Hyppää pääsisältöön

Laajalahden erakkokalastaja Arvin kova elämä

Arvi laulaa, Arvi kalastaa, Arvi muistelee menneitä, eikä pelkästään hyvällä. Osmo Visurin dokumentissa vuodelta 1968 kuullaan sisällissodan kokeneen veteraanin elämäntarina, johon on mahtunut kuolemaa ja vastoinkäymisiä. Kahden vaimon leski ja liki täysin pilatun merenlahden kalastusapajakseen valinnut mies on kuitenkin tyytyväinen paikkaansa yhteiskunnassa, turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta.

Nuoruus oli jättänyt Arvid ”Arvi” Blomiin lähtemättömät jäljet. Vuoden 1918 sisällissotaan hän osallistui punaisten puolella. Haastattelussa Arvi kertoo muun muassa omasta sotaan lähdöstään Tampereella, jossa hän koki Hämeenkadun tulitaistelun ja näki Pispalan ruumisröykkiöt.

Sodan jälkeen Arvi palasi Turkuun, jossa hänet vangittiin poliittisena vankina. Hän kertoo olleensa vangittuna hevostallissa, jossa vankeja pidettiin 8–9 päivää ilman ruokaa.

Sisällissodan jälkeisessä Suomessa paisunut työttömyys ja pula-aika enteilivät varsin synkkää tulevaisuutta. Arvi selviytyi hankkimalla leipänsä kalastamalla ja viinatrokarina.

Arvi hankki 1930-luvun alussa itselleen pienen mökin Espoon ja Helsingin rajalta Laajalahden rannalta ja hankki itselleen kalastusoikeudet alueelle. Hän oli perheellinen mies, mutta ensimmäinen vaimo kuoli keuhkotautiin jo ennen muuttoa. Laajalahti osoittautui kuitenkin kalaisaksi ja kalakaupat olivat lähellä. Elämä alkoi hitaasti helpottua.

Lapset lähtivät aikanaan pesästä ja myöhemmin myös Arvin toinen vaimo kuoli. Tämän jälkeen vanhentuva kalastaja alkoi eristäytyä tähän omaan valtakuntaansa. Kamera kiertää Arvin mökkipiirissä ja esittelee miehen aikaansaannoksia, vuosien varrella kalastaja oli rakentanut asuinsijansa uusiksi ja hankkinut entistä parempia kalastusvälineitä.

Arvi ei peittele haastattelussa katkeruuttaan. Juuri kun mies oli saanut mökkinsä varusteineen liki täydellisiksi, puuttui kohtalo, oikeammin kaupunki, peliin. Jätevedet alkoivat pilata ennen niin kalaisana tunnetun lahden kalakantaa. Lisäksi Turun moottoritie rakennettiin kulkemaan Tarvon saaren kautta ja se halkaisi Arvin kalavedet. Talin vedenpuhdistamo on lähellä ja lämpiminä kesäpäivinä sen olemassaolosta muistuttaa varsin pistävä tuoksu.

Vielä 1950-luvun lopulla Arvi muistelee nostaneensa lahdesta jopa sata kiloa kuhaa aamuittain. Saastumisen myötä kuha vaihtui ensin haukeen ja lopulta kalat loppuivat kokonaan. Dokumentissa seurataan kun Arvi kalastaa pitkällä siimalla ankeriaita, varsin arvokasta saalista, jota hän kuitenkin pyydystää lähinnä omiin tarpeisiinsa. Aikaansa mies kuluttaa kalastamisen ohessa laulamalla itsekseen sekä tarkkailemalla luontoa.

Vaikka elämä on kovaa ja kurjuuteen on helppo ajoittain vajota, kuvaillaan Arvia harvinaisena yhdistelmänä tyytyväisyyttä ja elämäntuntemusta.

”Loppujen lopuksi Arvia voinee pitää onnellisena. Hänen valtakunnassaan ei nähdä vaivaa aseman parantamisesta tai sen säilyttämisen puolesta. Ei olla kateellisia pikkuesineiden omistussuhteista, eikä huokailla pelon ja toivon välimailla.”

Teksti: Ville Matilainen

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto