Hyppää pääsisältöön

Sotilaiden äänet 3: Taistelu "Viimeisen toivon"-linjasta

Haavoittunutta_sidotaan_Vammeljarvi
Haavoittunutta sidotaan Vammeljärvellä 14.6.1944 Haavoittunutta_sidotaan_Vammeljarvi Kuva: SA-kuva / Pauli Myllymäki haavoittuneet

Venäläisten suurhyökkäys Kannaksella etenee nopeasti. Suomalaiset ovat ryhmittyneet keskeneräiselle VT-linjalle, jonka eteen neuvostojoukot saapuvat 14. kesäkuuta. Elävän arkiston Sotilaiden äänet -sarjan kolmannessa osassa miehet kertovat puolustusvalmisteluista ja taisteluista Vammeljoella sekä Kuuterselässä.

Vammelsuu-Taipale -tukilinjan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1942, mutta sen rakennustyöt ovat yhä kesken suurhyökkäyksen alkaessa. VT-linja sijaitsee noin 20-30 kilometriä etulinjan takana. Paikoin asemat ovat erittäin hyvät, paikoin pahasti keskeneräiset. Sotilaiden äänet kertovat:

Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma VT-linjalle 14.6.1944
Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma VT-linjalle 14.6.1944 Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelma VT-linjalle 14.6.1944 Kuva: Yle / Juhana Pullinen. Lähde: Ari Raunio - Juri Kilin: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-44 vt-linja

VT-linjaa – jota miehistö kutsuu "Viimeisen toivon linjaksi" – miehittävien ja rakentavien miesten ohi kulkee jatkuvasti perääntyviä miehiä, jotka kertovat kauhujuttuja venäläisten voimasta.

Ryssä tulee ettekä te sille mitään voi”, sanottiin. Tuoreet miehet suhtautuvat juttuihin vaihtelevasti, jotkut hermostuvat, toiset eivät niistä juurikaan piittaa.

VT-linja murtuu Kuuterselässä

Puolustuslinjalta Kivennavan-Viipurin päätien varrelta Palokankaalla.
Puolustuslinjaa Kivennavan-Viipurin tieltä Puolustuslinjalta Kivennavan-Viipurin päätien varrelta Palokankaalla. Kuva: SA-kuva / T. Nousiainen kivennapa

Venäläiset valmistelevat jalkaväen hyökkäystä tykistökeskityksillä, jota kestää useamman päivän. Varsinainen hyökkäys VT-linjaa vastaan alkaa alkaa 14. päivänä ja sen suurin voima kohdistuu Kuuterselkään, jota puolustavat JR53:n miehet.

Venäläiset pääsevät läpimurtoon heti aamulla ja suomalaiset perääntyvät sulkulinjalle uuteen puolustukseen.

Alikersantti Lammela kertoo, ettei miehiä lähde linjasta omia aikojaan, mutta osa ei suostu tulemaan korsusta ulos. He jäävät sinne.

Perääntymiskäsky annetaan, mutta pahimmalla painopistealueella tien suunnassa sitä ei pystytä noudattamaan.

Ratsuväkiprikaati jää mottiin

Vammeljärven motista vetäydytään 14.6.1944
Vammeljärven motista vetäydytään 14.6.1944 Vammeljärven motista vetäydytään 14.6.1944 Kuva: SA-kuva / Pauli Myllymäki vetäytyminen

Etelämpänä VT-linjaa puolustaa Ratsuväkiprikaatin kaksi rykmenttiä: Uudenmaan rakuunarykmentti (URR) sekä Hämeen ratsuväkirykmentti (HRR). Osasto on ollut taistelukosketuksessa jo 11. päivästä lähtien.

Rakuunarykmentin komentaja eversti Hans Olof von Essen kuvaa tilannetta vaikeaksi: tykistötuli on murskannut taisteluhaudat ja tappiot ovat ankarat. Taisteluhaudoissa on 50-100 metrin pituisia miehittämättömiä kohtia.

URR:n asemat pitävät myös 14. hyökkäyksen, mutta Kuuterselän läpimurto uhkasi nyt rakuunoiden ja ratsuväkirykmentin vasenta sivustaa. Sotilaat seuraavat tilanteen kehittymistä huolissaan.

Vammeljoen usva pelastaa rakuunat

Irtaantumiskäsky annetaan myöhään 14. päivän iltana, mutta vetäytymistä hankaloittaa samaan aikaan alkanut ankara tykistökeskitys, huonot viestiyhteydet sekä prikaatin selustaan edenneet venäläiset.

Kesäisenä aamuna Vammeljoesta nousee valkoinen sumu, joka peittää maiseman. Taistelu taukoaa.

Viimeisetkin suomalaiset irtaantuvat VT-linjalta. Ratsumestari Vartiainen oli määrätty viemään käskyjä ratsuväkirykmentistä rakuunarykmenttiin. Juostessaan todennäköisesti viimeisenä suomalaisena monta kilometriä rykmenttien välistä VT-linjaa hän kuvaa näkemäänsä.

Jääkäriprikaati hyökkää Kuuterselkään

IV Armeijakunnan esikunnassa VT-asemasta ei haluta vielä luopua. Kuuterselän vastahyökkäykseen määrätään Panssaridivisioonan jääkäriprikaati rynnäkkötykkipataljoonalla vahvistettuna.

Kenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen johtama Panssaridivisioona on Suomen armeijan ykkösnyrkki, joka toimii ylipäällikkö Mannerheimin henkilökohtaisena reservinä.

Jääkärit valmistautuvat vastaiskuun. Summan lohko kesäkuun 18. 1944
Jääkärit matkalla vastahyökkäykseen Jääkärit valmistautuvat vastaiskuun. Summan lohko kesäkuun 18. 1944 Kuva: SA-kuva 1944

Hyökkäyksen kärkeen lähtee Jääkäripataljoona 2, jonka tehtävänä on ottaa kosketus venäläisiin ja ostaa aikaa sekä tilaa vastahyökkäykselle.

JP2:n komentaja majuri Paavo Lammetmaa päättää saatuaan tilanteen kartoitettua, että paras keino on kohtaamishyökkäys, jossa suomalaiset hyökkäävät suoraan päin etenevää neuvostojoukkojen kärkeä.

Jääkäripataljoona 2 työntää venäläisiä pari kilometriä taaksepäin ja jää sinne asemiin odottamaan muita pataljoonia. Jääkäripataljoonat 3 ja 4 ryhmittyvät Liikolan tien molemmin puolin ja varsinainen hyökkäys alkaa noin klo 23.

Uudet panssariaseet todetaan toimiviksi

Alikersantti Frans Haapala kädessään panssarinyrkki.
Alikersantti Frans Haapala ja panssarinyrkki. Alikersantti Frans Haapala kädessään panssarinyrkki. Kuva: SA-kuva / R. Ruponen panssarinyrkki

Hyökkäys sujuu hyvin ja jääkärit saavuttavat Kuuterselän kylän aukeat. Kuuden kilometrin matka päästään eversti Hynnisen mukaan parissa tunnissa. Jääkärit ottavat haltuun osan aiemmin menetetyistä VT-linjan asemista.

Jääkäriprikaatin hyökkäykseen saadaan ensimmäistä kertaa käyttöön Saksasta saadut uuden panssarintorjunta-aseet, panssarinyrkit ja panssarikauhut.

Miehet suhtautuvat niihin oudoksuen, koska koulutusta ei ollut ehditty kunnolla järjestää. Omat panssarit ja pst-miehet onnistuvat kuitenkin jo muutaman ensimmäisen tunnin aikana tuhoamaan kymmenkunta venäläispanssaria.

Olin komennettuna 3. joukkueen lähitorjuntamieheksi. Uteliaisuudesta tulin katsomaan maantien varteen, kuinka siinä oleva lähitorjuntamies selviää panssarivaunusta.
- jääkäri Esko Tolppanen JP2

Kuuterselässä venäläisjoukot ryhmittyvät vastahyökkäykseen ja oman tykkitulen puutteesta sekä rynnäkkötukkien menetysten vuoksi jääkärit joutuvat ahtaalle.

Lopulta venäläisten ylivoima käy liian suureksi, eikä suomalaisten kolme jääkäripataljoonaa pysty enää pidättelemään hyökkääjiä. Suomalaisten rynnäkkötykeistä noin puolet on pois pelistä, kun jääkäreille annetaan irtaantumiskäsky aamulla 15. kesäkuuta.

Puolitoista vuorokautta kestäneet ankarat taistelut Kuuterselässä ovat päättyneet. Jääkäriprikaatin ja Rynnäkkötykkipataljoonaan kokonaistappiot vastahyökkäyksessä ovat yhteensä 624 miestä.

Sotilaiden äänet -radiosarjan kolmas osa:

Lähteet:

Paavo Rintala: Sotilaiden äänet - Kannaksen läpimurtotaisteluista 1944
Martti Pohjakallio: Jatkosota-sarjan haastattelut
Ari Raunio & Juri Kilin: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-44
Matti Koskimaa: Veitsen terällä. Vetäytyminen Länsi-Kannakselta ja Talin-Ihantalan suurtaistelu kesällä 1944
Jatkosodan historia 4: Vetäytyminen Karjalan Kannakselta

Sotilaiden äänet 1: Suomalaisten asemat murtuvat Valkeasaaressa

Sotilaiden äänet 2: Sekasortoa ja kiperiä päätöksiä

Sotilaiden äänet 4: Pois pyyhitty pataljoona

Sotilaiden äänet 5: Taistellen kohti Viipuria

Sotilaiden äänet 6: Itke Viipuri, hyljätty kaupunki

Sotilaiden tarinoita Kannaksen tulimyrskystä ensimmäistä kertaa julki

Elävä arkisto | Kesän 1944 suurhyökkäys Kannaksella

Sotilaiden äänet ovat ladattavissa Yle Areenassa

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto