Hyppää pääsisältöön

Kirjoittamiseen uppoaa koko päiväksi

Kirjailija, runoilija Juha Kulmala
Runoilija Juha Kulmala Kirjailija, runoilija Juha Kulmala Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi kirjallisuuspalkinto

Turkulainen Juha Kulmala (s. 1962) alkoi kirjoittaa runoja lukion viimeisellä luokalla.
"Minusta tuli runoilija 90-luvun lopulla, kun runojani julkaistiin Reviiri-antologiassa ja Jarkko Laineen Parnassossa. Turussa oli tuolloin esittävän runouden liikehdintää. 2002 julkaisin ensimmäisen kokoelmani."

Kulmala näkee, että hän pystyy runouden kautta parhaiten ilmaisemaan erilaisia mielenliikahduksia.
"En ole koskaan kokenut olevani mikään tarinankertoja. Otan jonkun tilanteen tai tunnelman, ajatuksen, ja pureudun siihen. Rytmi on myös tärkeä. Ensimmäiset runot, jotka iskivät, olivat beat-tavaraa. Kerouacin Matkalla innosti minua, sitten löysin Ginsbergin sekä ranskalaiset symbolistit, romantikot ja surrealistit."

Tyypillinen työpäivänä Kulmala herää 9–10 aikaan ja keittää kahvit ennen koneelle istumista.
"Joskus herään aamulla niin, että idea on syntynyt unessa. Normaalisti istun koneen ääreen ja otan esille keskeneräisen tekstin ja alan iskeä siihen materiaalia lisää. Lisään tekstiä mieluummin kuin karsin. Kun on hyvä draivi, ajan kulumista ei huomaa, ja yhtäkkiä voi olla ilta tai yö, tai aamuyö. Se on kuluttava vaihe, sitä ei jaksa kauhean pitkään."

Väline on vaikuttanut hänen kirjoittamiseensa.
"En ole koskaan kirjoittanut suoraan käsin, mutta kirjoituskoneella kirjoittaessa sitä mietti päässään asioita valmiimmaksi ennen kuin niitä pisti paperille. Tekniikka on vaikuttanut niin, että voi koota paljon tekstimassaa."

Haluan muutosta, näytän ikävän asian, jotta se muuttuisi.

Kulmala ajattelee, että nykyhetki saattaa jonkun mielestä näyttää runouden kultakaudelta. Vapaus kirjoittaa mitä tahansa on tuskin ollut koskaan suurempi kuin nyt, samoin mahdollisuus saada tekstejä julki on tuskin koskaan ollut helpompaa. Kirjoittajien kirjo on myös ennätysmäisen laaja.
"Siinä mielessä olemme kultakaudessa, mutta mikä on lopputulos, sitä on hyvin kiusallista lähteä arvioimaan."

Pompeijin iloiset päivät syntyi yksittäisinä runoina.
"Kun niitä oli tarpeeksi, niistä tuli kirja. Näkemys kokonaisuudesta alkoi hahmottua, kun kolmannes teksteistä oli valmiina."

Kulmala ei kirjoita kovin henkilökohtaisia asioita, enimmäkseen hän yrittää katsoa ulospäin, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä ja maailman menoa.
"Tavallaan peilaan kirjassa sitä, mitä olen nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana. On niin sanotusti systeemin vika, että kirjasta tuli tällainen."

Kirjan nimi liittyy maailmanloppuun tai tiettyyn katastrofifiilikseen, jota on ilmassa.
"Sellainen tunnelma on pinnassa. Joku muutos on tulossa, on pakko tulla, ja samalla sitä koitetaan kaikin tavoin pidätellä, kun se on niin pelottavaa. Asiat ovat meillä kuitenkin aika hyvin. Näin ei voi kuitenkaan jatkua, tulevaisuudessa tulee vielä inhottavampi muutos jos sitä ei nyt tehdä.Pompeijin iloiset päivät -nimi liittyy jännitteeseen muutoksen ja säilyttämisen välillä."

Kulmala kertoo, että perushyve kirjoittamisessa, jota hän pyrkii pitämään yllä, on katsoa asioita monesta näkökulmasta.
"Vaikka joku asia on yhden mielestä paha ja huono, kaivan esiin, miksi joku toinen ihminen tekee sitä. Me ei olla kukaan enkeleitä täällä. Silti käyttäydymme sivistyneesti, uskon että on joku omatunto, jota voi kehittää. Maailman kauheudella ei tarvitse mässäillä, en usko rappioromantiikkaan ja inhottavissa asioissa kieriskelyyn. Haluan muutosta, näytän ikävän asian, jotta se muuttuisi."

Jokainen ihminen törmää runouteen ainakin elämän käännekohdissa, kuten hautajaisissa ja häissä.
"Moni on sanonut, että runouden ainoat teemat ovat rakkaus ja kuolema. Elämä on täynnä rituaaleja, ja vaikka ne olisi kuinka banaaleja, on kuitenkin se mysteeri pohjalla. Sitä ei voi ilmaista oikein millään muulla tavalla kuin runolla. Se on aina ikuista. Jokaiset häät ovat aina sama tilaisuus, samoin hautajaiset, vaikka henkilöt vaihtuvat. Jokainen vappu tai juhannus on sama, se on kuin neulanpisto, joka pitää kaikki vuodet kohdakkain. Runo pystyy iskemään tällaiseen ikuisuus-aspektiin paljon tehokkaammin kuin mikään muu."

Runoudessa olennaista on, että henkilökohtainen kokemus tulee jaetuksi.
"Se on universaali kokemus. Se on ihmisyhteisön yhteinen tilanne, mihin runo sitoutuu. Runoudessa on tällainen piirre. Se on pohjimmiltaan rituaalinen ja myyttinen, aina jaettu, kaikille sama."

Kirjakerho Runojuhannus. Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä Yle Radio 1 pe 20.06.2014 klo 15.05

Yle Areena - Kirjakerhon Runojuhannus: Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä

Yle Elävä arkisto esittää: Tanssiva karhu 20 vuotta

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

Kommentit
  • Emme ymmärrä eläinten kieltä

    Eläimet ovat älykkäämpiä kuin olemme aiemmin uskoneet

    Käsitys ihmisen ylivertaisuudesta muuhun luomakuntaan nähden murenee sitä mukaa, kun tutkimus osoittaa eläinten ajattelun ja tunne-elämän paljon monipuolisemmaksi kuin olemme aiemmin uskoneet. Aivojen koko tai kädellisyys eivät korreloikaan älykkyyttä. Tai ainakin se riippuu siitä miten älykkyys määritellään. Monet eläimet ovat taitavia ongelmanratkaisijoita.

  • Avaruusromua: Kadonneen masternauhan arvoitus

    Sen piti olla selvä juttu: levy äänitetään ja julkaistaan.

    Sen piti olla ihan selvä juttu. Ensin levy äänitetään ja sitten se julkaistaan. Oli vuosi 1978. Oltiin Frankfurtissa Saksassa, kuuluisassa Panne-Paulsen -studiossa, jossa Robert Schroeder oli äänittämässä ensimmäistä levyään. Tuottajan pallilla istui itse Klaus Schulze, jonka uudella levymerkillä albumi oli tarkoitus julkaista. Kaikki näytti hyvältä, mutta albumi Harmonic Decadence julkaistiin vasta 40 vuotta myöhemmin. Mitä tapahtui? Toimittajana Jukka Mikkola

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri