Hyppää pääsisältöön

Onko kirjailijan työ boheemien huitaisuja paperille?

Luonnonhelmassa, tuulen tuivertaessa myrskyisästi, istuu runoilija ja luo jotain uutta ja kaunista. Sellaistako on olla lyyrikko tai prosaisti? Onko heidän tekemänsä työ ollenkaan työtä vai pelkkää haaveilua? Muun muassa tällaisiin kysymyksiin pyrki vastaamaan vuonna 1968 tehty ohjelma Kirjailija – uneksija vai työntekijä.

"Kirjailijat ovat niin suurenmoisia. Vaikka he ovat köyhiä, he pystyvät antamaan tavalliselle ihmisille jalostavaa ja puhdasta kirjallisuutta", suitsuttaa ohjelman alussa haastateltu nainen.

Seuraavaksi haastateltu mies suhtautuu kirjailijoihin varauksellisemmin: hänestä kirjailijoiden boheemin elämäntavan ylläpito ei ole yhteiskunnan asia.

Runoilija Jarno Pennanen puolustautuu ja sanoo, että runoilijoiden ja kirjailijoiden työnteko pitäisi järjestää samalla tavalla kuin kaikki muutkin yhteiskunnan työt. Hän perustelee sitä inspiraatiolla: tarve kirjoittaa tulee usein niin yllättäen, että toinen työ kirjoittamisen rinnalla estäisi niiden tärkeiden inspiraatiohetkien hyödyntämistä. Ulospäin kenties epämääräiseltä vaikuttava itsensä, maailmankatsomuksensa ja ilmaisunsa hiominen on kovaa työtä, Pennanen jatkaa.

"Se on vakavaa työtä ja ansaitsee tulla vakavasti kohdelluksi, eikä tuollaisena bengalikuvaelman Väinämöisenä, joka katselee pilviin ja löytää sieltä ihmeellisiä ajatuksia", Pennanen sanoo.

Myös Pentti Saarikoskea harmittaa, että monet luulevat kirjailijan työn olevan vain kapakoissa istuskelua ja laiskottelua. Runoilija kertoo työntekonsa jakautuvan vilkkaaseen kirjoitusaikaan ja taukoaikaan, jolloin tekstiä ei synny. Tällaisina aikoina hän tulee toimeen vain kerjäämällä ennakkoa kustantajalta.

"Kirjailija on työantaja ja kustantaja on tietenkin työntekijä, eihän kustantaja eläisi ilman kirjailijaa", Saarikoski muistuttaa.

Kerronnaltaan verkkaista ohjelmaa jaksottavat aiheeseen liittyvät pohdinnat ja kysymykset. Saarikosken ja Pennasen lisäksi ääneen pääsevät muun muassa Pertti Nieminen, joka kertoo opettajantyön ja kirjoittamisen toimivasta yhdistämisestä sekä Kirsi Kunnas, joka muistuttaa satujen tarpeellisuudesta nykymaailmassa.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto