin.

Tilanteen kireyttä ilmensi riita Hollannin laitahyökkääjän Ren van der Kerkhofin käsivarsikipsistä. Erotuomari Sergio Gonella salli aloitusvihellyksen myöhästyä tästä syystä kymmenkunta minuuttia.

Selostaja Pentti Salmi määrittelee, että ottelussa kohtasivat alankomaalainen "totaalinen jalkapallo" ja yksilökeskeisempi eteläamerikkalainen peli, joka edusti "palaamista takaisin luontoon".

Avausosuma syntyi lähellä ensimmäisen puoliajan loppua, kun turnauksen maalikuningas Mario Kempes tunkeutui Hollannin puolustuksen läpi. Oranssipaidat tekivät useita hyviä tasoitusyrityksiä mutta onnistuivat vasta yhdeksän minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua. Salmi luonnehtii tapahtumaa "voitoksi jalkapallolle".

Pian tämän jälkeen Hollanti oli tipalla laukoa jopa voittomaalin, mutta ratkaisu siirtyi jatkoajalle. Sen 14. minuutilla Kempes ohitti kolme puolustajaa ja vei Argentiinan toistamiseen johtoon. Vielä jatkoajan lopulla Daniel Bertoni viimeisteli loppunumeroiksi 3–1, syöttäjänä kukapa muu kuin Kempes.

Salmen mielestä kyseessä ei ollut "mikään suuri peli", mutta argentiinalaisten voitonjuhlaa tämä ei häirinnyt.

Ennakkosuosikki Brasilia pronssille

Pronssiottelussa kohtasivat kahdeksan vuoden takaiset MM-finalistit Italia ja Brasilia, joista jälkimmäistä pidettiin hienoisena ennakkosuosikkina.

Italia avasi kuitenkin maalitilinsä ensimmäisenä Franco Causion pukatessa pallon verkkoon 38. minuutin kohdalla. Toisen puoliajan keskivaiheilla Brasilia laukoi seitsemän minuutin sisään kaksi maalia, jotka riittivät sen voittoon.

Brasilia oli turnauksen ainoa joukkue, joka ei hävinnyt yhtään otteluaan, vaikka jäikin kahden tasapelin johdosta alkulohkonsa kakkoseksi. Ennakkosuosikit joutuivat kokemaan alkusarjassa muitakin yllätyksiä – kuten Espanja tappion Itävallalle avausottelussaan.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto