Milla Vahtila
Yle
Suhtaudun ironisesti ja melko vastustellen kaikenlaisiin hetkellisiin urheiluvillityksiin. Tällä hetkellä niihin lukeutuvat muun muassa fitness- ja crossfit-buumit. Siitä huolimatta olen itse yrittänyt aloittaa jonkin sortin liikuntavillitystä meneillä olevalla leuanvetohaasteellani. Onko tässä touhussani siis mitään järkeä?
Syömishäiriöitä ja vammariskejä
Liikkumattomuus on ehdottomasti pahasta niin yksilön hyvinvoinnin kuin koko kansanterveyden kannalta.
Toisaalta ihmiset pitäisi innostaa liikkumaan ja löytämään juuri heille sopivimmat liikuntaharrastukset, joiden avulla he pystyisivät nautinnollisella tavalla edistämään omaa hyvinvointiaan.
Toisaalta erilaiset buumit eivät saisi edetä äärimmäisyyksiin asti. Siinä vaiheessa kun liikuntatrendit tekevät nuorten naisten syömishäiriöistä sallittua tai alkavat näkyä lisääntyneinä rasitusvammoina fysioterapeuttien vastaanotoilla, jokin on mennyt pieleen.
Villitykset vs. liikunnallinen elämäntapa
”Liikuntatrendien pyrkimys on usein hyvä”, toteaa Olympiakomitean fysioterapeutti ja DBC Konseptiklinikalla Espoossa työskentelevä Juha Koistinen.
Erilaiset liikuntatrendit voivatkin onnistuessaan innostaa ihmisiä kokeilemaan uusia liikuntamuotoja ja jopa löytämään niiden kautta liikunnallisen elämäntavan.
”Trendit kuitenkin lisäävät vammautumisriskejä, sillä usein ihmisiltä unohtuu asteittainen eteneminen uuden harrastuksen löytyessä”, Koistinen huomauttaa.
Trendit lisäävät vammautumisriskejä
Hän paljastaa, että esimerkiksi kahvakuulainnostus näkyi fysioterapeuttien vastaanotoilla lisääntyneinä takareisirepeäminä, ja myös esimerkiksi crossfitbuumissa on omat riskinsä.
Lisäksi Koistinen tuo esille, ettei erilaisten liikuntamuotojen bongailu ja trendien perässä juoksentelu ole välttämättä terveyden kannalta järkevää. Kun innostuu hetkellisesti jostain lajista, niin vammautumisriskin lisäksi harjoittelusta unohtuu monesti monipuolisuus.
Terveyden kannalta liikuntaa tulisi nimittäin harrastaa pitkäjänteisesti, ominaisuuksia kehittäen ja tarpeeksi monipuolisesti. Liikunnan tulisi olla osa terveellistä elämäntapaa – ei vain hetkellinen innostus, joka pahimmillaan jopa uhkaa terveyttä.
Kun kerron Koistiselle omasta leuanvetohaasteestani, niin lähtökohtaisesti se ei kuulosta hänestä kovin fiksulta.
Oma leuanvetohaasteeni saattaakin osoittautua vain yhdeksi uudeksi fiaskolliseksi villitykseksi – tai olla suuri menestys.
Äärimmäisyydet hyvinvoinnin uhkana
Kaikki äärimmäisyyksiin viety menee jossain vaiheessa sairaaksi. Niin myös liikunta.
Hyvänä esimerkkinä toimii huippu-urheilu.
Urheilija ei tervettä päivää näe
”Huippu-urheilussa liikkuminen on usein pakko viedä äärimmäisyyksiin, jos haluaa menestyä”, Koistinen huomauttaa.
Sanonta ”urheilija ei tervettä päivää näe” pitää kuitenkin valitettavan hyvin paikkansa, sillä äärimmilleen viety urheilu pistää ihmiskropan koville, eikä usein ole enää terveyden kannalta järkevää.
Vaikka huippu-urheilijat toimivat liikunnallisina esikuvina ja innostavat tavallista kansalaista liikkumaan, niin heistä ei pidäkään ottaa suoraan mallia. Vai mikä on sinun motiivisi liikkua – jotta olisit terve ja voisit hyvin, vai jotta olisit maailman paras jossain?
Villityksen vallassa
Terveyden kannalta parhaassa mahdollisessa liikunnassa ei ole kyse äärimmäisyyksiin menemisestä, vaan nimenomaan kohtuudesta.
Leuanvetohaasteeni voikin siis osoittautua katastrofiksi, jos se kannustaa ihmisiä harrastamaan pakkomielteisesti pelkästään leukojen vetämistä. Toki leuanvetokin on kilpailtava urheilulaji, jota voi tietoisesti harrastaa myös nimenomaan kilpailumielessä ja siten, että tiedostaa siihen liittyvät mahdolliset terveydelliset riskit.
Leuanveto voi jopa johtaa ryhdin huononemiseen
”Riskinä on, että ihmiset treenaavat yksipuolisesti vain tiettyjä lihaksia”, Koistinen toteaa. Hän lisää, että pahimmillaan tämä voi johtaa jopa ryhdin huononemiseen, etenkin jos ei harjoiteta laisinkaan tukilihaksia, vaan ainoastaan suurimpia leuanvetolihaksia.
Tuloksena voi olla ylävartalon huonontunut lihastasapaino. Lisäksi yläkropan voimaharjoittelusta ei ole enää kovin pitkä matka tällä hetkellä trendinä olevaan lihaskuntoharjoitteluun, jonka motivaattorina on se kohtalokastakin kohtalokkaampi syy – nimittäin ulkonäköpaineet.
Uusi fitness?
Mitä itse tavoittelen omalla leuanvetotreenilläni?
Olen nuori, normaalipainoinen ja kaikin puolin terve. Lisäksi en kaipaa aikaisempaa suurempia lihaksia tai tavoittele mitään fitnessmallin ulkonäköä.
Mutta hyvähän minun on näin sanoa, kun olen jo valmiiksi ulkoisesti ihan kelvollinen. Toisaalta se saattaakin myös olla valttikorttini, kun haluan osoittaa, että on mahdollista olla täysin terve, hyvinvoiva ja hyvännäköinen, vaikka harrastaisikin liikuntaa ilolla ja pilke silmäkulmassa – sekä jättäisi omaan arvoonsa meille joka suunnasta tyrkytettävän ravintopuolen.
Ja koska en ole huippu-urheilija, niin haluan ajatella myös omaa terveyttäni.
Kipinä, muttei metsäpaloa
Oma kipinäni leuanvetoon lähti halusta oppia vetämään elämäni ensimmäinen leuka. Kun opin sen – ja seuraavan ja sitä seuraavankin – innostuin entisestään.
Samalla huomasin löytäneeni itselleni täysin uudenlaisen harrastuksen, jonka kautta opin tuntemaan kehoani aiempaa paremmin ja koin, että myös voin paremmin kuin ennen. Itse en nimittäin ollut aikaisemmin juurikaan käynyt kuntosalilla tai treenannut lihaskuntoani. Olin harrastanut koko aikuisikäni pääasiassa vain aerobista ja alavartalon lihaksia kuormittavaa liikuntaa. Terveyden kannalta aerobista liikuntaa on kuitenkin hyvä täydentää myös lihaskuntoharjoittelulla.
Kyse ei ole enää vain leuanvedosta
Leuanvetoharjoitteluni kautta innostuinkin harjoittamaan monipuolisesti myös ylävartaloni lihaskuntoa. Ja nimenomaan MONIPUOLISESTI – minulle tehty harjoitusohjelma ei nimittäin sisällä ainoastaan leukojen vetämistä, vaan siinä on huomioitu myös lihastasapainoaspekti ja koko ylävartalon kehittäminen.
Kyse ei siis enää ole vain leuanvedosta, vaikka oman leuanvetoennätyksen parantaminen toimii edelleen minulle loistavana motivaattorina. Ja myönnä pois, että sinuakin kiinnostaa nimenomaan se, olenko onnistunut parantamaan ennätystäni vai en.
Minun kohdallani villitys siis toimi onnistuneesti – se antoi kipinän, jonka myötä innostuin treenaamaan monipuolisesti omaa lihaskuntoani.
Kipinä ei kuitenkaan saa edetä hallitsemattomaksi maastopaloksi, kuten liikuntavillitysten riskinä joskus on.
Innostu sinäkin liikunnasta leuanvedon kautta:
Älä kuitenkaan ota tätä liian vakavasti:
Ja tässä on se kaikista viimeisin ennätys, joka motivoi jatkamaan:
