Hyppää pääsisältöön

Sodat loppuvat sotimalla

sotilaita ja raunioita taustalla
sotilaita ja raunioita taustalla i maailmansota

Rauhoja ei tehdä ystävien vaan vihollisten kesken. Totaaliset sodat loppuvat toisen osapuolen tai molempien luhistumiseen. Sotahistoria ei anna paljon toivoa kesken kaiken järjestetyille rauhankonferensseille.

Mihin ensimmäinen maailmansota ratkesi? Kenraalit eivät oikeastaan päihittäneet toisiaan. Aseiden kehittelyssä tulos oli triljoonien hintainen tasapeli. Ratkaisu koitti kotirintaman olojen takia. Niissä Suursodan päiväkirjat havainnollistaa valtavia eroja. Britit kuluttivat olutta ja ranskalaiset patonkia melkein kuin rauhanvuosina. Siirtomaista ja Amerikasta tuli mielin määrin ravitsevaa säilykelihaa. Venäjällä, Saksassa ja Itävalta-Unkarissa maatalous romahti lopulta täysin ja samalla romahtivat armeijatkin.

Nälänhätään oli monta syytä työvoimapulasta logistiikan kaaokseen ja yhteiskunnalliseen sekasortoon. Merisaarto vei keskusvalloilta paitsi tuontiviljan myös lannoitteiden raaka-aineet, mikä pudotti hyvin hoidettujenkin peltojen satoa puolella.

Hallitukset ja ammattiupseerit olisivat jaksaneet sotaa vielä vaikka viisi vuotta, niin myös osa Suursodan päiväkirjojen rivimiehistä. Mutta kotirintama oli kertakaikkiaan saanut tarpeekseen mätien lantunkuorten jonottamisesta ja luurangonlaihojen lasten hautaamisesta. Viime kädessä siviilien nälkä kaatoi vallanpitäjät palatseissa ja päämajoissa.

Vallankumoukset minkä hyvänsä rauhan puolesta olivat ehkä ainoa mahdollinen loppuratkaisu. Valtiot olivat rajoistaan vielä erimielisempiä kuin vuonna 1914. Mitkään ehdot eivät korvanneet uhreja edes voittajalle.

Historia tuntuu osoittavan, että äärimmäisin väkivalta harvoin päättyy sopuun ja uuden rinnakkainelon henkeen. Useammin sodat loppuvat sotimalla. Rauha syntyy sitten kun vähintään toinen osapuoli on polvillaan ja luu kurkussa eikä taisteluhenki enää pihise. Minkä sovintoesityksen antaisimme Martti Ahtisaarelle kuljettavaksi aikakoneella vuoteen 1917 tai 1944?

Minkä sovintoesityksen antaisimme Martti Ahtisaarelle kuljetettavaksi aikakoneella vuoteen 1917 tai 1944?
Ei aavistustakaan. Sotahistoria opettaa, jos ei muuta, niin sen että sotahistoriasta on vaikea oppia mitään. Erityisen vähissä ovat nykyisyydelle lohdulliset opetukset. Syyria, Afganistan ja Somalia eivät muistuta ensimmäistä maailmansotaa. En näe yhtäläisyytttä myöskään Suomen sisällisotaan, joka kesti vain muutaman kuukauden siksi, ettei häviäjille jäänyt vähäisintäkään vaihtoehtoa jatkamiseen. Nykysotien loputtomuus on näkökulmasta riippuen järjetöntä tai järjellistä. Sotimisesta on tullut elinkeino ja elämäntapa, josta luopumiseen ei löydy kaikkein pakottavinta syytä.
Kommentit