Hyppää pääsisältöön

Kirjoittamiseen uppoaa koko päiväksi

Kirjailija, runoilija Juha Kulmala
Runoilija Juha Kulmala Kirjailija, runoilija Juha Kulmala Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi kirjallisuuspalkinto

Turkulainen Juha Kulmala (s. 1962) alkoi kirjoittaa runoja lukion viimeisellä luokalla.
"Minusta tuli runoilija 90-luvun lopulla, kun runojani julkaistiin Reviiri-antologiassa ja Jarkko Laineen Parnassossa. Turussa oli tuolloin esittävän runouden liikehdintää. 2002 julkaisin ensimmäisen kokoelmani."

Kulmala näkee, että hän pystyy runouden kautta parhaiten ilmaisemaan erilaisia mielenliikahduksia.
"En ole koskaan kokenut olevani mikään tarinankertoja. Otan jonkun tilanteen tai tunnelman, ajatuksen, ja pureudun siihen. Rytmi on myös tärkeä. Ensimmäiset runot, jotka iskivät, olivat beat-tavaraa. Kerouacin Matkalla innosti minua, sitten löysin Ginsbergin sekä ranskalaiset symbolistit, romantikot ja surrealistit."

Tyypillinen työpäivänä Kulmala herää 9–10 aikaan ja keittää kahvit ennen koneelle istumista.
"Joskus herään aamulla niin, että idea on syntynyt unessa. Normaalisti istun koneen ääreen ja otan esille keskeneräisen tekstin ja alan iskeä siihen materiaalia lisää. Lisään tekstiä mieluummin kuin karsin. Kun on hyvä draivi, ajan kulumista ei huomaa, ja yhtäkkiä voi olla ilta tai yö, tai aamuyö. Se on kuluttava vaihe, sitä ei jaksa kauhean pitkään."

Väline on vaikuttanut hänen kirjoittamiseensa.
"En ole koskaan kirjoittanut suoraan käsin, mutta kirjoituskoneella kirjoittaessa sitä mietti päässään asioita valmiimmaksi ennen kuin niitä pisti paperille. Tekniikka on vaikuttanut niin, että voi koota paljon tekstimassaa."

Haluan muutosta, näytän ikävän asian, jotta se muuttuisi.

Kulmala ajattelee, että nykyhetki saattaa jonkun mielestä näyttää runouden kultakaudelta. Vapaus kirjoittaa mitä tahansa on tuskin ollut koskaan suurempi kuin nyt, samoin mahdollisuus saada tekstejä julki on tuskin koskaan ollut helpompaa. Kirjoittajien kirjo on myös ennätysmäisen laaja.
"Siinä mielessä olemme kultakaudessa, mutta mikä on lopputulos, sitä on hyvin kiusallista lähteä arvioimaan."

Pompeijin iloiset päivät syntyi yksittäisinä runoina.
"Kun niitä oli tarpeeksi, niistä tuli kirja. Näkemys kokonaisuudesta alkoi hahmottua, kun kolmannes teksteistä oli valmiina."

Kulmala ei kirjoita kovin henkilökohtaisia asioita, enimmäkseen hän yrittää katsoa ulospäin, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä ja maailman menoa.
"Tavallaan peilaan kirjassa sitä, mitä olen nähnyt viimeisen viiden vuoden aikana. On niin sanotusti systeemin vika, että kirjasta tuli tällainen."

Kirjan nimi liittyy maailmanloppuun tai tiettyyn katastrofifiilikseen, jota on ilmassa.
"Sellainen tunnelma on pinnassa. Joku muutos on tulossa, on pakko tulla, ja samalla sitä koitetaan kaikin tavoin pidätellä, kun se on niin pelottavaa. Asiat ovat meillä kuitenkin aika hyvin. Näin ei voi kuitenkaan jatkua, tulevaisuudessa tulee vielä inhottavampi muutos jos sitä ei nyt tehdä.Pompeijin iloiset päivät -nimi liittyy jännitteeseen muutoksen ja säilyttämisen välillä."

Kulmala kertoo, että perushyve kirjoittamisessa, jota hän pyrkii pitämään yllä, on katsoa asioita monesta näkökulmasta.
"Vaikka joku asia on yhden mielestä paha ja huono, kaivan esiin, miksi joku toinen ihminen tekee sitä. Me ei olla kukaan enkeleitä täällä. Silti käyttäydymme sivistyneesti, uskon että on joku omatunto, jota voi kehittää. Maailman kauheudella ei tarvitse mässäillä, en usko rappioromantiikkaan ja inhottavissa asioissa kieriskelyyn. Haluan muutosta, näytän ikävän asian, jotta se muuttuisi."

Jokainen ihminen törmää runouteen ainakin elämän käännekohdissa, kuten hautajaisissa ja häissä.
"Moni on sanonut, että runouden ainoat teemat ovat rakkaus ja kuolema. Elämä on täynnä rituaaleja, ja vaikka ne olisi kuinka banaaleja, on kuitenkin se mysteeri pohjalla. Sitä ei voi ilmaista oikein millään muulla tavalla kuin runolla. Se on aina ikuista. Jokaiset häät ovat aina sama tilaisuus, samoin hautajaiset, vaikka henkilöt vaihtuvat. Jokainen vappu tai juhannus on sama, se on kuin neulanpisto, joka pitää kaikki vuodet kohdakkain. Runo pystyy iskemään tällaiseen ikuisuus-aspektiin paljon tehokkaammin kuin mikään muu."

Runoudessa olennaista on, että henkilökohtainen kokemus tulee jaetuksi.
"Se on universaali kokemus. Se on ihmisyhteisön yhteinen tilanne, mihin runo sitoutuu. Runoudessa on tällainen piirre. Se on pohjimmiltaan rituaalinen ja myyttinen, aina jaettu, kaikille sama."

Kirjakerho Runojuhannus. Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä Yle Radio 1 pe 20.06.2014 klo 15.05

Yle Areena - Kirjakerhon Runojuhannus: Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä

Yle Elävä arkisto esittää: Tanssiva karhu 20 vuotta

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. Juuri näin tekee Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Runous sopii kielen tutkiskeluun.

  • Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Ylen Tanssiva karhu -palkinto Anja Erämajalle, Kääntäjäkarhu Katriina Ranteelle

    Palkitut:Ehkä liioittelen vähän ja Korallia ja suolakiteitä

    Yleisradion vuoden 2016 Tanssiva karhu -runopalkinto on myönnetty Anja Erämajalle kokoelmasta Ehkä liioittelen vähän. Kääntäjäkarhun sai Katriina Ranne afrikkalaisen runouden antologiasta Korallia ja suolakiteitä. Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana kriitikko Aleksis Salusjärvi

  • Tanssivan karhun voittanut Anja Erämaja: Tärkeintä on kosketus

    Rakkauspuhetta ei ole maailmassa liikaa

    Anja Erämajan Tanssivalla karhulla palkittu runokokoelma Ehkä liioittelen vähän pureutuu rakkauspuheeseen ja siihen, miten rakkauden ilmaisemisesta ja tunnustamisesta voi syntyä koomisiakin tilanteita. Vaikka Erämaja ottaa etäisyyttä kliseisimpään rakkauden kieleen, hän ei katso, että rakkauspuhetta olisi maailmassa liikaa. - Tokkopa sitä rakkauspuh

  • Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!

    Palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta

    Vuoden 2016 Tanssiva karhu –palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta. Ehdolla ovat Kristian Blombergin Valokaaria, Anja Erämajan Ehkä liioittelen vähän, Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu – tutkielma ihmisyyden valtavirrasta, Saila Susiluodon Ariadne, Virpi Vairisen Kuten avata äkisti sekä Gösta Ågrenin Dikter utan land.

  • Tanssiva Karhu - runopalkinto Eino Santaselle

    Runoteos Tekniikan maailmat voitti

    Eino Santasen Tekniikan maailmat (Teos) on erittäin omaperäinen, samalla hieno kunnianosoitus traditiolle, historialliselle ja sotien jälkeiselle avantgardelle. Se on tyylillisesti rohkea, nykyrunoutemme kärjessä aivan ainutlaatuinen. Tekniikan maailmat -teos on aidosti uutta luova.

  • Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille

    Gunnar Björlingin teoksen Solgrönt käännöksestä

    Gunnar Björling on arvostetuimpia suomenruotsalaisia modernistirunoilijoita. Solgrönt, nyt suomennettu Auringonvihreä (Poesia), on Björlingin neljäs kirja, hän julkaisi sen omakustanteena vuonna 1933.

  • Runous on henkilökohtaista painovoimaa

    Kajaanissa runous kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi.

    Kirkosta kapakkaan ja aamusta yöhön. Runous koskettaa Kajaanissa kaikkea, se on kuin luonnonvoima joka vallitsee kaikkialla. Suomessa julkaistaan noin sata runokirjaa vuodessa. Kajaanissa se kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi, joka paikoin syrjäyttää, paikoin syventää kielellistä maailmaamme. Runouden alkuaine, sanat, muodostaa sen todellisuuden, jossa elämme.

  • Totuus, esiintyminen ja eurosetelit

    Eino Santala voitti Tanssivan karhun runopalkinnon

    Tanssivan karhu- runopalkinto jaettiin Kajaanin runoviikkojen avajaisissa juhlallisesti. Eino Santanen palkittiin monipuolisesta Tekniikan maailmat -teoksestaan. - Kirjallisuus koettiin kansallisen kulttuurin selkärankana Kekkosen aikana, kertoi Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen.

  • Nerudan ja Björlingin jalanjäljet johtavat Kajaaniin

    Maailmankirjallisuus muuttuu Kainuussa henkilökohtaiseksi.

    Suven runoilija Pentti Saaritsa tunsi Pablo Nerudan ja käänsi hänen runojaan. Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz käänsivät Gunnar Björlingin keskustelemalla. Kajaanissa kaikki tuntuu liittyvän yhteen. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun kuuntelee Suven runoilija Pentti Saaritsaa.

  • Kaikki tahtoo runoo

    Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä

    Ylepomo Ville Vilen oli mukana palkitsemassa Ylen runopalkinnon voittajaa v. 2012 ,Tanssivan karhun sai tuolloin Henriikka Tavi: ”Te runoilijat ette tarvitse Yleä mutta Yle tarvitsee teitä .” Kätkin nuo päällikkötason sanat syvälle syömmeeni. Eihän me pärjätä ilman teitä, runoilijat, runot ja runous! Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä.

  • Ennätyksellisen runsas runovuosi

    Runovuoden yhteenvetoa

    Millainen on ollut runovuosi? Runokirjoja on julkaistu ennennäkemättömän paljon, raadin arvioitavana on ollut pitkälti yli sata kokoelmaa. Kokoelmien suosituin teema tänä vuonna olivat elämän eri vaiheet, lopulta kuolema.

  • Mikä runopalkitsemisessa voi mennä vikaan?

    Runopalkinnon jakaminen herättää aina porua

    Runouden hyvät, pahat ja rumat on äkkiä lueteltu. Sama koskee palkintoraateja ja palkitsijoita, Ylen runopalkintoakin. Tanssiva karhu on hyvä esimerkki siitä, millaista porua hyvääkin tarkoittavan hankkeen ympärillä pidetään. Parhaan runoteoksen, parhaan runoilijan ja parhaan palkintoperusteenkin pystyy moni nimeämään jo lonkalta. Huonoimman myös.

  • Tanssiva karhu on liikkeellä jälleen

    Tanssiva karhu –runopalkintoa tavoittelee 6 teosta

    Vuoden 2015 Tanssiva karhu -runoteoksen palkintoa tavoittelee kuusi ehdokasta. Ehdolla ovat Janette Hannukaisen Lennä vahingossa, Olli Heikkosen Teoria kaikkein pienimmistä, Kristiina Lähteen Kuinka voisit minulta puuttua, Aki Salmelan Jokeri, Eino Santasen Tekniikan maailmat ja Ville Vanhalan Konepeltivirta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.

  • Tuomas Nevanlinna: Koirapuisto on konservatiivin keidas

    Koira on ihmiselle peto, joka pitää alistaa.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kirjoittaa esseessään siitä, miten politiikka ja ideologia vaikuttavat ihmisen ja koiran suhteeseen. Jos koira ei olekaan vallanhaluinen alfapeto, joka pitää alistaa, miksi niin kuitenkin yhä mielellään uskotaan? Koirapuistossa jopa edistyksellisin viherpiipertäjä toimii kuin Trumpin taantumuksellisin kannattaja – sukupuolirooleja ja ankaran auktoriteetin tärkeyttä korostaen.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.