Hyppää pääsisältöön

Brassitaiturit olivat Stadionin vuotuinen nähtävyys

Brasilian huippujoukkueiden vierailut Suomeen alkoivat jo olympiavuonna 1952. Kuusikymmenluvun alussa "tummapintaiset pojat" olivat jokakeväisiä vieraita Helsingin Olympiastadionilla.

Tietolaatikko

Lähteitä:
Juha Kanerva ym: Jalkapallon pikkujättiläinen, WSOY 2003
Helsingin Sanomien vuosikerrat 1959–1963

Brassikävijöiden pioneereja oli São Paulosta kotoisin oleva Corinthians, joka kohtasi Suomen maajoukkueen Olympiastadionilla 1.6.1952. Vieraat pyörittivät isäntiä melko suvereenisti, sillä jo ensimmäisen puoliajan lopussa he johtivat 0–4.

Viides maali syntyi toisen jakson alussa, minkä jälkeen brasilialaiset siirtyivät filmiselostajan sanoin "näytöstyyliseen pelaamiseen", jossa nähtiin kaikki lajin hienoudet. Viimeisellä minuutilla Stig-Göran Myntti onnistui tekemään Suomelle kavennusmaalin rangaistuspotkun paluupallosta.

Niukat voitot

Pääkaupunkilaisseurojen yhteenliittymä Allianssi hankki 1950-luvun lopulta alkaen vuosittain vastustajikseen riolaisia seurajoukkueita, jotka pistäytyivät täällä Euroopan-kiertueillaan.

Brasilialaiset esittivät kerta kerran jälkeen huippuluokan pallonhallintaa, mutta maalinteossa heillä oli monesti vaikeuksia. Voittolukemat jäivät useimmiten niukoiksi, ja toisinaan tuloksena saattoi olla tasapeli tai jopa suomalaisten täpärä voitto. Esimerkiksi toukokuussa 1959 pelattu vauhdikas ottelu Vasco da Gamaa vastaan päättyi yllättäen tasan 1–1.

Kansoitetuin katsomo oli vuoden 1960 Fluminense-ottelussa, joka keräsi yli 13 400 henkeä. Filmivälähdys pelistä, jonka brasilialaiset voittivat 0–1, on valitettavasti kadonnut.
Seuraavana vuonna vastassa oli Canto do Rio, josta helsinkiläiset ottivat harvinaisen voiton luvuin 1–0. Helsingin Sanomien (24.5.1961) arvion mukaan brasseilta puuttui järjestelmällisyys ja eteenpäin suuntautuvat pistosyötöt kanssapelaajille, ja heidän pelinsä puuroutui "keskustahääräilyyn ja pujotteluun".

"Tummat pojat"

Vuonna 1962 Allianssi koki kovimman tappionsa, kun Flamengo päihitti sen leikitellen numeroin 0–3. Isäntäjoukkue oli "kertakaikkisen avuton paljon puhutun 4-2-4-taktiikan edessä" (HS 18.5.1062).

Fluminense saapui Suomen toista kertaa kesäkuussa 1963, jolloin se voitti Allianssin 1–2. Helsingin Sanomat piti kuitenkin kokemattomista nuorista koottua joukkuetta "heikompana meillä nähtynä brassikokoonpanona" (4.6.1963), ja yleisömääräkin oli jo laskenut runsaaseen neljään tuhanteen.

Suomalaisille futisvieraat toiselta pallonpuoliskolta edustivat ilmiömäisen pallotaituruuden lisäksi myös kaukomaiden eksotiikkaa. Otteluselostuksissa heistä puhutaan "Brasilian poikina" tai "tummapintaisina poikina", vaikka kuvassa näkyisi useita valkeampiakin brassinaamoja.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto