Hyppää pääsisältöön

Elämää majakanvartijan silmin

Vuonna 1966 julkaistu dokumentti tarkastelee Eelis Walleniuksen elämää majakanvartijana Isokarin saarella. Selkämerellä sijaitseva Isokarin majakka kuuluu Kustavin kuntaan. Wallenius toimi saarella majakanvartijana yli viisikymmentä vuotta.

Tietolaatikko

Isokarin majakka valmistui vuonna 1833 ja se oli käytössä vielä vuonna 2014.
Isokari on Bengtskärin jälkeen Suomen toiseksi korkein majakka.

Isokarin saarella odotellaan jo kevättä, joka on miltei kaksi viikkoa myöhässä. Meren jää antaa kuitenkin jo lohduttavia merkkejä kevään saapumisesta. Majakanvartija Walleniukselle kevät merkitsee lintujen laulukonserttia, veneilyä ja parempia kelejä.

Talvi on Isokarin saarella ankeaa aikaa. Kautta aikain saaren asukkaat ovat viettäneet eristäytynyttä elämää. Talvisin asukkaita ei juuri ole Walleniuksen ja hänen vaimonsa lisäksi. Monet ovat muuttaneet saarelta mantereen puolelle tai sitten aika on jo heistä jättänyt. Välillä on pulaa ruuasta tai posti saarelle myöhästyy viikkoja.

Usein ainoat merkit saaren ulkopuolisesta elämästä ovat ohi lipuvat laivat. Laivaliikenne on Isokarin ympärillä aktiivista, joten Walleniuksen tehtävä majakanvartijana on tärkeä. Teknisen kehityksen myötä hänen ei kuitenkaan tarvitse kavuta majakkaan niin useasti kuin ennen. Majakanvartijan ammatti on periytynyt hänen isältään, joka toimi vartijana 48 vuotta.

Elämä Isokarin saarella etenee yksinäisyydestä huolimatta verkkaisesti ja rauhallisesti. Walleniuksen askel ei taitu enää yhtä kepeästi kuin nuorempana, mutta elämänviisauksia on iän myötä kertynyt runsain mitoin. Wallenius ei haaveile rikkauksista, vaan arvostaa sitä mitä hänellä on.

”Kun ei enempää ole ko se mitä tavallinen ihminen tarvitsee siihen jokapäiväiseen elämään, on paljon rauhallisempi olla”

Teksti: Pasi Lehtola

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto