Hyppää pääsisältöön

Vanhat Karhut Sirkka Turkasta Maria Matinmikkoon

Tanssiva karhu -palkinnon logo
Tanssiva karhu Tanssiva karhu -palkinnon logo Kuva: Yle runopalkinto

Suomesta puuttuu runopalkinto, tuumasi intomielinen runomies Juha Virkkunen 20 vuotta sitten. Kollega Radio Vegasta Barbro Holmberg lähti mukaan. Ylen oma runopalkinto elää hetkessä, mutta palkittujen runoteosten ja runoilijoiden lista on ajaton.

Runoilija Sirkka Turkka puhuu. Tanssiva karhu palkinto 1994.
Runoilija Sirkka Turkka Runoilija Sirkka Turkka puhuu. Tanssiva karhu palkinto 1994. Kuva: Yle palkittu -94

Tanssiva karhu -palkinnon saajat

Runoilija Pentti Holappa
Runoilija Pentti Holappa Runoilija Pentti Holappa Kuva: Yle/Derrick Frilund palkittu

1994 Sirkka Turkka: Sielun veli
Sielun veli on koira. Sirkka Turkan kokoelman kantavat teemat jatkavat runoiljan eläin- ja luontomytologian vahvoja näkyjä. Eläin on ihmiselle eläin, ja sellainen voi ihmisestäkin tulla, jos hyvin käy. Sirkka Turkan kudelmassa soi monta laulua päällekkäin, veisuu ja hoilotus yhdestä suusta.

Runoilija Eva-Stina Byggmästar
Eva-Stina Byggmästar Runoilija Eva-Stina Byggmästar Kuva: Yle/Päivi Bourdon eva-stina byggmästar
Runoilija Bo Carpelan
Runoilija Bo Carpelan Runoilija Bo Carpelan Kuva: Yle/Kalevi Rytkölä bo carpelan

1995 Pentti Holappa: Ankkuripaikka
Ankkuripaikan runoissa kirjalliset viittaukset ja suorasukaiset arkihavainnot leikkaavat toisiaan, aivan kuten runoissa lomittuvat terävän ironiset ja omakohtaisen punnitut sävyt. Tämä keinunta vakavan ja vallattoman, minuuden ja universaalin välillä luo Holapan omintakeisen ilmaisun.

Eva-Stina Byggmästar: Framåt i blått
”Jag är ingen udda person i min egen värld”, sanoo Eva-Stina Byygmästar runossaan. Lukija toivoo itselleenkin niitä ominaisuuksia joista Byggmästarin maailma on rakennettu: leikkimielisyyttä, aistillisuutta ja elämäniloa, ja joukkoon ripaus lapsen mielikuvitusta ja uteliaisuutta.

Runoilija Lauri Otonkoski
Runoilija Lauri Otonkoski Runoilija Lauri Otonkoski Kuva: © Irmeli Jung lauri otonkoski

1996 Bo Carpelan: I det sedda
Lyhörd och uppmärksam är poeten Bo Carpelan. Kuka minä olen? Sitä Carpelan kysyy ehtimiseen. Hän etsii kuvia kuvien takaa, olemassaolon ja arjen kerrostumia. Bo Carpelan on ainutlaatuinen kyvyssään lukea olemassaolon vähäisimpiäkin merkkejä. Hän avaa silmämme ja korvamme sille, mikä muuten jäisi lukijalta kokematta.

Runoilija Mirkka Rekola
Runoilija Mirkka Rekola Runoilija Mirkka Rekola Kuva: Irmeli Jung/WSOY mirkka rekola

Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen
Lauri Otonkosken huumorin ja lyyrisen leikittelyn maailma on kutsuva. Musta oli valkoinen peilaa myös Toscanan ja Euroopan linjoja ja kokoelman kirjallisten viittausten näyttämönä on italialainen kulttuuriympäristö. Kulttuurimaisemaan Otonkoski istuttaa henkilökohtaisen läsnäolon lämpimän tunnun.

Runoilija Anni Sumari
Runoilija Anni Sumari Runoilija Anni Sumari Kuva: Yle anni sumari

1997 Mirkka Rekola: Taivas päivystää
Mirkka Rekola tekee Taivas päivystää -kokoelmassaan ”muuttoa unesta uneen”. Mirkka Rekola kirjoittaa aikaa ja valoa. Taivas päivystää luo oman aika-avaruutensa niin kuin Rekolan universumissa usein, ikroskooppisen tarkka havainto yhdistyy mystikon syvimpään tietoon.

Runoilija Mårten Westö
Runoilija Mårten Westö Runoilija Mårten Westö Kuva: Yle mårten westö

1998 Anni Sumari: Mitta ja määrä
Anni Sumarin tie proosan ja lyriikan rajamaastoon on etsijän tie. Proosarunot ovat lyyrisiä ja lyriikka puheenkaltaista. Runoilija on kirjoittajana omintakeinen ja ilmaisultaan tunnistettava. Mitta ja määrä on Sumarin lopullinen askel lyriikkaan ja vahva näyttö oman kielen ja oman sisäisen maailman löytymisestä.

Runoilija Jyrki Kiiskinen
Runoilija Jyrki Kiiskinen Runoilija Jyrki Kiiskinen Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen jyrki kiiskinen

Runoilija Harri Nordell
Runoilija Harri Nordell Runoilija Harri Nordell Kuva: © Veikko Somerpuro/WSOY harri nordell

Runoilija Helena Sinervo
Runoilija Helena Sinervo Runoilija Helena Sinervo Kuva: Yle/Sampo Rautamaa helena sinervo

1999 Mårten Westö: Nio dagar utan namn
Jos pitäisi valita yksi sana kuvaamaan Mårten Westön kirjaa, se olisi epäröimättä lämpö. Dikterna i den nya samlingen tilltalar sin läsare varmt och generöst, klarsynt men med stor värme.

2000 Jyrki Kiiskinen: Kun elän
”kuljen vyöryssä, siellä kaikki/peilaa toista, asettuu kuvioon,/eikä kukaan ole yksin vapaa” Jyrki Kiiskisen Kun elän kerii auki uhkaavaa metaforaa: "auto on leikki/auto on hauta". Vanhemmuuden teemasta kasvaa kipeä ja vaativa runoteos, jonka runokielen ehdottomuus on tuttua 1989 debytoineen runoilijan aiemmasta tuotannosta.

2001 Harri Nordell: Tomunhäikäisyvalo
Harri Nordellia on osuvasti verrattu Mirkka Rekolaan ja Gunnar Björlingiin. Nordellin runojen lähestyminen on jännittävää, ne kutsuvat tarkastelemaan ja sulkeutuvat äkisti, saavat kolmiulotteisen muodon, ja jälleen kutsuvat äärelleen. Lukija palkitaan tässä koreografiassa monin kerroin. Tomunhäikäisyvalossa Harri Nordell käyttää kieltä kuin mestari soitintaan uusien sävelkimppujen luomiseen.

Helena Sinervo: Ihmisen kaltainen
Onko ihminen luontonsa kaltainen ja onko ihmisluonto luontoympäristömme veroinen? Kaupunki ja luonto, ihmisenkaltaisuus ja runoilijan terävästi ihmettelevä katse johdattavat lukijan näkemään ja kysymään, minkä kaltaisia me todella olemme.

Runoilija Aila Meriluoto
Runoilija Aila Meriluoto Runoilija Aila Meriluoto Kuva: Yle/Kalle Kultala aila meriluoto

2002 Aila Meriluoto: Kimeä metsä
Rakastetun runoilijan uudessa kokoelmassa metsä on hurja ja kimeä. Meriluodon runoissa puhuu rehevä kesä, mutta myös sotavuodet ja kuoleman mieleen nostava kimeä metsä, joka ulvahtaa soimaan keskellä yötä. Puhe on sumeilematonta ja herkkää. Kimeä metsä sisältää sikermän Aila Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja.

2003 Lauri Otonkoski: Olo
Lauri Otonkosken kokoelma vie päiväkirjamaisiin merkintöihin maailmasta, mereltä, kaupungista ja –olosta. Sitä on Olo. Teos liikkuu Helsingissä ja kirjaa tapahtumat sen toreilla. Päiväkirja jatkuu kotoa kauas historian tapahtumiin ja pitkälle purjehdukselle. ”Vielä ennen pääsiäistä purjehdin Atlantin yli. Olen kuullut,/ ettei Bermudan ja Azorien välillä ole kareja,/ rakkautta eikä alkoholia, ja eikö jo se riitä syyksi/ sonnustautua matkaan.”

Runoilija Merja Virolainen
Runoilija Merja Virolainen Runoilija Merja Virolainen Kuva: Kustannusosakeyhtiö Tammi / Olli Turunen virolainen merja

2004 Merja Virolainen: Olen tyttö, ihanaa!
Merja Virolaisen Olen tyttö, ihanaa! on taitavan sepittäjän pakotonta, rikasta ja riemukasta ilmaisua. Runot johdattelevat lukijan lapsuuden ja sukupuolisuuden kätkettyihin tunnetiloihin ja kysyy onko lapsuus luotavissa uudelleen. Teos tuntuu ammentava kielensä ja rytmisen vireensä ammoin syttyneestä rakkaudesta kansanrunouteen ja luottamuksesta maailmanrunouden traditioon.

Runoilija Ilpo Tiihonen
Runoilija Ilpo Tiihonen Runoilija Ilpo Tiihonen Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen ilpo tiihonen

2005 Ilpo Tiihonen: Largo
Ilpo Tiihonen on laulua, lämpöä ja lempeä uhoava leinolainen totuuden etsijä jonka uusi kokoelma Largo sykkii Tiihosen tuttua runokieltä. ”Me synnyimme kirjaimiin, / tämän maailman lauseisiin työnsimme pään.” Tämän maailman lauseet ovat juurtuneet syvälle laulurunouden humukseen. Havainnot ovat tätä päivää, mieliala saattaa olla Bellmanilta tai Mustapäältä, siinä mullassa kasvaa Tiihosen Largo.

Peter Mickwitz: För vad kroppen är värd
Peter Mickwitzin kokoelma För vad kroppen är värd on kirjailijan läpimurto. Runoilija tuntuu suorastaan rakastavan oppineisuutta, mutta ei silti kiellä tunteiden merkitystä. Huumori on lopultakin se voima, jolla hän luo etäisyyttä. Sen avulla myös lukija voi astua runoihin sisään.

Runoilija Kari Aronpuro
Runoilija Kari Aronpuro Runoilija Kari Aronpuro Kuva: Yle/Tuula Nyberg kari aronpuro

2006 Kari Aronpuro: Gathandu
Gathandu on yhtä aikaa leikkisä ja vakava teos, jossa suunnitelmallisuus lyö kättä satunnaisuuden riemujen kanssa. Korkea- ja populaarikulttuurierot sulautuvat ja niitä parodioidaan –mikään inhimillinen ei ole Gathandun runoille vierasta. Aronpuro yhdistelee runoudessaan erilaisia tyylejä ja esikoiskokoelmasta Palava enkeli alkaen on nähtävillä kirjailijan viehtymys semiotiikkaa, siis merkkien ja niiden välisten suhteiden tutkimukseen.

Runoilija Tuomas Timonen
Runoilija Tuomas Timonen Runoilija Tuomas Timonen Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos tuomas timonen

2007 Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
Tuomas Timosen ”Oodi rakkaudelle” on häkellyttävä kokoelma reseptejä, ohjeita ja luetteloita, joitten ääressä ei aina tiedä, itkeäkö vai nauraa. Kovin mustaa, mutta aina kohteeseen osuvaa, on Timosen huumori. Kokoelman maailma on sekä kaunis että kauhea ja ihmisten väliset suhteet ovat sekä helliä että järkyttäviä. Runojen puhujan asenne on julma samalla tavalla kuin kevään, joka näyttää maan paljaimmillaan. Timonen uudistaa runoutta tarttumalla tabuihin ja puhumalla runoilijan äänellä, jossa yhtä aikaa kuultaa sekä nauru, hiljainen suru että viiltävä avoimuus.

Runoilija Aki Salmela
Runoilija Aki Salmela Runoilija Aki Salmela Kuva: Pertti Nisonen/Kustannusosakeyhtiö Tammi salmela aki

2008 Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Aki Salmelan kolmas runokokoelma Tyhjyyden ympärillä on yhtä aikaa sekä riemullinen että vakava olemisen tutkielma, jossa äly yhdistyy aisteihin, järki tunteeseen. Kokoelma kätkee sisäänsä arvoituksia, esineitä ja makuja – ja konstailemattomuudessaan osumatarkan kielen. Salmela ottaa kimpun runokliseitä ja muokkaa siitä kylmäpäisen varmoin ottein moniin suuntiin avautuvan ja ihmettelyntäyteisen runomaailman, josta kliseisyys on lopulta kaukana. Tyhjyyden ympärillä on ”kuvaus siitä, mitä ei ole”, ja kuvaus siitä, mitä on – älyllisesti haastavan runouden runsaudensarvi, joka myös koskettaa ja naurattaa.

Runoilija Catharina Gripenberg
Runoilija Catharina Gripenberg Runoilija Catharina Gripenberg Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos catharina gripenberg

Catharina Gripenberg: Ta min hand, det vore underligt
Catharina Gripenbergin kolmannessa runokokoelmassa Ta min hand det vore underligt seuraamme suomenruotsalaisen modernistipolven ylipapitarta Edith Södergrania ei-kenenkään-maahan, missä kysymykset kaikuvat ja vastaukset ovat yllättäviä ja ristiriitaisia. Tässä myyttien maisemassa kollektiivisen muistimme hahmot muuttuvat kuin Liisa tapaamat tyypit Ihmemaassa ja raamatullinen Isä meidän /kaikkivaltias pujahtaa yllättäviin paikkoihin.

Runoilija Sanna Karlström
Runoilija Sanna Karlström Runoilija Sanna Karlström Kuva: Tommi Tuomi sanna karlström

2009 Sanna Karlström: Harry Harlow'n rakkauselämät
Sanna Karlströmin kokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät on vangitseva otos ihon ja mielen maisemista, runollinen valotus, jonka kuvat syntyvät kuin kehitteessä, tarkentuen yhä kipeämmiksi hahmoiksi. Runokokoelma on rakkauden vetoomus ja läheisyyden pyyntö, empimättä omaa tietään kulkeva tihenevä kokonaisuus.

2011 Helena Sinervo: Väärän lajin laulut
Helena Sinervon Väärän lajin laulut ovat väärän lajin lauluja... On virhe kuvitella, etteikö Sinervon jokainen sana olisi täydellisesti harkittu - se, että harkinnan ja osaamisen tuloksen kuuleminen tuo iloa, on nykyisin yhä poikkeuksellisempaa. Sinervon arvoituksen ja arvoitusten ratkaiseminen kannattaa. Ja ehdottomasti kannattaa kuunnella hänen lujaa nauruaan.

Runoilija henriikka tavi
Runoilija Henriikka Tavi Runoilija henriikka tavi Kuva: Heini Lehväslaiho/Teos henriikka tavi

2012 Henriikka Tavi: Toivo
Toivo-kokoelman keskiössä on läheisensä menettäneen surukirjoitus: ”Tarkoitukseni on sotkea raja elävien ja kuolleiden välillä”, Henriikka Tavi kirjoittaa. Perhosten nimistä koottujen kahden kehtolaulun väliin syntyy hellän ja ankaran duetto, surun kirja, jonka ääni on surulliselle kirkasvalolamppu. Toivon säkeet ovat useinkin ilmavia helähdyksiä joiden luomaan tilaan ja luontoon lukijan on vaivatonta kietoutua.

Runoilija Maria Matinmikko
Runoilija Maria Matinmikko Runoilija Maria Matinmikko Kuva: Yle/Jukka Lintinen palkittu

2013 Maria Matinmikko: Valkoinen
Valkoinen on hienosti suggestiivinen sarja peräkkäisiä, päällekkäisiä, toisensa läpäiseviä tiloja. Kokoelman kauneus on sekä konkreettisuutta ja analyyttisyyttä että pyrkimystä kielelliseen vaistoelämään, jossa lauseet liikehtivät vapaina mutta vailla tympeää mielivaltaisuutta.

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.

  • Muotitaiteilija Matti Seppänen: Muoti on vihdoinkin tunnustettu kulttuurimuoto

    Elämäntyönä muodin aseman parantaminen

    Muotitaiteilija Matti Seppäsen elämäntyönä on ollut muoti. Evakkoperheen kuopuksesta kasvoi esteetikko. Taival tamperelaisesta somistajasta suomalaisen vaateteollisuuden kultakauden huippusuunnittelijaksi on vertaansa vailla. Viisikymmentävuotiseen taiteilijauraan kuuluu niin käyttömuodin suunnittelua, tulevien muotitaiteilijoiden opetusta kuin mielikuvituksellisten teatteripukujen luomista.

  • Miten kapula joutui kieleen?

    Kapulakielestä yleiskieleksi yhteistyöllä.

    Muuntojoustava palveluyhteenliittymä – mitä siitä pitäisi ajatella? Koskeeko se minua? Virkamiehiltä saa vaatia selkeää kielenkäyttöä.  Hallintolain yhdeksäs pykälä velvoittaa viranomaiset käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Selkeä kieli on tärkeä osa julkisen toiminnan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.