Hyppää pääsisältöön

Vanhat Karhut Sirkka Turkasta Maria Matinmikkoon

Tanssiva karhu -palkinnon logo
Tanssiva karhu Tanssiva karhu -palkinnon logo Kuva: Yle runopalkinto

Suomesta puuttuu runopalkinto, tuumasi intomielinen runomies Juha Virkkunen 20 vuotta sitten. Kollega Radio Vegasta Barbro Holmberg lähti mukaan. Ylen oma runopalkinto elää hetkessä, mutta palkittujen runoteosten ja runoilijoiden lista on ajaton.

Runoilija Sirkka Turkka puhuu. Tanssiva karhu palkinto 1994.
Runoilija Sirkka Turkka Runoilija Sirkka Turkka puhuu. Tanssiva karhu palkinto 1994. Kuva: Yle palkittu -94

Tanssiva karhu -palkinnon saajat

Runoilija Pentti Holappa
Runoilija Pentti Holappa Runoilija Pentti Holappa Kuva: Yle/Derrick Frilund palkittu

1994 Sirkka Turkka: Sielun veli
Sielun veli on koira. Sirkka Turkan kokoelman kantavat teemat jatkavat runoiljan eläin- ja luontomytologian vahvoja näkyjä. Eläin on ihmiselle eläin, ja sellainen voi ihmisestäkin tulla, jos hyvin käy. Sirkka Turkan kudelmassa soi monta laulua päällekkäin, veisuu ja hoilotus yhdestä suusta.

Runoilija Eva-Stina Byggmästar
Eva-Stina Byggmästar Runoilija Eva-Stina Byggmästar Kuva: Yle/Päivi Bourdon eva-stina byggmästar
Runoilija Bo Carpelan
Runoilija Bo Carpelan Runoilija Bo Carpelan Kuva: Yle/Kalevi Rytkölä bo carpelan

1995 Pentti Holappa: Ankkuripaikka
Ankkuripaikan runoissa kirjalliset viittaukset ja suorasukaiset arkihavainnot leikkaavat toisiaan, aivan kuten runoissa lomittuvat terävän ironiset ja omakohtaisen punnitut sävyt. Tämä keinunta vakavan ja vallattoman, minuuden ja universaalin välillä luo Holapan omintakeisen ilmaisun.

Eva-Stina Byggmästar: Framåt i blått
”Jag är ingen udda person i min egen värld”, sanoo Eva-Stina Byygmästar runossaan. Lukija toivoo itselleenkin niitä ominaisuuksia joista Byggmästarin maailma on rakennettu: leikkimielisyyttä, aistillisuutta ja elämäniloa, ja joukkoon ripaus lapsen mielikuvitusta ja uteliaisuutta.

Runoilija Lauri Otonkoski
Runoilija Lauri Otonkoski Runoilija Lauri Otonkoski Kuva: © Irmeli Jung lauri otonkoski

1996 Bo Carpelan: I det sedda
Lyhörd och uppmärksam är poeten Bo Carpelan. Kuka minä olen? Sitä Carpelan kysyy ehtimiseen. Hän etsii kuvia kuvien takaa, olemassaolon ja arjen kerrostumia. Bo Carpelan on ainutlaatuinen kyvyssään lukea olemassaolon vähäisimpiäkin merkkejä. Hän avaa silmämme ja korvamme sille, mikä muuten jäisi lukijalta kokematta.

Runoilija Mirkka Rekola
Runoilija Mirkka Rekola Runoilija Mirkka Rekola Kuva: Irmeli Jung/WSOY mirkka rekola

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen
Lauri Otonkosken huumorin ja lyyrisen leikittelyn maailma on kutsuva. Musta oli valkoinen peilaa myös Toscanan ja Euroopan linjoja ja kokoelman kirjallisten viittausten näyttämönä on italialainen kulttuuriympäristö. Kulttuurimaisemaan Otonkoski istuttaa henkilökohtaisen läsnäolon lämpimän tunnun.

Runoilija Anni Sumari
Runoilija Anni Sumari Runoilija Anni Sumari Kuva: Yle anni sumari

1997 Mirkka Rekola: Taivas päivystää
Mirkka Rekola tekee Taivas päivystää -kokoelmassaan ”muuttoa unesta uneen”. Mirkka Rekola kirjoittaa aikaa ja valoa. Taivas päivystää luo oman aika-avaruutensa niin kuin Rekolan universumissa usein, ikroskooppisen tarkka havainto yhdistyy mystikon syvimpään tietoon.

Runoilija Mårten Westö
Runoilija Mårten Westö Runoilija Mårten Westö Kuva: Yle mårten westö

1998 Anni Sumari: Mitta ja määrä
Anni Sumarin tie proosan ja lyriikan rajamaastoon on etsijän tie. Proosarunot ovat lyyrisiä ja lyriikka puheenkaltaista. Runoilija on kirjoittajana omintakeinen ja ilmaisultaan tunnistettava. Mitta ja määrä on Sumarin lopullinen askel lyriikkaan ja vahva näyttö oman kielen ja oman sisäisen maailman löytymisestä.

Runoilija Jyrki Kiiskinen
Runoilija Jyrki Kiiskinen Runoilija Jyrki Kiiskinen Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen jyrki kiiskinen

Runoilija Harri Nordell
Runoilija Harri Nordell Runoilija Harri Nordell Kuva: © Veikko Somerpuro/WSOY harri nordell

Runoilija Helena Sinervo
Runoilija Helena Sinervo Runoilija Helena Sinervo Kuva: Yle/Sampo Rautamaa helena sinervo

1999 Mårten Westö: Nio dagar utan namn
Jos pitäisi valita yksi sana kuvaamaan Mårten Westön kirjaa, se olisi epäröimättä lämpö. Dikterna i den nya samlingen tilltalar sin läsare varmt och generöst, klarsynt men med stor värme.

2000 Jyrki Kiiskinen: Kun elän
”kuljen vyöryssä, siellä kaikki/peilaa toista, asettuu kuvioon,/eikä kukaan ole yksin vapaa” Jyrki Kiiskisen Kun elän kerii auki uhkaavaa metaforaa: "auto on leikki/auto on hauta". Vanhemmuuden teemasta kasvaa kipeä ja vaativa runoteos, jonka runokielen ehdottomuus on tuttua 1989 debytoineen runoilijan aiemmasta tuotannosta.

2001 Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo
Harri Nordellia on osuvasti verrattu Mirkka Rekolaan ja Gunnar Björlingiin. Nordellin runojen lähestyminen on jännittävää, ne kutsuvat tarkastelemaan ja sulkeutuvat äkisti, saavat kolmiulotteisen muodon, ja jälleen kutsuvat äärelleen. Lukija palkitaan tässä koreografiassa monin kerroin. Tomunhäikäisyvalossa Harri Nordell käyttää kieltä kuin mestari soitintaan uusien sävelkimppujen luomiseen.

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen
Onko ihminen luontonsa kaltainen ja onko ihmisluonto luontoympäristömme veroinen? Kaupunki ja luonto, ihmisenkaltaisuus ja runoilijan terävästi ihmettelevä katse johdattavat lukijan näkemään ja kysymään, minkä kaltaisia me todella olemme.

Runoilija Aila Meriluoto
Runoilija Aila Meriluoto Runoilija Aila Meriluoto Kuva: Yle/Kalle Kultala aila meriluoto

2002 Aila Meriluoto: Kimeä metsä
Rakastetun runoilijan uudessa kokoelmassa metsä on hurja ja kimeä. Meriluodon runoissa puhuu rehevä kesä, mutta myös sotavuodet ja kuoleman mieleen nostava kimeä metsä, joka ulvahtaa soimaan keskellä yötä. Puhe on sumeilematonta ja herkkää. Kimeä metsä sisältää sikermän Aila Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja.

2003 Lauri Otonkoski: Olo
Lauri Otonkosken kokoelma vie päiväkirjamaisiin merkintöihin maailmasta, mereltä, kaupungista ja –olosta. Sitä on Olo. Teos liikkuu Helsingissä ja kirjaa tapahtumat sen toreilla. Päiväkirja jatkuu kotoa kauas historian tapahtumiin ja pitkälle purjehdukselle. ”Vielä ennen pääsiäistä purjehdin Atlantin yli. Olen kuullut,/ ettei Bermudan ja Azorien välillä ole kareja,/ rakkautta eikä alkoholia, ja eikö jo se riitä syyksi/ sonnustautua matkaan.”

Runoilija Merja Virolainen
Runoilija Merja Virolainen Runoilija Merja Virolainen Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi / Olli Turunen virolainen merja

2004 Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!
Merja Virolaisen Olen tyttö, ihanaa! on taitavan sepittäjän pakotonta, rikasta ja riemukasta ilmaisua. Runot johdattelevat lukijan lapsuuden ja sukupuolisuuden kätkettyihin tunnetiloihin ja kysyy onko lapsuus luotavissa uudelleen. Teos tuntuu ammentava kielensä ja rytmisen vireensä ammoin syttyneestä rakkaudesta kansanrunouteen ja luottamuksesta maailmanrunouden traditioon.

Runoilija Ilpo Tiihonen
Runoilija Ilpo Tiihonen Runoilija Ilpo Tiihonen Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen ilpo tiihonen

2005 Ilpo Tiihonen: Largo
Ilpo Tiihonen on laulua, lämpöä ja lempeä uhoava leinolainen totuuden etsijä jonka uusi kokoelma Largo sykkii Tiihosen tuttua runokieltä. ”Me synnyimme kirjaimiin, / tämän maailman lauseisiin työnsimme pään.” Tämän maailman lauseet ovat juurtuneet syvälle laulurunouden humukseen. Havainnot ovat tätä päivää, mieliala saattaa olla Bellmanilta tai Mustapäältä, siinä mullassa kasvaa Tiihosen Largo.

Peter Mickwitz: För vad kroppen är värd
Peter Mickwitzin kokoelma För vad kroppen är värd on kirjailijan läpimurto. Runoilija tuntuu suorastaan rakastavan oppineisuutta, mutta ei silti kiellä tunteiden merkitystä. Huumori on lopultakin se voima, jolla hän luo etäisyyttä. Sen avulla myös lukija voi astua runoihin sisään.

Runoilija Kari Aronpuro
Runoilija Kari Aronpuro Runoilija Kari Aronpuro Kuva: Yle/Tuula Nyberg kari aronpuro

2006 Kari Aronpuro: Gathandu
Gathandu on yhtä aikaa leikkisä ja vakava teos, jossa suunnitelmallisuus lyö kättä satunnaisuuden riemujen kanssa. Korkea- ja populaarikulttuurierot sulautuvat ja niitä parodioidaan –mikään inhimillinen ei ole Gathandun runoille vierasta. Aronpuro yhdistelee runoudessaan erilaisia tyylejä ja esikoiskokoelmasta Palava enkeli alkaen on nähtävillä kirjailijan viehtymys semiotiikkaa, siis merkkien ja niiden välisten suhteiden tutkimukseen.

Runoilija Tuomas Timonen
Runoilija Tuomas Timonen Runoilija Tuomas Timonen Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos tuomas timonen

2007 Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
Tuomas Timosen ”Oodi rakkaudelle” on häkellyttävä kokoelma reseptejä, ohjeita ja luetteloita, joitten ääressä ei aina tiedä, itkeäkö vai nauraa. Kovin mustaa, mutta aina kohteeseen osuvaa, on Timosen huumori. Kokoelman maailma on sekä kaunis että kauhea ja ihmisten väliset suhteet ovat sekä helliä että järkyttäviä. Runojen puhujan asenne on julma samalla tavalla kuin kevään, joka näyttää maan paljaimmillaan. Timonen uudistaa runoutta tarttumalla tabuihin ja puhumalla runoilijan äänellä, jossa yhtä aikaa kuultaa sekä nauru, hiljainen suru että viiltävä avoimuus.

Runoilija Aki Salmela
Runoilija Aki Salmela Runoilija Aki Salmela Kuva: Pertti Nisonen/Kustannusosakeyhtiö Tammi salmela aki

2008 Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Aki Salmelan kolmas runokokoelma Tyhjyyden ympärillä on yhtä aikaa sekä riemullinen että vakava olemisen tutkielma, jossa äly yhdistyy aisteihin, järki tunteeseen. Kokoelma kätkee sisäänsä arvoituksia, esineitä ja makuja – ja konstailemattomuudessaan osumatarkan kielen. Salmela ottaa kimpun runokliseitä ja muokkaa siitä kylmäpäisen varmoin ottein moniin suuntiin avautuvan ja ihmettelyntäyteisen runomaailman, josta kliseisyys on lopulta kaukana. Tyhjyyden ympärillä on ”kuvaus siitä, mitä ei ole”, ja kuvaus siitä, mitä on – älyllisesti haastavan runouden runsaudensarvi, joka myös koskettaa ja naurattaa.

Runoilija Catharina Gripenberg
Runoilija Catharina Gripenberg Runoilija Catharina Gripenberg Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos catharina gripenberg

Catharina Gripenberg: Ta min hand, det vore underligt
Catharina Gripenbergin kolmannessa runokokoelmassa Ta min hand det vore underligt seuraamme suomenruotsalaisen modernistipolven ylipapitarta Edith Södergrania ei-kenenkään-maahan, missä kysymykset kaikuvat ja vastaukset ovat yllättäviä ja ristiriitaisia. Tässä myyttien maisemassa kollektiivisen muistimme hahmot muuttuvat kuin Liisa tapaamat tyypit Ihmemaassa ja raamatullinen Isä meidän /kaikkivaltias pujahtaa yllättäviin paikkoihin.

Runoilija Sanna Karlström
Runoilija Sanna Karlström Runoilija Sanna Karlström Kuva: Tommi Tuomi sanna karlström

2009 Sanna Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät
Sanna Karlströmin kokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät on vangitseva otos ihon ja mielen maisemista, runollinen valotus, jonka kuvat syntyvät kuin kehitteessä, tarkentuen yhä kipeämmiksi hahmoiksi. Runokokoelma on rakkauden vetoomus ja läheisyyden pyyntö, empimättä omaa tietään kulkeva tihenevä kokonaisuus.

2011 Helena Sinervo: Väärän lajin laulut
Helena Sinervon Väärän lajin laulut ovat väärän lajin lauluja... On virhe kuvitella, etteikö Sinervon jokainen sana olisi täydellisesti harkittu - se, että harkinnan ja osaamisen tuloksen kuuleminen tuo iloa, on nykyisin yhä poikkeuksellisempaa. Sinervon arvoituksen ja arvoitusten ratkaiseminen kannattaa. Ja ehdottomasti kannattaa kuunnella hänen lujaa nauruaan.

Runoilija henriikka tavi
Runoilija Henriikka Tavi Runoilija henriikka tavi Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos henriikka tavi

2012 Henriikka Tavi: Toivo
Toivo-kokoelman keskiössä on läheisensä menettäneen surukirjoitus: ”Tarkoitukseni on sotkea raja elävien ja kuolleiden välillä”, Henriikka Tavi kirjoittaa. Perhosten nimistä koottujen kahden kehtolaulun väliin syntyy hellän ja ankaran duetto, surun kirja, jonka ääni on surulliselle kirkasvalolamppu. Toivon säkeet ovat useinkin ilmavia helähdyksiä joiden luomaan tilaan ja luontoon lukijan on vaivatonta kietoutua.

Runoilija Maria Matinmikko
Runoilija Maria Matinmikko Runoilija Maria Matinmikko Kuva: Yle/Jukka Lintinen palkittu

2013 Maria Matinmikko: Valkoinen
Valkoinen on hienosti suggestiivinen sarja peräkkäisiä, päällekkäisiä, toisensa läpäiseviä tiloja. Kokoelman kauneus on sekä konkreettisuutta ja analyyttisyyttä että pyrkimystä kielelliseen vaistoelämään, jossa lauseet liikehtivät vapaina mutta vailla tympeää mielivaltaisuutta.

Kommentit
  • Avaruusromua: Olisiko nyt oikea aika?

    Analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla.

    4000 dollaria. Plus rahtikulut Yhdysvalloista Suomeen. Se oli edullisin vaihtoehto. Vuoden 2019 valuutassa se on noin 19 000 euroa. Sen verran olisi maksanut edullisin modulaarinen analoginen syntesoija vuonna 1974, amerikkalaisen Moog-yhtiön vähittäismyyntihinnaston mukaan. En taatusti ollut ainoa, joka unelmoi saavansa jostakin yhtäkkiä kasan dollareita. Ajat muuttuvat. Nyt analogisen syntesoijan voi ostaa parilla sadalla eurolla. Nyt olisi mahdollista toteuttaa nuoruuden unelmat. Olisiko nyt oikea aika ostaa oma syntikka? Tai useampi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko salasanasi Saatana tai Perkele?

    Hyvät salasanat suojaavat yksityisyytesi.

    Vaihda välittömästi, se ei ole riittävän omaperäinen. Suomessa kirosanat pääsevät aina yleisimpien salasanojen listan kärkeen. Sinne missä komeilevat myös 123456, qwerty ja 0000. Hyvä salasana on sellainen, joka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eikä ole pääteltävissä esimerkiksi perhesuhteista. Siinä pitää olla erikoismerkkejä, isoja kirjaimia ja numeroita.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri