Hyppää pääsisältöön

Peurastakaa Jappervokki!

Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa. Kuvassa Eino Heiskanen ja Aarni Kivinen.
Janne Siltavuori lavasti Hyvän omantunnon linnakkeeseen Ihmemaan. Ryhmäteatterin Liisa Ihmemaassa. Kuvassa Eino Heiskanen ja Aarni Kivinen. Kuva: Ryhmäteatteri/ Johannes Wilenius ryhmäteatteri

Ensireaktioni on lievä torjunta: hei – eihän tämä olekaan se tuttu ja rakas Liisa Ihmemaassa! Liisa on Alice vai onko hän sittenkin Wendy? Mitä aikaa eletään? Miksi Liisan äiti kälättää niin kamalasti? Miksi Valkoinen Kani on ruskea? Toivun kuitenkin nopeasti hämmennyksestäni, Liisa putoaa kaninkoloon, ja minä alan nauttia siitä, etten tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. 

Juha Kukkonen on ohjannut ja dramatisoinut Ryhmäteatterin esityksen, jonka lähtökohtana on käytetty Lewis Carrollin klassikoita Liisa Ihmemaassa ja Liisa Peilimaassa. Hahmot ovat tuttuja. Kani juoksee kello kädessä, Herttakuningatar leikkaa päitä poikki, Hassu Hatuntekijä keittää ikuista kello viiden teetään. Tittelitom ja Tittelityy pöhköilevät, paksu Toukka polttaa piippuaan ja lausuu arvoituksiaan.

Juha Suihko ja Anna-Riikka Rajanen. Kuva Johannes Wilenius.Mutta se, mitä näille otuksille tapahtuu, on uutta ja jännittävää. Tosi sulautuu tarinaan. Taustalla leijuu nykyhetki, ilmastonmuutoksen haurastama elonkehämme. Liisa tippuu 1800-lukuiseen uneen, ja unesta Ihmemaahan, jonka Herttakuningatar ahneudellaan on lähes tuhonnut. Ihmemaan värikylläisyys on imetty tyhjiin, meret liattu piloille. Tärveltyneet ovat niin hobittien kukkulat kuin Mikä-Mikä-Maakin.  Esitys ei silti ole synkeä ja osoitteleva tuomionpäivän profetia vaan vauhdikas seikkailu. Liisa saa mahdottoman tehtävän: hänen on pelastettava satujen maa lopulliselta kadotukselta.

Hyvän Omantunnon linnake toimii verrattomana kulissina tarinalle, jälleen kerran. Lavastaja Janne Siltavuori on visioinut muurin kupeeseen valtavan rataskellon koneiston, jonka pyörät ruksuttavat ees taas. Sadussa kun ollaan, muistaa voi yhtä hyvin tulevaa kuin mennyttä. Kellon uumeniin kätkeytyy myös karmiva Jappervokki, jonka nimen lausuminen saa Ihmemaan asukkaat tutisemaan. Ja sinne pienen Liisan on mentävä jos hän mielii auttaa uusia ystäviään – hänen on kohdattava Herttakuningatar, hänen on peurastettava Jappervokki.  

Aarni Kivinen ja Juha Pulli. Kuva Johannes Wilenius.Parasta esityksessä on sen iloitteleva kieli. Suomea se on, mutta millaista! Näyttelijät ovat omaksuneet kielen mahtavasti: vinksahtaneet sanat kiepsahtelevat heidän suustaan kuin he olisivat aina puhuneet näin. Kukkonen on tehnyt sovituksensa Tuomas Nevanlinnan suomennoksen pohjalta. Suomennos ei ollut minulle ennalta tuttu, mutta kävin lainaamassa Nevanlinnan käännöksen heti esityksen nähtyäni. Oli pakko tarkistaa, kenen kynästä kaikki ne lystikkäät sanat ovatkaan peräisin. Ja ehtaa Kukkosta ne näköjään ovat: sovitus on kirjoitettu Vilpikonnan sanataskujen hengessä. 

Näyttelijäryhmä kertoo eloisasti samaa satua. Anna-Riikka Rajasen Liisa kasvaa äimistyneestä pikkutytöstä sankariksi. Silja Sauros naurattaa vallanhimoisena Herttakuningattarena ja Eino Heiskanen hänen julmana punkkarisotilaanaan. Juha Suihko vetäisee monta lystiä hahmoa, hauskin niistä on äkeä Toukka. Suosikkini on silti Juha Pullin näyttelemä kärsiväilmeinen, suorastaan riutuva Ruskea Jänis. Mikä kertakaikkisen mahtava hahmo! Erityiskiitos kuuluu myös Oula Kitille, joka on suunnitellyt esityksen taistelukoreografiat. Matrix-henkisten hidastusten rytmittämä suuri lopputaistelu on hauskin teatteritappelu, jonka olen nähnyt. 

Liisa Ihmemaassa kestää noin 2,5 tuntia – osa seuralaisistani olisi nipsaissut puoli tuntia pois. Minua ei näytelmän kesto häirinnyt, vaikka lörpötystä näyttämöllä tosiaan piisasi. Päinvastoin, huomasin toisella puoliajalla uppoavani tarinaan niin, että aloin toivoa ettei se loppuisikaan. Huomasin myös sisälläni pilkahtavan lapsuudesta tutun haikean toiveen: olisipa olemassa tuommoinen Liisa, joka pelastaisi meidät kaikki.

 

Ryhmäteatteri: Liisa Ihmemaassa. Näytökset Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa. Ohjaus ja dramatisointi Juha Kukkonen. Lavastus Janne Siltavuori, pukusuunnittelu Niina Pasanen, valosuunnittelu Tomi Tirranen, äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen, sävellys Jukka Hannukainen ja Jussi Kärkkäinen. Maskeeraus Leila Mäkynen, taistelukoreografiat Oula Kitti, lennätysten suunnittelu ja toteutus Pasi Warsell ja Sanna Warsell. Rooleissa Anna-Riikka Rajanen, Aarni Kivinen, Eino Heiskanen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Sirja Sauros, Juha Suihko ja Sanna Warsell.

 

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.