Vuosina 2010 ja 2011 Teeman Suojele minua! -sarjassa yritettiin pelastaa kansan rakastamaa mutta enemmän tai vähemmän unohdettua ja laiminlyötyä rakennusperintöä. Pelastuivatko kohteet? Purettiinko? Sarja uusitaan Teemalla kesällä 2014.
Suojele minua! -sarjan tekijäkolmikko pohtii vanhoille kohteille uusia käyttötarkoituksia, laatii ylistyslauluja ja järjestää mielenilmauksia yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Mukana suojelussa ovat toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Tuomas Toivonen ja muusikkojäsenet Samuli Putro ja Jarkko Martikainen. Sarjan kohteet valittiin katsojien ehdotuksista, joita kahdessa keräyksessä tuli yhteensä noin 600. Ohjelmaan näistä on valittu vain pieni osa, mutta se ei merkitse, että valitsematta jääneet olisivat vähemmän tärkeitä – valintakriteerit eivät ole sellaiset.
Ainakin osa kansan rakastamista kohteista on sittemmin pelastunut, ja ehkä pieni osa ansiosta kuuluu myös Suojele minua! -sarjalle. Pääasiassa kunnian ansaitsevat tietenkin aktiiviset paikalliset ihmiset.
Ensimmäinen kausi 2010
Ensimmäisen vuoden kohteista Rauman maauimalan tulevaisuus on ainakin hetkittäin näyttänyt valoisalta. Rauman kaupunginjohtaja on asettunut julkisuudessa kannattamaan kunnostamista. Maauimalan kohtalo on kuitenkin vielä auki. Haukiputaalla Martinniemen sahan piippu on pystyssä, joskin alueella on ollut tulipaloja ja osa rakennuksista on purettu. Bio Huvimyllyn rakennus Raahessa on suojeltu. Elokuvateatteri on kuitenkin siirtänyt toimintansa toiseen rakennukseen. Kivinokan kesämaja-alue Helsingissä on päätetty säilyttää nykyisessä käytössä.
Musiikkiklubi Dynamo toimii Turussa edelleen samoissa tiloissa. Kalervo Palsan Getsemane on suojeltu ja kunnostettu museoksi. Ravintola Wanha Jokela on lopettanut toimintansa vuonna 2013. Kysymys rakennuksen suojelusta on yhä kesken. Kuopion hallinto-oikeus on vuonna 2014 kumonnut päätöksen jättää Wanha Jokela suojelematta. Vähässäkyrössä Tervajoen painikämpällä harjoittelevat edelleen Vähänkyrön Viestin painijat. Riihimäen linja-autoasema on toistaiseksi paikallaan. Korkein hallinto-oikeus kumosi purkamisen sallineen asemakaavan vuonna 2013.
Jalosen kyläkauppa seisoo yhä paikallaan. Mytäjäisten varikkoalueesta on tehty rakennushistoriallinen selvitys vuonna 2012. Alueen kaavoitus on kesken ja uudisrakentamisen laajuudesta kiistellään.
Osa 1: Huutajat SOK:n varastolla
Sarjan avausjaksossa Tuomas pohtii arkkitehtina oululaisen funkkisrakennuksen uutta elämää ja Mieskuoro Huutajat huutaa rakennuksen puolesta. Minna liittyy maauimalan suojelujoukkoihin Raumalla. Samuli tekee laulun Martinniemen sahasta.
Osa 2: Mitä tehdä vanhalla radioasemalla?
Samuli Putro tekee laulun nuoruutensa elokuvateatterista, raahelaisesta Bio Huvimyllystä. Minna Joenniemi yllyttää porilaiset keksimään uutta käyttöä hylätylle vanhalle lyhytaaltoasemalle. Tuomas Toivonen pohtii Helsingin mökkikulttuurin tulevaisuutta Kivinokan perinteisellä kesämaja-alueella.
Osa 3: Katkarapuleipiä nälkäisille matkaajille!
Tässä jaksossa Minna Joenniemi yrittää herättää henkiin Lahnajärven legendaarisen taukopaikan hengen. Tuomas Toivonen pohtii, kuinka pieni turkulainen puutalo ja siinä toimiva musiikkiklubi voisivat elää sovussa mahdollisten tulevien isojen rakennusmassojen kanssa. Samuli Putro astuu sisään Kittilässä sijaitsevaan Kalervo Palsan pikkuruiseen Getsemane-ateljeehen ja lähes mykistyneenä tekee laulun taiteilijan muistoksi.
Osa 4: Haitaripainia Pohjanmaalla
Tässä jaksossa Samuli Putro tekee laulun Joensuun legendaarisesta ravintola Jokelasta. Minna Joenniemi tutustuu painikämppään Vähässäkyrössä. Tuomas Toivonen ratkoo Riihimäen linja-autoaseman kohtaloa.
Osa 5: Aikamatka menneisyyteen vanhassa kyläkaupassa
Viidennessä osassa Tuomas ratkaisee Kajaania vuosikymmeniä piinanneen siltaongelman. Samuli järjestää kyläkokouksen Kyyjärven kyläkaupalle. Minna hurahtaa lahtelaiseen rautatiehistoriaan Mytäjäisten varikkoalueella.
Toinen kausi 2011
Myös vuoden 2011 kohteista osalle kuuluu hyvää, osalle huonompaa – ja osalle ei vielä mitään. Lauttasaaren vesitorni on päätetty purkaa syksyllä 2014, koska Helsingin kaupunki ei pitänyt saamiaan uudiskäyttöehdotuksia elinkelpoisina. Merimaskun lossitupa on säästynyt ja toimii nyt Naantalin kaupungin omistamana kokous- ja tapahtumatilana. Paloheinän kirkkoa Helsingissä on tavoitellut yksityinen yritys, joka aikoo rakentaa sen yhteyteen lisää ja muodostaa kokonaisuudesta palvelutalon. Röykän sairaala odottaa tyhjillään ostajaa. Oulun matkakeskuksen rakennustyöt eivät vielä ole alkaneet, ja suunnitelmia on muutettu. Kivikukko on purettu ja osina yksityisomistuksessa. Omistaja suunnittelee sen pystyttämistä uuteen paikkaan Oulun aseman läheisyyteen. Pyhäjoen Valikkarilla skeitataan edelleen.
Elis Sinistön Villa Mehun maa-alueineen on ostanut yksityishenkilö, joka on luvannut säilyttää alueen yleisölle avoimena. Hänellä ei kuitenkaan ole varaa rakennusten ylläpitoon. Kristiinankaupungin rautatiesilta puretaan, mutta maisema säilyy, kun tilalle rakennetaan vanhan sillan kopio.
Osa 1: Kun hyötyrakennus muuttuu tarpeettomaksi
Toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa vieraillaan Kuusankoskella tyhjässä paperitehtaassa, lauletaan lossituvan puolesta Merimaskussa ja mietitään, mitä iloa voisi olla tyhjistä vesitorneista.
Osa 2: Liian vanha kauppa, liian uusi kirkko?
Minna pääsee maistamaan makuja lähes sadan vuoden takaa Kastun talossa Salossa. Tuomas tutustuu purettavaksi tuomittuun Paloheinän kirkkoon. Jarkko tekee laulun tyhjänä kumisevalle Röykän sairaalalle.
Osa 3: Laulu bunkkerille, lomaosakkeita puistoon, skeittarit seurantalolla
Jarkko Martikainen tekee muistolaulun Oulun asemanseudun rakennuksille. Tuomas ratkoo kaavoituskiistaa Savonlinnassa. Minna käy Pyhäjoella Suomen vanhimmassa skeittihallissa.
Osa 4: Ite-taidetta, futurismia, luonnonkauneutta
Tuomas Toivonen visioi Hailuodossa Marjaniemen tulevaisuutta. Minna Joenniemi pesee muovitaloa Luumäellä. Jarkko Martikainen laulaa Elis Sinistön Villa Mehussa.
Osa 5: 70-luvun virastotalo, vanha rautatiesilta, vankileirin muisto
Kuka suojelisi Lapissa lahoavaa vankileiriä? Ketä kiinnostaa 70-luvun virastotalo?
