Hyppää pääsisältöön

Leif Gustafsson - mies ja haitari

Leif Gustafsson soittaa haitaria, taustalla Sirpa-vaimo
Leif Gustafsson soittaa haitaria, taustalla Sirpa-vaimo Leif Gustafsson soittaa haitaria, taustalla Sirpa-vaimo Kuva: YLE/Timo Asikainen leif gustafsson

Kun ilmat lämpenevät ja kesä alkaa ilmoitella itsestään, ottaa Leif ”Lefa” Gustafsson haitarin kainaloon ja istuu omakotitalonsa portaalle soittamaan. Lähinaapurit Helsingin Koskelassa ovat saaneet nauttia Leifin ulkoilmakonserteista jo monena kesänä.

Nuoteista hän tietää sen verran, että 'niit ei saa rypistää eikä heittää pois'.

Pienenä poikana Gustafsson kiipesi keittiön kaapin päälle kuuntelemaan radiosta virolaista haitarimusiikkia. Sotalapsena Ruotsissa lohtua toivat Elannon reikäleipä ja Jussin vanha haitari. Kun ikävä oli kova ja äiti ja isä soittivat Suomesta pojalleen, Leif pyysi heitä ottamaan mummon gramofonin ja soittamaan tuon levyn, jonka poika sitten kuunteli puhelimen välityksellä.

Musiikki ja soittaminen on Leifille osa elämän jokaista päivää. Kaikki sävelmät ovat hänellä päässään. Nuoteista hän tietää sen verran, että ”niit ei saa rypistää eikä heittää pois”.

Kun soitto meinasi kadota

Jokin aika sitten Leif sai lomamatkalla Ruotsissa aivoinfarktin, jonka seurauksena soittaminen piti opetella uudestaan. Soittamista rakastava Leif aloitti musisoinnin heti ruotsalaisessa sairaalassa. Lääkärin epikriisissä lukee: ”Olen juuri käymässä TIA-potilaan luona, joka istuu sängyllä ja soittaa hanuria. Se kuulostaa oikein hyvältä”.

Nyt kurttu soi taas joka päivä. Kuten hiljattain 80 vuotta täyttänyt Gustafsson toteaa: "Kyllä maailma ilman musiikkia olisi onneton paikka".

Kuuntele juhannusaaton Musiikin voima, jossa Leif Gustafsson soittaa haitarilla ikivihreitä kesäkappaleita ja sikermiä operettisävelmistä.

Ohjelman toimittaa Timo Asikainen.

Ohjelman musiikit:

Cliff Friend (säv.), Dave Franklin (säv.) ja Kaarlo Valkama (sov.): Unelmissain oot mun (You can´t stop me from dreaming) (Ramblers-orkesteri, joht. Klaus Salmi. Levytys vuodelta 1938)
Suom. kansansävelmä: Jussin vanha haitari (Matt Pelto, haitari ja laulu)
Lasse Pihlajamaa: Helmeilevä suihkulähde (Lasse Pihlajamaa ja Pihlajamaan Pelimannit)
Otto Palmgren (säv.). Pertti Rasilainen (sov.): Heijastus (Vantaan Sävelkuoro, joht. Pertti Rasilainen)
Matti Viljanen: En liten önskan (Pieni toivomus) (Matti Viljanen Quintet. Levytys vuodelta 1956)

Lue muita Musiikin voima -sarjaan liittyviä artikkeleita.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.