Hyppää pääsisältöön

Pelottava ja paha runoteos kertoo rakkaudesta ja murhista

Runoilija Ville Hytönen
Runoilija Ville Hytönen Runoilija Ville Hytönen Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi kirjallisuuspalkinto

Tallinnalainen Ville Hytönen (1982) on paitsi runoilija myös kirjakustantaja ja kirjakauppias.
"Aloin kirjoittaa runoja 15–16-vuotiaana. Ymmärsin tuolloin, että runous on kiinnostavampaa kuin muut kirjallisuudenlajit. Se on niin rannaton ja anarkistinen, siinä ei ole minkäänlaisia sääntöjä."

Hän perusti Savukeidas-kustantamon 18-vuotiaana.
"Viimeistään silloin oli selvää, että runous näyttelee merkittävää roolia elämässäni. Olen ollut naimisissakin runoilijan kanssa, tehnyt suurin piirtein kaikkea mitä runouden parissa voi tehdä, mutten tutkinut, en ole tutkijatyyppiä."

Hytönen kirjoittaa käsin muistikirjaan lauseita, joiden pohjalta hän kirjoittaa runonsa tietokoneella.
"Kaikista toimivimpia paikkoja kirjoittaa ovat bussit ja junat. En pysty nykyään enää lukemaankaan ilman muistikirjaa. Tommi Parkko sanoi joskus, että hän rakentaa mosaiikkimaisesti runoja, ja pystyn jakamaan sen täysin. Kotonani on matka-arkku täynnä muistikirjoja. Niissä olevista merkinnöistä kasautuu pikkuhiljaa runoja, palaset löytävät toisensa."

Hytönen ei osaa sanoa, eletäänkö Suomessa nyt runouden kultakautta.
"Semmoinen voi olla tulossa. Isot kustantamothan ovat huomattavasti vähentäneet runouden julkaisemista. Erilaisia tapoja kustantaa runokirjoja kokeillaan koko ajan. En tiedä tarkoittaako runouden moninaisuus sitä, että kirjoitettaisiin parempaa runoutta, en ole siitä yhtään varma. Mutta onhan se tietysti siistiä että on monenlaisia julkaisukanavia, ja ihmiset tekevät erilaisia asioita."

En tietysti oikeasti halua levittää pahuutta maailmaa, mutta pahuus toimi taiteellisena haasteena.

Hytösen yritti Sotaraamattua tehdessään kirjoittaa pelottavan kirjan, kaivaa suomalaisuudesta ja kollektiivisesta alitajunnasta asioita, jotka edustavat pelkoa tai pahuutta, sellaisia asioita joihin emme pääse sisälle.
"Käytän hyväkseni esimerkiksi vanhoja kuuluisia murhia. Niitä yhdistelemällä ja rakentamalla yritin tehdä pelottavan kirjan."

Sotaraamatuksi kutsutaan 1600-luvulla Johannes Gezeliuksen kokoamaa Raamattu-käännöstä, joka julkaistiin sen aikaisena pokkarina. Se oli kuvittamaton raamattupainos, joka kulki sotilaan mukana esimerkiksi satulalaukuissa.
"Sotaraamattu on kaunis sana, ja se tuntui jollain oudolla tavalla sopivan tähän teokseen. Siksi otin sen nimeksi."

Sotaraamatun vanhimmat tekstit ovat viisi vuotta vanhoja. Kirjan kirjoittaminen jätti Hytösen mielen joksikin aikaa apeaksi.
"Jatkuva uskonnolla ja väkivallalla pelaaminen vaikutti selkeästi mielentilaani, kun kirjoitin. Minulla on sellainen tapa, että kirjoitan useita tekstejä samaan aikaan. Pystyinkin teosta tehdessäni aina välillä palaamaan iloisempiin teksteihin."

Hytönen mietti myös teoksen vastaanottoa kirjoitusvaiheessa.
"Pyrin ihan tietoisesti siihen, että tämä kirja näyttäytyy tietyssä mielentilassa joillekin ihmisille pahana. Se on aika päinvastaista sille, mitä normaalisti olen henkilönä, olen aika lupsakka kaveri. Minua innosti ajatus, että joku voisi nähdä tämän kirjan selkeästi pahana asiana. Se on taiteellinen lähtökohtani. En tietysti oikeasti halua levittää pahuutta maailmaa, mutta pahuus toimi taiteellisena haasteena."

Hytönen lainaa Sotaraamatun motossa Kantelettaresta löytyvää kansanballadia. Sama balladi on Gallen-Kallelan Velisurmaajan taustalla. Tarina kertoo miehestä, joka on surmannut veljensä ja kertoo siitä äidilleen. He ovat taistelleet naisesta.
"Nämä ovat jotenkin niin kaihoisia tarinoita, niin pohjattoman surullisia, että innostun niistä esteettisessä mielessä. Näen ne niin kauniina, että haluan osallistua niihin kirjoittamalla. Se on lopullista, ei ole paluuta, joku on järkkynyt mieleltään niin rajusti, että tekee jotain täysin fataalia. Ehkä siinä on kaikessa surullisuudessa jotain kauneuttakin."

Runouden kyky järkkyneen mielen ja tuntemusten kuvaamiseen on Hytöselle olennainen lähtökohta.
"Yleensä runoilijat alkavat kirjoittaa runoja teini-iässä. Se on aika, jolloin ihminen on luultavasti haavoittuvaisin. Ja onhan meillä ylipäätään pitkät perinteet, miten lauletun runouden kautta käsitellään tunteita."

Tämä runouden rituaalimainen rooli näkyy myös juhlapäivissä. Minkälaisia aineksia on hyvässä juhannusrunossa?
"Juhannus merkitsee meille sekä rakkauden että kuoleman yhteenliittymistä. Joka juhannus radiossa kerrotaan aina ensimmäisenä, kuinka monta ihmistä on hukkunut – ja toisaalta yhdeksän kuukautta juhannuksen jälkeen syntyy eniten suomalaislapsia. Ehkä tämmöinen kahden vastakkaisuuden yhteen kietoutuminen on juhannuksen taika, ja hyvä lähtökohta runolle."

Kirjakerho Runojuhannus. Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä Yle Radio 1 pe 20.06.2014 klo 15.05

Yle Areena - Kirjakerhon Runojuhannus: Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä

Yle Elävä arkisto esittää: Tanssiva karhu 20 vuotta

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri