Hyppää pääsisältöön

Leuddit ovat kolttakansan salattu muisti

Kolttasaamelaisten perinteiset laulut ovat vuosisatojen ajan kantaneet tietoa suvun ja yhteisön historiasta ja tavoista. Sota ja evakkoon joutuminen katkaisivat pienen kansan kulttuuriperinteen, kun nykypäivä ei enää rakentunut eilisen varaan.

Koltat ovat perinteisesti asuneet laajalla alueella koillisessa Lapissa ja Kuolassa. Nykyaikana he ovat saamelaistenkin keskuudessa pieni vähemmistö.

Valtakulttuurin joskus ”alkeelliseksi” ja ”laiskaksi” leimaama kansa loi rikkaan ja omaleimaisen kulttuurin. Yleisradio teki kolttien perinteestä vuosina 1955, 1961 ja 1973 suurehkon määrän äänityksiä, joiden pohjalta kansanmusiikin tutkija Heikki Laitinen toimitti radiolle 1970-luvulla moniosaisen esittelysarjan kolttamusiikista.

Leuddit ja laulut

Kolttien musiikkiperinteen keskeinen osa ovat ihmisistä ja tapahtumista kertovat laulut, joista käytetään nimeä leudd. Niihin voi hyvällä syyllä soveltaa Peter von Baghin iskelmästä käyttämää luonnehdintaa ”kansakunnan salaisena muistina”.

Laulaja Eeled Semenoffin määritelmän mukaan leuddit kertovat tarinoita, muut saamelaiset "säveltävät vain".

Heikki Laitinen onkin ohjelmissaan rinnastanut leuddit mieluummin karjalaiseen runonlauluun ja itkuvirsiin kuin esimerkiksi pohjoissaamelaisiin joikuihin, vaikka 1970-luvun ohjelmissa joiku-sanaa käytetäänkin paljon. Monet Sevettijärvellä 1960- ja 1970-luvuilla äänitetyt leuddit kertovat Petsamon kolttien sota-ajan kokemuksista ja evakkotaipaleesta.

Illanistujaisissa lauletut leuddit saattoivat kestää jopa puoli tuntia. Ulkopuolisesta ne kuulostivat ehkä yksitoikkoisilta, mutta lähempää tarkasteltuna ne olivat tavattoman ilmeikkäitä ja melodisesti muuntelevia, Laitinen sanoo.

Kolttamusiikkiin kuuluu myös muita lauluja. Tärkeä ryhmä ovat luonto- ja eläinaiheiset laulut, joiden aihepiiriin liittyvät poronkutsunnat ja eläinäänien matkintaperinne. Tansseja ja piirileikkejä on säestetty sekä haitarilla että ryhmälaululla.

Venäläinen kulttuuri on vaikuttanut kolttaperinteeseen vahvasti mm. Petsamon luostarin kautta. Sotaväkeen otetut ja muut Venäjällä käyneet toivat mukanaan etenkin tanssi- ja piirileikkisävelmiä.

Katastrofi seuraa toistaan

Heikki Laitinen kirjaa kolttakulttuurin 1900-luvulla kokemia koettelemuksia ohjelmassaan Musiikki kolttayhteisössä. Katastrofit alkoivat ensimmäisestä maailmansodasta, jolloin parhaassa työiässä olevat miehet joutuivat rintamalle ja Tarton raja jakoi kolttien alueen kahtia.

Sotien välinen Petsamon asutustoiminta oli uusi uhka kolttien perinnäiselle elämänmuodolle. Suomenkielinen kouluopetus murensi osaltaan alkuperäiskansan traditioita. Opettajat eivät esimerkiksi sallineet koululasten osallistuvan perinteiseen katrilliin, Va'ss Semenoja kertoo.

Kolmas katastrofi oli toinen maailmansota ja Petsamon kolttasaamelaisten evakuointi Suomeen. Kun he eri vaiheiden jälkeen päätyivät Sevettijärvelle, asutus hajautui kymmenien kilometrien matkalle pitkän tien varteen. Hanurit jäivät Petsamon Suonikylään, eikä katrillia enää tanssittu.

1970-luvun Sevettijärvi kärsi samoista ongelmista kuin muutkin Suomen syrjäseudut: perinteiset elinkeinot eivät enää tarjonneet toimeentuloa, korkea työttömyys oli jatkuvaa, ja nuoriso muutti muualle. Vanhempien ihmisten joikaamisestakaan se ei kuulemma enää oikein pitänyt.

Perinne hiipuu ja musiikki muuttuu

Yleisradion varhaisimmat säilyneet kolttamusiikin tallenteet äänitettiin jo 1930-luvulla A. O. Väisäsen lähetykseen Puoli tuntia kansanmusiikkia. Ohjelmassa tuolloin esiintynyt Näskk Mosnikoff (s. 1893) oli elossa vielä professori Erkki Ala-Könnin johtaman retkikunnan tehdessä äänityksiään vuonna 1961.

Leuddit olivat aiemmin leimallisesti miesten perinnettä, mutta 1970-luvulla niitä lauloivat enää lähinnä naiset. Miehistä keskeisin laulujen taitaja oli kolttien edusmiehenäkin toiminut Jääkk Sverloff (s. 1894).

Perinne oli kuitenkin tuolloin jo menettämässä jatkuvuutensa. 1970-luvulla Leuddaajista nuorimpia olivat vuonna 1924 syntyneet Va’ss Semenoja ja Eeled Semenoff.

Samanaikaisesti oli kuitenkin syntynyt uusi innostus oman kulttuurin säilyttämiseen, ja kolttien musiikkia levytettiinkin. Sevettiläinen Veera Killanenkin lupasi eräässä Laitisen ohjelmassa (7.3.1974) nauhoittaa vanhojen laulajien leuddeja, "kunhan joulupukki tois mankkarin".

Jo 1970-luvulla tehtiin yrityksiä ylläpitää koltan kieltä modernimpien musiikkilajien puitteissa. Kitaristi Leo Gauriloff lauloi koltaksi bluesia ja kantaaottavaa protestia, ja hänen veljensä Jaakko Gauriloff on tehnyt kolttasaamelaista iskelmää.

Kolttien perinnemusiikin jatkuminen oli Jaakko Gauriloffin mukaan sen sijaan "siinä ja siinä", kun tultiin uudelle vuosituhannelle. Vain muutama sata ihmistä Suomessa enää ylipäänsä puhui koltan kieltä.

Vuonna 2005 nähtiin kuitenkin merkkejä kolttamusiikin uudesta tulemisesta, kun leuddaaja Domna Sanilan lapsenlapsi Tiina Sanila levytti maailman ensimmäisen koltankielisen rockalbumin. Se liittyi laajempaan saamelaiskielten renessanssiin rap- ja rockmusiikissa. Harvinainen ja eksoottinen kolttasaame kuulosti ulkopuolisten korvissa ”haltijakieleltä”, Sanila arveli.

Huomautuksia ohjelmaklipeistä

Dä´rjj Jefremoff: Gåårdest (Kaupungissa). Leuddin aiheena on Dä´rjj Jefremoffin ja Näskk Mosnikoffin vuonna 1955 tekemä matka Helsinkiin, jonne heidät oli kutsuttu esittelemään kolttaraanun tekoa. Tekstissä muistellaan kotiseutua ja kiitellään sukulaisia sekä matkan järjestänyttä tutkija Karl Nickulia. (Maaddârää'jji leeu'd -cd:n oheiskirjan mukaan, Siida/Kansanmusiikki-instituutti 2007).
Feäddsi Semenoff: Elina Fofanoffin joiku. Laulu Suonikylästä Petsamosta.
Koltat laulavat luonnosta ja yhteisöstään. Mukana Maa´ren Gauriloff, Ååjjaž Fofanoff ja Dä´rjj Jefremoff.
Kolttien tanssiperinnettä. Ohjelma kolttasaamelaisten kansantanssi- ja leikkiperinteestä. Mukana Va´ss Semenoja, Kaisa Gauriloff, Maa´ren Gauriloff, Domna Sanila, U´lljan Fofanoff ja Matti Fofanoff.
Kolttien tanssisäveliä vuorolauluna. Mukana Maa´ren Gauriloff, Ååjjaž Fofanoff, Dä´rjj Jefremoff ja Bå´res Jefremoff.
Dä´rjj ja Bå´res Jefremoffin lauluja. Laulaja ja raanunkutoja Dä´rjj Jefremoff (1906–1989) ja poromies Bå´res Jefremoff (1904–1978) kertovat mm. elämästä Petsamon Suonikylässä, Petsamon luostarin merkityksestä sekä joikujen tekemisestä.
Musiikki kolttayhteisössä. Ohjelma kertoo kolttien historiasta ja musiikin merkityksestä heidän yhteisölleen. Ohjelmassa mm. Ma'aren Gauriloff (s. 1902) laulaa leuddin muutosta Sevettijärvelle. Mukana lisäksi Domna Sanila, Veera Killanen ja Jääkk Sverloff.
Kolttien lastenperinnettä. Haastateltava Va´ss Semenoja on kolttien laulu- ja kertomusperinteen taitaja, opettaja ja kääntäjä, joka on ollut kehittämässä kirjoitettua kolttasaamea. Mukana lisäksi Feäddsi Semenof ja Tauno Sanila.
Koltat ja kolttaperinne 1970-luvulla. Aiheena kolttien elinolot Sevettijärvellä, lauluperinteen eri muodot ja kolttakulttuurin tulevaisuus. Mukana Antti Gauriloff, Va´ss Semenoja, Kaisa Gauriloff, Maa´ren Gauriloff, Ååjjaž Fofanoff, Olli Gauriloff ja Paula Feodoroff.
Näskk Mosnikoff laulaa. Näskk (Naska) Mosnikoff esittää kappaleet Fedoran laulu, Ollille (eräälle Suonikylän pojalle), Kuolinvirsi ja Tuutulaulu.
Näskk Mosnikoff: I´llep Sverloff. Leudd on nimetty Kuesmin Illepin (Sverloff) mukaan, joka oli laulun esittäjän (os. Sverloff) isä. Leudd kuvaa tilannetta, jossa Näskkin äiti päättää avioitua Illepin kanssa. (Maaddârää` jji leeu`d -levyn oheiskirjasen mukaan, Siida/Kansanmusiikki-instituutti 2007)
Laulajia Sevettijärventien varrelta. Ohjelmassa mm. Kaisa Gauriloff laulaa partisaanien tappamasta miehestään. Kaisa Gauriloff (1884–1980) oli ulkomaillakin tunnettu satujen ja tarinaperinteen taitaja, joka esiintyy sveitsiläisen Robert Crottet'n vuonna 1941 kirjoittamassa romaanissa Mauno-poro ja taivaanpalot (suom. 2003). Mukana lisäksi Ida Fofanoff, Tatjana Killanen, Feäddsi Semenoff ja Domna Sanila.
Jääkk Sverloff ja joikajaiset Sevetissä. Mukana Jääkk Sverloff, Satu Mosnikoff ja Vass Semenoja.
Eeled Semenoff: Kree´stež da Å´ll. Leudd kertoo kahdesta rakastavaisesta ja toisen maailmansodan ajasta, jolloin Å´ll palveli Suomen armeijassa. (Maaddârää` jji leeu`d -levyn oheiskirjasen mukaan, Siida/Kansanmusiikki-instituutti 2007)
Jääkk Sverloff, Sevetin kylänvanhin. Ohjelmassa esitellään kolttasaamelaisten leuddejä ja lauluja. Jääkk Sverloff esittää mm. katrillilaulun "Mitä kuulkaa te tytöt ja nuoret juoksentelette", jossa lapset tanssiskelevat talossa ja piiloutuvat pöytien ja sänkyjen alle. (Maaddârää` jji leeu`d -levyn oheiskirjasen mukaan, Siida/Kansanmusiikki-instituutti 2007)
Leo Gauriloff esiintyy. Leo Gauriloff, Harri Sarkkinen ja Jari Salo esittävät koltankieliset kappaleet Saunablues ja Kulttuurivaihtoa.
Jaakko Gauriloff: Cuo'vves mään. Jaakko Gauriloff esittää kolttasaameksi kääntämänsä kappaleen Hopeinen kuu H. Aholan yhtyeen säestämänä. Säv. Gualtiero Malgoni, san. Jaakko Gauriloff.
Jaakko Gauriloffin ja Tiina Sanilan haastattelu. Kolttasaamelaiset taiteilijat puhuvat koltankielisen kulttuurin tilanteesta ja esittävät yhdessä laulun Marena.
Tiina Sanila Aamu-tv:ssä. Koltankielisen rockalbumin tehneen Tiina Sanilan haastattelu Aamu-tv:ssä.

Kommentit
  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen valloittaa myös valokuvin kerrottuna

    Tv-elokuvasta taltioitiin myös upeita valokuvia 1982.

    Televisioteatterin Prinsessa Ruusunen -elokuvasta 1982 taltioitiin upeita valokuvia. Itse elokuva on katsottavissa yllä, mutta tarina kulkee kauniisti myös Håkan Sandblomin ottamissa valokuvissa. Varo juonipaljastuksia! Valtakuntaan on viimein syntynyt kauan kaivattu prinsessa!

  • Kirjakuunnelmia kesän korvalle

    Klassikkoteoksia kuunnelmasovituksina.

    Kun aurinko porottaa niin, ettei kirjan sivuista selvää saa, voi hyvän kirjan parissa rentoutua myös kuuntelemalla sitä.

  • Saamelainen Inga Näkkäläjärvi omisti elämänsä paimentolaisuudelle

    Ahkku - Isoäiti kertoo saamelaisen poropaimenen elämästä.

    Vuonna 1998 julkaistun dokumentin päähenkilönä on Inga Näkkäläjärvi, joka on elänyt nuoruutensa paimentolaisena ja osallistuu vielä isoäitinäkin poronhoitoon. Töihin hän lähtee huvin vuoksi ja poikienkin mielestä äidin pitää olla mukana.

  • Rauman Lukko mestaruuskeväänään

    Näyte raumalaisseura pelistä vuodelta 1963.

    Näemme välähdyksen helmikuussa 1963 pelatusta jääkiekon SM-sarjan ottelusta Rauman Lukon ja Tampereen Ilveksen välillä. Lukko voitti kauden päätteeksi ensimmäisen mestaruutensa. Samalla se katkaisi tamperelaisjoukkueiden kuusi vuotta kestäneen hallinnan Suomen korkeimmalla sarjatasolla.

  • "Noissa ohjelmissa oli isoimmat artistit, ketä saimme haastatteluihin" – Musiikki-tv pureutui kesän 2007 artistivieraisiin

    Musiikki-tv:n spesiaalijaksot julkaistu Elävässä arkistossa

    Ylen musiikkivideoihin keskittynyttä televisiosarja Musiikki-tv:tä tehtiin vuosina 2006–2009. Videoiden ja vieraiden lisäksi ohjelmassa esitettiin erikoisjaksoja, joissa pureuduttiin aina yhden artistin tai yhtyeen tuotantoon paitsi parhaiden musiikkivideoiden myös tuoreiden haastatteluiden avulla. Vuonna 2007 esitetyt viisitoista erikoisjaksoa juonsi pääosin toimittaja Laura Vähähyyppä, joka muisteli ohjelmaa Elävälle arkistolle.

  • Sirkka Hämäläinen – lasikattoja rikkova talousjohtaja

    Hämäläinen oli Suomen Pankin ensimmäinen naispääjohtaja.

    Sirkka Hämäläinen nousi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana naisena Suomen Pankin pääjohtajaksi vuonna 1992. Tämän jälkeen Hämäläinen oli useana vuotena Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen – siinäkin ensimmäisenä naisena. Hämäläisen matka talouselämän huipulle on ollut monipuolinen ja paikoin jopa kohahduttava.

  • Oke Jokinen "kirjoitti äänellään" puolen vuosisadan uran sivutyönään

    Oke Jokisen ääni tuli tutuksi etenkin radiossa

    Tämän artikkelin pääosassa on toimittaja Oke Jokinen, mies, joka ei varsinaiselta työltään ollut toimittaja lainkaan. Siitäkin huolimatta – vaiko juuri siksi – yleisö oppi vuosina 1949–1997 tuntemaan juuri hänen selkeän radioäänensä merkkinä hyvin toimitetulle ja erinomaisesti taustoitetulle ohjelmalle. Erityisen mielellään Jokinen teki juttuja Virosta.

  • Eemeli ja Repe puhelivat radiossa pehmoisia

    Parivaljakon unohtuneita sketsejä arkistojen uumenista.

    Totisuudestaan tunnetun Eemelin radiopilojen pääosa oli tulosta yhteistyöstä sanaseppo Reino Helismaan kanssa. Elävä arkisto kaivoi päivänvaloon parivaljakon unohtuneita sketsejä mm. Speden ohjelmista.

  • Boordeja, pyökkiä ja persikkaa – Kodin kääntöpiiri uudisti suomalaiskodit vuosituhannen vaihteen estetiikalla

    Kymmenen kotia muutoksessa vuonna 2001

    Kodin kääntöpiiri oli 2000-luvun alun sarja sisustussuunnittelusta, remonteista ja kotien asukkaista. Joka jaksossa tehdään muutos yhdessä kodissa ja käydään tutustumassa kunnostettuihin taloihin. Sisustamisessa eletään uutta vuosituhatta, mutta vaikutteita on paljon 1990-luvulta: tapetoinnissa ja laatoituksessa käytetään boordeja, ajan värejä ovat pastellit, murretut värisävyt ja kirkastajana säihkyvä sininen. Kotien muutoksissa auttaa sisustussuunnittelija Pirkko Välikoski. Studiossa kohteita kommentoi Heimo Holopainen.

  • Opiskelijakapina 1968 – kansakuntien toivot barrikadeilla

    "Hullu vuosi" toi ylioppilaat kaduille kautta maailman.

    "Hullu vuosi" 1968 toi ylioppilaat kaduille toukokuisessa Pariisissa, koko Euroopassa ja kautta maailman. Kampuksilla ja kaupunkien keskustoissa kaikuivat iskulauseet korkeakoulujen uudistamisesta, yhteiskunnallisesta demokratiasta, anti-imperialismista ja sosialismista. Elävä arkisto kokosi yhteen alkuperäisiä radio- ja tv-välähdyksiä kuohuvalta ajajaksolta.

  • Martinin rikos on tv-näytelmä valheesta, vihasta ja rakkaudesta

    Tarina perheestä ja sen mutikkaista ihmissuhteista

    Maria Jotunin novelliin pohjautuva tv-näytelmä Martinin rikos on kertomus perheestä, jossa jokainen sukupolvi on tehnyt vääriä valintoja. Julkisivu ja porvarilliset kulissit on pidettävä pystyssä, vaikka hinta on kova.

  • Herra Heinämäki ja Lato-orkesteri lastenohjelmasarjoissa

    Kolme Herra Heinämäki -sarjaa vuosilta 2009, 2010 ja 2014

    Herra Heinämäki -lastenohjelmasarjassa seurataan Herra Heinämäen elämää maatilalla ja kuullaan maanviljelijän stressiä lievittävää Lato-orkesterin musiikkia. Sarja pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn. Vuosina 2009, 2010 ja 2014 valmistuneet tv-sarjat ovat käsikirjoittaneet Heikki Salo ja Timo Kahilainen ja ohjannut Matti Grönberg.