Hyppää pääsisältöön

Ihmetyksen vallassa kirjoitettu runoteos

Runoilija Pauliina Haasjoki
Runoilija Pauliina Haasjoki Runoilija Pauliina Haasjoki Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi runopalkinto

Helsinkiläinen Pauliina Haasjoki (s. 1976) kirjoittaa useimmin päiväkirjaa.
"Kirjoitan matkapäiväkirjaa, riippumatta siitä olenko matkalla vai en. Tuntuu tärkeältä kuvailla, asioiden kuvaileminen on itseisarvoisesti tärkeää. Samoin ymmärtäminen, kirjoittamalla ymmärtäminen."

Hän alkoi kirjoittaa runoja määrätietoisemmin 16–17-vuotiaana.
"Jos lasketaan siitä, että sain runoja lukiessa elämyksiä ja aloin ajatella, mikä runoissa on erityistä. Otin tuolloin runouden tilan tai vapauden omaan käyttööni."

Runouden viimeaikaisista muutoksista näkyvin on Haasjoen mielestä esittävän runouden räjähdysmäinen kasvaminen.
"Se on muuttanut paljon sitä, miten runous näkyy, mihin asioihin se sekoittuu ja millä tavalla yleisö elää sen mukana ja jakaa sitä."

Haasjoen kirjoittamiselle tärkeässä osassa on lukeminen.
"Sillä on merkitystä, missä luen ja minkälaisia asioita luen toistensa yhteydessä. Kirjoittaessani työstän kertymää siitä, missä olen ollut, mitä ajatellut ja mitä olen kokenut. Yleensä lukeminen kuitenkin laukaisee kirjoittamisen."

Kirjallisuudessa erityisen nautittavaa on hyvä luonnon tai ihmisten kuvaus.
"Pidän 1800-luvun englantilaisen kirjallisuuden tavasta kuvata ihmisten luonteita. Pidän myös populaaritieteellisestä kirjallisuudesta, kuten kosmologiaa tai fysiikkaa käsittelevistä teoksista. Runoutta luen kausiluonteisesti."

Haaveilen, että runous voisi jotenkin omalta osaltaan saada kiinni siitä, miten käsittämätöntä aikaa me elämme. Miten poikkeuksellinen historiallinen hetki on nyt käsillä.

Haasjoen lempipaikkoja kirjoittaa on Visbyn kirjailijatalo.
"Sellaisen huoneen ikkunan ääressä, mistä on merinäköala. Tykkään myös kirjoittaa ja lukea kotipihallani. Ja suunnitella, mitä kirjoitan kohta."

Hän on alkanut arvostaa runoutta yhä enemmän säilyttävänä tai vaalivana voimana.
"Haaveilen, että runous voisi jotenkin omalta osaltaan saada kiinni siitä, miten käsittämätöntä aikaa me elämme. Miten poikkeuksellinen historiallinen hetki on nyt käsillä. Olemme väistämättömän ja ison muutoksen edessä, ihmiset tietävät sen. Koko länsimainen kulttuuri on murroksessa."

Hiuksissa, kuten Haasjoen muissakin teoksissa pysäyttää havainnon täsmällisyys ja tarkkuus. Toinen teoksen vahvuus on luontoaiheiden kuvaus. Hiuksista tulee sellainen olo kuin Haasjoki kirjoittaisi maailmaa samalla kun astuu sen halki.
"Teos syntyi niin, että aloin kirjoittaa yksittäisiä lauseita. Olin ilahtunut siitä, miten irrallisia nämä lauseet olivat, ja toisaalta myös yhteenkuuluvia."

Elina Merenmiehen retrospektiivi Salaista iloa vaikutti teoksen syntymään, monet maalaukset ovat kirjassa kuvailtuna tai tulkittuina.
"Hiukset -nimi oli alusta asti keskeinen. Hiuskuvia alkoi kertyä ja eri merkityksiä tälle teoksen nimelle. Kirja on kirjoitettu ihmetyksen vallassa, että kirjoitanko tosissaan juuri tällaisen kirjan. Mutta usein myös ilahtuneena siitä vapautuneisuudesta, jonka äärellä teos on syntynyt."

Hiusten kirjoittamiseen meni puolitoista vuotta. Erilaiset matkat, etenkin Visbyhyn, olivat kirjoittamisessa keskeisiä.
"Kerään materiaalia koko ajan, mutta rajatummat tilat ja ajat tiivistävät sen. Eri paikoissa teen sitten runoja niistä materiaaleista, joita on käsillä."

Juhannus on Hiuksissa myös esillä. Juhannus on Haasjoen mukaan merkityksellinen hetki, kesäpäivänseisaus on melkein tyhjä.
"Hyvässä juhannusrunossa ilmenee tilan määrä ja ristiriitaiset mielikuvat. Kivutaan vuoren laelle, jossa on kirkasta ja hyvä hengittää ja josta näkee pitkälle, ja toisaalta vieritään laakson pohjalle, että aika menee sinne mihin se fysiikan lakien, painovoiman, mukaan juhannuksena menee. Toisena vastakohtana voisi olla hiljaisuuden ja täysin kuuroksi tekevän linnunlaulun välinen päällekkäisyys. Vastakohtaisuudet."

Mikä on saanut Haasjoen uskomaan kirjallisuuteen niin vahvasti, että hän on omistanut sille elämänsä?
"Varmaan omat ymmärryksen hetkeni ovat tulleet niin voimakkaasti lukemisesta. Vaikka ei aina kykenisikään tuottamaan sellaista tekstiä, joka on ollut itselle elintärkeää, se ei ole olennaista – tärkeää on että tekee oman osanansa. Ihminen myös tekee sitä mitä osaa, sitä mihin yhteiskunta tarjoaa mahdollisuuden."

Kirjakerho Runojuhannus. Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä Yle Radio 1 pe 20.06.2014 klo 15.05

Yle Areena - Kirjakerhon Runojuhannus: Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä

Yle Elävä arkisto esittää: Tanssiva karhu 20 vuotta

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri