Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Näkökulma: Reilua kuin kermavaahto

Reilun kaupan tuotteita markkinoidaan niiden reiluudella.
Reilun kaupan tuotteita markkinoidaan niiden reiluudella. reilu kauppa

Meillä on liikaa roinaa. Tavarat eivät mahdu kaappeihin ja pinot pölyttyvät nurkissa. Ostaminen on elämän tyhjyyden paikkaamista uusilla tavaroilla, joiden viehätys kestää 21 minuuttia, tiesi joku. Järkevä ja eettinen kuluttaja ostaa vain tarpeellista ja senkin mielellään käytettynä. Joko syyllistyit, vai vieläkö jatkan?

Kummallista tässä tavarapaljoudessa on se, ettei ole lainkaan muodikasta tai ihailtavaa kertoa shoppailevansa. Kuluttaminen on kuin ylensyönti, siinä on jotakin häpeällistä. Varsinkin kun tiedämme, että suurin osa heräteostoksistamme on valmistettu alipalkalla kurjissa työoloissa. Kolmannen maailman maissa tehtaat sortuvat, työntekijät sairastuvat ja ympäristö tuhoutuu. Työntekijän kuukausipalkalla ei aina saisi edes yhtä halpaa teepaitaa. Ja kaikki tämä vain siksi, että mahdollisimman moni länsimainen kuluttaja voisi hankkia uutta ja halpaa, tarpeetonta tavaraa.

Halpa ja muodikas ovat saaneet rinnalleen sellaiset myyntivaltit kuin reilu ja eettinen.

Eettinen kuluttaja haluaa ostaa reilua

Eettinen kuluttaja uskoo, että hänen valinnoillaan maailma tuhoutuu hitaammin ja ihmiset tekevät raskasta tehdas- tai maatyötä edes hiukan onnellisempina. Eettinen kuluttaja on valmis jakamaan omasta hyvinvoinnistaan himpun verran ekstraa kolmannen maailman työntekijöille. Vaikka eettinen kuluttaja ei vielä edustakaan kuluttajien valtavirtaa, heidän määränsä kasvaa ja heidän omatuntonsa luo uusia mahdollisuuksia maailman tavaramarkkinoille. Halpa ja muodikas ovat saaneet rinnalleen sellaiset myyntivaltit kuin reilu ja eettinen. Kolmantena pyöränä tässä kuviossa ovat yritykset, joka tarjoavat näitä ”hyviä tuotteita”.

Reilu kauppa on kansainvälinen tavaramerkki, jonka lähes kaikki tunnistavat. Reilun kaupan suomalaisiin tuotevalikoimiin kuuluu tällä hetkellä uskomattomat 1800 erilaista tuotetta. Toukokuun uutuudet olivat eteläafrikkalainen, Pernod Ricardin maahantuoma roséviini Thandi Rosé ja Starbucks –kahvilaketjun Discoveries Skinny Cappuccino. Kevätkaudella 2014 Reilun kaupan suomalainen tuoteperhe on kasvanut mm. huulivoiteella, suklaalla, sukilla, kekseillä ja pyyhkeillä.

Miten reiluutta mitataan?

Mutta kuinka reilua on reilu kauppa? Yhteiskuntafilosofiassa reiluutta mitataan mm. sillä, olisinko valmis hyväksymään omalle kohdalleni itseäni heikommassa asemassa olevan ihmisen elinehdot, jos sattuisin syntymään hänen paikalleen. Esimerkiksi ikäiseni pakistanilaisen naisen, joka tekee pitkää päivää ompelukoneen ääressä pölyisessä salissa pienellä palkalla. Tai vietnamilaisen riisinviljelijän. Jos olen, tilanne on jokseenkin reilu. Jos taas en, näiden ihmisten elinolosuhteita on parannettava niin paljon, että voisin hyväksyä ne omalle kohdalleni. Näin reiluuden määrittelee John Rawls (1921 – 2002).

Reilu kauppa ostaa kolmansista maista pelkästään raaka-aineita. Siinä se on siirtomaakaupan suora perillinen. Reilun kaupan kahvia ei paahdeta Nicaraguassa, t-paitaa ei ommella puuvillan viljelymaassa eikä paidan ompelua tehtaassa valvota. Useissa tapauksissa lopputuotteen reiluus kutistuu yhteen tai kahteen raaka-aineeseen, kuten karkkipussin sokeriin. Suomessa myydyistä Reilun kaupan tuotteista ainoastaan urheilupallot on ommeltu valmiiksi tuotteiksi Pakistanissa.

Olisinko valmis hyväksymään omalle kohdalleni itseäni heikommassa asemassa olevan ihmisen elinehdot, jos sattuisin syntymään hänen paikalleen?

Reilu kauppa kertoo maksavansa tuottajille markkinoista riippumattoman minimihinnan. Näin ei ole läheskään aina. Esimerkiksi Reilun kaupan ruusuilla, sokerilla, suuressa osaa mausteita, hedelmiä ja vihanneksia tällaista minimihintaa ei ole määritelty, vaan hinnasta neuvotellaan markkinoilla aina erikseen.

Reilun kaupan erikoisuus on tuottajahinnan päälle maksettava Reilun kaupan lisä, joka käytetään työntekijöiden itse valitsemiin kohteisiin. Reilun kaupan lisä lasketaan kullekin tuotteelle erikseen sen hankintahinnasta.

Kuningaskuluttajan laskelmien mukaan esimerkiksi yhdestä 5,60 e maksavasta Reilun kaupan ruusunipusta Reilun kaupan lisä on noin 15 senttiä.

Sen lisäksi Reilun kaupan sertifikaatti takaa työntekijöille työskentelyolosuhteet, joiden tulisi kaiken järjen mukaan koskea kaikkia maailman työtätekeviä ihmisiä. Että työstä saa kohtuullista palkkaa, että työ ei sairastuta, että ihmistä ei orjuuteta eikä alaikäisiä pakoteta koulun sijasta töihin. Reilu kauppa lupaa, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä. Mitä erityisen reilua siinä on? Eikö niin pitäisi olla kaikkialla?

Jos kuluttajana tuen Reilua kauppaa, hyväksynkö samalla hiljaisesti sen, että on yrityksiä, joissa näitä inhimillisen kohtelun minimistandardeja ei noudateta?

Reilun kaupan takuuthan muuttuvat merkittäviksi vain, jos yleinen lainsäädäntö ja valvonta kolmansissa maissa eivät takaa työntekijän hyvinvointia ja minimioikeuksia. Jos siis hiljaa hyväksymme sen, että palkalla ei elä, terveydenhuoltoa ei ole eikä ympäristöstä välitetä, silloin Reilu kauppaa takaa enemmän.

Mutta onko maailmankaupan megatrendeillä enää varaa ylläpitää sellaista epäreilua bisnestä, jossa normaalit, inhimilliset työskentelyolosuhteet luovat poissaolollaan tilaa brändille, jolle inhimillisyys merkitsee erityisen eettistä toimintaa? Haluan uskoa, että pidemmän päälle näin ei ole. Maailmankaupalle ei tulevaisuudessa löydy enää peräkyliä, joiden ihmisiä se voisi riistää ja orjuuttaa mielin määrin. Reilusta kaupasta tulee vähitellen valtavirtaa.

Onko maailmankaupan megatrendeillä enää varaa ylläpitää sellaista epäreilua bisnestä, jossa normaalit, inhimilliset työskentelyolosuhteet luovat poissaolollaan tilaa brändille, jolle inhimillisyys merkitsee erityisen eettistä toimintaa?

Miksi Reilua kauppaa pitää arvostella?

Kun kuluttajan omallatunnolla käydään kauppaa, eettisyyden vaatimus kasvaa. Emme halua tulla huijatuksi auttamishalullamme. Emme halua, että avustusroposemme kilahtavat välikäsien pohjattomiin taskuihin. Haluamme nähdä hymyileviä banaaniviljelijöitä ja heidän sievästi puettuja lapsiaan koulunpenkillä. Näitä kuvia Reilu kauppa tarjoaa.

Mutta onko niihin uskomista? Miksi Reilua kauppaa ei kiinnosta, kuka käärii sen myymistä tuotteista suurimmat voitot? Jos Reilu kauppa olisi oikeasti reilua, Reilun kaupan tiloilla työskentelevät ihmiset eivät vuodesta toiseen sinnittelisi juuri ja juuri köyhyysrajan yläpuolella. Minulle reiluus ei ole sitä, että maksetaan pikkuisen enemmän kuin kaikkein köyhimmille, mutta vain vähän enemmän. Niin vähän, ettei sitä aina edes huomaa.

Reilua kauppaa on tutkittu ja sitä on arvosteltu. Minimihintajärjestelmä ja sertifikaatin valvonta ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Joni Valkila on väitöksessään Fair trade coffee in Nicaraqua (HY 2014) tutkinut mm. sitä, kuka hyötyy eniten kahvin lisähinnasta. Menevätkö Reilun kaupan kahvin myynnistä saadut eurot Suomessa vähittäiskaupoille vai kahvin viljelijöille? Suomessa tavallinen kahvi on usein markettien sisäänheittotuote, joten erikoiskahveilla synnytetään katetta.

Tuoreissa kenialaisissa selvityksissä Reilun kaupan tiloilta on löytynyt puutteita. Peter Otieno työskentelee Keniassa Naivashan alueella Labour and Environment watch –nimisessä kansalaisjärjestössä ja heiltä saatujen tietojen mukaan kiivaimpien sesonkien suuret tilaukset saapuvat kukkatiloille niin viime hetkellä, että niiden täyttäminen on käytännössä mahdotonta. Silloin joudutaan turvautumaan vippaskonsteihin ja Reilun kaupan ruusujen sekaan sotketaan tavallista ruusua koska muuta tavaraa ei ole saatavilla. En ole varma, onko vika tuottajassa vai tilaajassa. Reilu kauppa kehuu pitkillä asiakassuhteilla, mutta ei sano mitään esimerkiksi toimitusajoista.

Lontoon yliopistossa (SOAS) valmistui keväällä 2014 tutkimus, joka on aiheuttanut kiivasta keskustelua Reilun kaupan ja tutkijoiden välillä. Professori Christopher Cramerin johdolla tehty tutkimus keskittyi afrikkalaisilla Reilun kaupan tiloilla työskentelevien vuokratyöläisten asemaan. Tulokset olivat hämmentäviä. Joissakin paikoin Reilun kaupan plantaasien vuokratyöntekijöiden olot olivat huonommat kuin ei-sertifioiduilla tiloilla.

Toteutuuko reiluus vasta Muumilaaksossa?

Reiluun kauppaan tarttuminen on kuin kättelisi saippuaa. Tai söisi litran kermavaahtoa.

En pääse ylitse ajatuksesta, että viime kädessä Reilu kauppa on samanlainen tuotemerkki kuin Adidas tai Chiquita. Reilun kaupan avoimuus ei vakuuta.

Sen sijaan, että Reilussa kaupassa myönnettäisiin että epäkohtiakin on, yhdistys tuntuu kieltävän kaikki ongelmat ja kehuu itseään vielä hieman lisää. Reiluun kauppaan tarttuminen on kuin kättelisi saippuaa. Tai söisi litran kermavaahtoa. Jossakin vaiheessa alkaa ällöttää.

Ja kaikesta huolimatta tuen Reilua kauppaa. Haluan lukea kahvipurkkini kyljestä, että teen hyvää. Mutta edes se ei riitä. Toivon, että Reilu kauppa tekisi itsensä tarpeettomaksi. Mutta niinhän minä toivon paljon muutakin, joka voi toteutua vain Muumilaaksossa.

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Näin kilpailutat sähkön hinnan

    Tarkista kuitenkin todellinen vuosikustannus yhtiöstä.

    Yllättävän harva kuluttaja tarttuu mahdollisuuteen säästää sähkölaskussaan. Katso miten helppoa kilpailuttaminen on käytännössä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.