Hyppää pääsisältöön

Mikaela Railo - laulua, rytmiä, unelmia

Mikaela Railo soittaa viulua
Mikaela Railo soittaa viulua Kuva: YLE/Timo Asikainen mikaela railo

”Kun Miksu tulee huoneeseen, kenellekään ei jää epäselväksi, että tulikohan tänne nyt joku. Se pyörremyrsky… Yleensä tulee hirveästi positiivista energiaa ja todella vahvaa tunnetta”, kertoo viulunsoitonopettaja Tarja Manninen oppilaansa olemuksesta. Miksu eli Mikaela Railo, 14, laittaa yleensä musiikin soimaan heti herättyään ja elää koko päivänsä musiikin ympäröimänä.

Mikaela Railo elää musiikin ja liikunnan täyteistä 14-vuotiaan elämää. Musiikki soi korvanapeista koko ajan – rythm & bluesia ja peruspoppia. Jos Miksu ei kuuntele musiikkia, hän hoilailee kaikenlaista, kuten hän itse sanoo, ja jammailee kavereiden kanssa. Viulutunneilla parhaiten taittuvat Miksun sielunmaisemaan sopivat reippaat ja iloiset sävelet. Surulliset kappaleet tuntuvat usein ahdistavilta harjoitella.

Miksu on esiintyjäpersoona, jolta erityisesti laulaminen yleisön edessä onnistuu kuin luonnostaan. Ihaninta hänestä olisikin, jos vielä joskus laulamisesta tulisi ammatti ja pääsisi tekemään uraa vaikka Amerikkaan.

Miksu oli pyörätuolissa ja näytti maailman surullisimmalta tytöltä. Soitin hänelle Harry Potter -melodiaa, ja silloin huomasin Miksun silmissä iloa.

Ratikkaonnettomuus

Kolme vuotta sitten Miksu joutui onnettomuuteen. Hän liukastui kadulla ja ratikka ajoi hänen vasemman jalkansa päältä. Jalka jouduttiin amputoimaan ja seurasi pitkiä sairaalajaksoja ja kivuliaita vaiheita. Viulunsoitonopettaja kertoo: ”Menin käymään sairaalassa. Miksu oli pyörätuolissa ja näytti maailman surullisimmalta tytöltä. Soitin hänelle Lastenklinikan harrastushuoneessa Harry Potter -melodiaa, ja silloin huomasin Miksun silmissä iloa. Huomasin, kuinka tärkeää musiikki on hänelle.”

Musiikin kuuntelu helpotti Miksun kipuja ja vei pahoja ajatuksia pois. Viulunsoiton harjoittelemisen hän aloitti heti sairaalassa uudelleen. Samalla hän opetteli kävelemään uudella jalallaan. Nyt, kolme vuotta myöhemmin, onnettomuus on enää ikävä muisto vain. Miksu ei surkuttele tapahtunutta vaan tanssii, pomppii trampoliinilla ja harrastaa cheerleadingiä. Ja laulaa.

Mikaelan musiikit:

Chocolate (The 1975).
Almost Is Never Enough (Ariana Grande ja Nathan Sykes).
Pablo de Sarasate: Carmen-fantasia Bizet´n oopperan Carmen teemoista (katkelma) (Anne-Sophie Mutter, viulu, ja Wienin filharmonikot, joht. James Levine).
West Coast (Lana del Rey).
Honeymoon Avenue (Ariana Grande).

Miksun tarina blogissa

"Miksu on ottanut takaisin viime kesän menetettyjä uintihetkiä aivan täydellä teholla ja tuottanut meille kaikille positiivisuudellaan runsaasti iloa ja onnenhetkiä. Hiukka pelottaa yhdellä jalalla hyppely,vaikka uusi kylpyproteesi onkin saatu käyttöön. Silti muiden lasten ja siskon kanssa otetut kisat: 'kuka eka vedessä?' on helpointa hoitaa 'puputekniikalla', siis yhdellä kintulla vauhdikkaasti pomppien."

Näin kirjoitti Mikaelan äiti, Minna, 31. heinäkuuta 2012 Miksun blogissa, jota vanhemmat alkoivat kirjoittaa pian ratikkaonnettomuuden jälkeen. Lue Miksun blogia.

Lue lisää Musiikin voima -kesäsarjasta.

  • Somnium ensemble juhlii hartaasti

    Somnium ensemble juhlii hartaasti

    Hyvin balansoitua resonanssia, hartaan juhlavia tunnelmia ja korkeuksiin kurottelevia soivuuksia voidaan kuulla Somnium ensemblen tuoreella julkaisulla.

  • Karhean fuusion taitaja

    Karhean fuusion taitaja

    Mario Diaz de Leon (s. 1979) on yksi Yhdysvaltojen itärannikon vilkkaan ja innovatiivisen musiikkielämän säveltäjänimistä.

  • Tuomas Turriago peilissä

    Tuomas Turriago peilissä

    Tuomas Turriago (s. 1979) jakaa aikaansa laaja-alaisesti toimien pianistina, kapellimestarina sekä säveltäjänä.

  • Leppoisa messu

    Leppoisa messu

    Timo Ruottinen (s. 1947) lienee useimmille taidemusiikin ystäville tuttu ennen kaikkea Alba-levy-yhtiön pitkäaikaisena keulahahmona.