Hyppää pääsisältöön

Mikaela Railo - laulua, rytmiä, unelmia

Mikaela Railo soittaa viulua
Mikaela Railo soittaa viulua Kuva: YLE/Timo Asikainen mikaela railo

”Kun Miksu tulee huoneeseen, kenellekään ei jää epäselväksi, että tulikohan tänne nyt joku. Se pyörremyrsky… Yleensä tulee hirveästi positiivista energiaa ja todella vahvaa tunnetta”, kertoo viulunsoitonopettaja Tarja Manninen oppilaansa olemuksesta. Miksu eli Mikaela Railo, 14, laittaa yleensä musiikin soimaan heti herättyään ja elää koko päivänsä musiikin ympäröimänä.

Mikaela Railo elää musiikin ja liikunnan täyteistä 14-vuotiaan elämää. Musiikki soi korvanapeista koko ajan – rythm & bluesia ja peruspoppia. Jos Miksu ei kuuntele musiikkia, hän hoilailee kaikenlaista, kuten hän itse sanoo, ja jammailee kavereiden kanssa. Viulutunneilla parhaiten taittuvat Miksun sielunmaisemaan sopivat reippaat ja iloiset sävelet. Surulliset kappaleet tuntuvat usein ahdistavilta harjoitella.

Miksu on esiintyjäpersoona, jolta erityisesti laulaminen yleisön edessä onnistuu kuin luonnostaan. Ihaninta hänestä olisikin, jos vielä joskus laulamisesta tulisi ammatti ja pääsisi tekemään uraa vaikka Amerikkaan.

Miksu oli pyörätuolissa ja näytti maailman surullisimmalta tytöltä. Soitin hänelle Harry Potter -melodiaa, ja silloin huomasin Miksun silmissä iloa.

Ratikkaonnettomuus

Kolme vuotta sitten Miksu joutui onnettomuuteen. Hän liukastui kadulla ja ratikka ajoi hänen vasemman jalkansa päältä. Jalka jouduttiin amputoimaan ja seurasi pitkiä sairaalajaksoja ja kivuliaita vaiheita. Viulunsoitonopettaja kertoo: ”Menin käymään sairaalassa. Miksu oli pyörätuolissa ja näytti maailman surullisimmalta tytöltä. Soitin hänelle Lastenklinikan harrastushuoneessa Harry Potter -melodiaa, ja silloin huomasin Miksun silmissä iloa. Huomasin, kuinka tärkeää musiikki on hänelle.”

Musiikin kuuntelu helpotti Miksun kipuja ja vei pahoja ajatuksia pois. Viulunsoiton harjoittelemisen hän aloitti heti sairaalassa uudelleen. Samalla hän opetteli kävelemään uudella jalallaan. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, onnettomuus on enää ikävä muisto vain. Miksu ei surkuttele tapahtunutta vaan tanssii, pomppii trampoliinilla ja harrastaa cheerleadingiä. Ja laulaa.

Mikaelan musiikit:

Chocolate (The 1975).
Almost Is Never Enough (Ariana Grande ja Nathan Sykes).
Pablo de Sarasate: Carmen-fantasia Bizet´n oopperan Carmen teemoista (katkelma) (Anne-Sophie Mutter, viulu, ja Wienin filharmonikot, joht. James Levine).
West Coast (Lana del Rey).
Honeymoon Avenue (Ariana Grande).

Miksun tarina blogissa

"Miksu on ottanut takaisin viime kesän menetettyjä uintihetkiä aivan täydellä teholla ja tuottanut meille kaikille positiivisuudellaan runsaasti iloa ja onnenhetkiä. Hiukka pelottaa yhdellä jalalla hyppely,vaikka uusi kylpyproteesi onkin saatu käyttöön. Silti muiden lasten ja siskon kanssa otetut kisat: 'kuka eka vedessä?' on helpointa hoitaa 'puputekniikalla', siis yhdellä kintulla vauhdikkaasti pomppien."

Näin kirjoitti Mikaelan äiti, Minna, 31. heinäkuuta 2012 Miksun blogissa, jota vanhemmat alkoivat kirjoittaa pian ratikkaonnettomuuden jälkeen. Lue Miksun blogia.

Lue lisää Musiikin voima -kesäsarjasta.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.