Hyppää pääsisältöön

Yksittäisistä lauseista syntyi Maailman vaikein kieli

Runoilija Sinikka Vuola
Runoilija Sinikka Vuola Runoilija Sinikka Vuola Kuva: Yle/Aleksis Salusjärvi palkitut

Helsinkiläinen Sinikka Vuola (s. 1972) kertoo kirjoittavansa päivittäin jotakin, vaikka vain viisi riviä.
"En kirjoita kovin suunnitellusti, pääasia on pitää työ liikkeessä. Teen paljon sellaista, että luen jotakin ja alan kirjoittaa, mitä siitä lähtee liikkeelle. Voin huomata vasta vuoden tai parin päästä, että jokin tekstini on käyttökelpoinen. Tärkeintä on kirjoittaa tekstimassaa ilman ahdistusta siitä, onko se hyödyllistä. Runoudessa mikään ei ole hyödyllistä."

Vuola pyrkii kirjoittamaan työpäivärytmillä. Jos se ei ole mahdollista, kuten nyt kun hänellä on pieni vauva, kirjoittaminen tapahtuu lyhyiden taukojen aikana.
"Yhden hyvän idean, kuten runokokoelman osaston, syntymiseen tarvitaan ehkä sekunnin murto-osa, mutta täytyy kirjoittaa joka päivä, että sen saavuttaa. Sen eteen on tehtävä paljon toistuvaa työtä."

Taustalla on halu pitää suhde kieleen mahdollisimman moniulotteisena.
"Otan vauhtia toisten tavoista kirjoittaa. Taiteilija on aina jollain tavoin rajoitettu omaan mieltymykseen ja estetiikkaan. Tätä vastaan pitää taistella. Pitäisi pyrkiä olemaan määrittelemätön myös itselleen."

Vapaus on olennainen kirjoittamista määrittävä asia, kuten myös se, ettei nojaa osaamiseen.
"Teen sen, mitä en osaa ja mitä en ole ennen tehnyt. Sen tähden kirjojeni välillä on pitkät tauot. Uusi asia vie aina aikaa. On hidasta rakentaa uusi maailmankuva. Kirjoitan sen kaltaisessa tilassa kuin olisin koko ajan hämmästynyt, että en ymmärrä mitä tämä on, mutta juuri siksi on pakko jatkaa."

Vuola innostuin runoudesta Risto Ahdin kurssilla toistakymmentä vuotta sitten. "Pidin itseäni proosan kirjoittajana, mutta Risto kaivoi esiin runous-mahdollisuuden minusta. Hän osoitti minulle oman materiaalini."

Kirjoittamisen lähtökohtana on usein yksittäinen lause.
"Olen hyvin lausekeskeinen kirjoittaja. Ihailen usein toisten lauseita, ja osaan ulkoa hirveän määrän muiden kirjoittamia lauseita."

Intuition ja ihmeen vallassa lukija ymmärtää mistä on kysymys juuri näiden sanayhdistelmien ja rytmien ansiosta.

Kirjoituspaikkana Vuola käyttää usein kirjaston lukusalia.
"Tykkään olla siellä, koska kaikki ovat hiljaa. Kun olen yksin, kuuntelen kirjoittaessani oopperaa, musiikki auttaa oikeaan tunnerytmiin pääsemisessä."

Vuola kirjoittaa runojensa ensimmäisen version aina käsin. Niin pääsee nopeammin merkitsemään typografisia asetteluja.
"Olen tosi kärsimätön. Ensimmäisen version runosta teen aina isolle A3:lle, että on tarpeeksi tilaa tehdä tuhruja ja kokeiluja. Usein näen runossa, miten se voisi olla paperilla. Näen usein unia tästä. Unissa ne ovat mielettömiä. Yritän tavoitella käsikirjoituksellani vapaata unen virtaa."

Runouden kieli ei ole Vuolan mielestä mitään tiettyä tunnettua kieltä, eikä sillä ole kielipoppia, vaan se on kaikki kielet. Siihen ei tarvita tietopohjaa, vaan lukija voi lähestyä sitä sellaisenaan.
"Joskus vieraskielisestä tekstistä voi aistia, mistä on kyse. Näin ajattelen myös runoudesta. Intuition ja ihmeen vallassa lukija ymmärtää mistä on kysymys juuri näiden sanayhdistelmien ja rytmien ansiosta. Ne voimat on saatettu keskenään tekemisiin sillä tavalla, että sen tavoittaa."

On kivaa olla runoilija juuri tällä hetkellä Suomessa.
"Minun on vaikea uskoa, että aiemmin olisi ollut näin monta erilaista runoutta, vaikka aiemminkin on ollut kultakausia. Nyt on todella mieletön kirjo kaikkea."

Elämmekö siis kultakautta?
"On innokasta yleisöä ja keskustelu on aktiivista. Meillä on hyvät runouskeskustelijat, he ovat intohimoisia. Sikäli elämme kultakautta. Tai ainakin meillä on kaikki edellytykset kehittää tästä kultakausi."

Maailman vaikein kieli on ollut Vuolalle hänen työläin kokoelmansa, sen kirjoittamiseen kului kolme ja puoli vuotta.
"Alun perin tarkoitus oli tutkia jotain tiettyä ongelmaa tai kysymystä. Se, etten muista enää tuota kysymystä kertoo, että kirja on valmis ja irrallaan minusta."

Teoksen nimi löytyy kokoelmassa olevasta runosta.
"Maailman vaikein kieli on tietenkin ihmissuhteet, niiden mahdoton kieli. Yhdessä runossa sanotaan, että matka luoksesi on maailman vaikein kieli. Tämä on suuri kuuma lause, joka ulottuu koko kokoelmaan."

Vuola kertoo ihmetelleensä, ettei rakkaustematiikkaa ole nostettu kirjassa enemmän esiin.
"Mielestäni kirjassa on koko ajan esillä ihmissuhdetaso, ihan sanatasolta asti. Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema, ja ne ovat tässä kirjassa mielessäni esillä melkein hopeatarjottimella."

Vuola mieltää runon kirjoittajan ihmiseksi, joka näkee kaiken ensimmäisen kerran.
"Esimerkiksi historiallisia henkilöitä voi runoissa käyttää täysin vapaasti. He ovat varastoa, jotka saavat erilaisia merkityksiä. Se vaatii sukeltamisen jonkun nahkaan. Olen usein ajatellut, että kirjoittamisessa on kyse näyttelemisestä. Kirjoittamisen täytyy olla lähellä työtä, jota näyttelijät tekevät."

Kirjakerho Runojuhannus. Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä Yle Radio 1 pe 20.06.2014 klo 15.05

Yle Areena - Kirjakerhon Runojuhannus: Tanssiva karhu -ehdokkaat esittelyssä

Yle Elävä arkisto esittää: Tanssiva karhu 20 vuotta

Toimittaja Aleksis Salusjärvi

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri