Hyppää pääsisältöön

Ei ihan huono

Hevostroikka installaatio Sotshin Olympialaisten avajaisissa 2014
Hevostroikka -installaatio Sotshin Olympiakisojen avajaisissa 2014 Hevostroikka installaatio Sotshin Olympialaisten avajaisissa 2014 Kuva: EPA/Tatyana Zenkovich hevosia

David Leanin ohjaama Tohtori Zivago sai ensi-iltansa joulukuussa 1965. Suomeen elokuva saapui joulukuussa 1966.

Elokuva taisi kiertää Suomea parikin vuotta ja näin sen silloin ensimmäisen kerran. Vuotta en muista, mutta elokuvateatteri oli suuri ja punaplyysinen ja täynnä väkeä. Omar Sharifin charmi ei purrut 13-14-vuotiaaseen. Mieli teki huokailla ja kikattaa, elokuva tuntui pitkältä vaikka siinä oli väliaikakin. Mutta 1960-luvun lopulla teinit istuivat hiljaa elokuvissa, muuten muistoni olisivat kiusallisemmat. Nyt vain salmiakit rapisivat ja kierivät napsahdellen lattialle ja penkkirivien väliin.

Uudella katsomisella se ei ollut niin huono kuin muistin. Robert Boltin palkittu käsikirjoitus nostaa Boris Pasternakin historiallisesta panoraamasta ihan herkullisia hetkiä. Päähenkilöt Lara ja Zivago kiteytyvät kohtauksessa , jolloin Lara lukee runoja joita Zivago on hänelle kirjoittanut. ”En minä ole tällainen”, hän toteaa Zivagolle, ”sinä olet tällainen.” Suuri rakkaustarina pohjautuu sielunsisaruuteen: Juri ja Lara ovat samaa henkeä.

Pasternakin teoksessa lumi riehuu ja ryöppyää, viheltää ja ulvoo, hohtaa keskipäivän aikaan hunajankeltaisena ja illalla auringonlaskun hehkuttamaa appelsiininväriä. Tätä runoilijan värikylläisyyttä on vaikea tavoittaa. Elokuva onkin tyylikkään musta ja harmaa ja valkoinen.
Vallankumous ja väkivalta tuovat kuvaan punaisen värin. Lara ja rakkaus ilmoitetaan keltaisella, Lara on valo tai narsissi tai auringonkukka.

Elokuva kuvattiin pääosin Espanjan ylängöllä, jossa lumi oli ohutta ja vaaratonta.
Kylmyyden tuntumaa haettiin Suomesta. Siperiaa kuvattiin Pyhäselkä-järven jäällä, joka suli uhkaavasti huoltoautojen ja lämmityslaitteiden alla. Myös rajan läheisyys loi oikeaa värinää; Neuvostoliittoon oli vajaa 20 kilometrin matka.

Säveltäjä Jarre sai ohjeen

Teininä teki eniten mieli kikattaa Laran teemaa, joka soi siihen aikaan kaikkialla suomeksi sanoilla ”On jossakin laulumme armahin”. Säveltäjä Maurice Jarrelle oli annettu ohje: kuvittele että olet tyttöystäväsi kanssa vuorella. Sitä laulu ilmentääkin hyvin, mutta entä tässä tarinassa? Elokuvassa ”On jossakin” pulpahtaa soimaan hassuissakin hetkissä. Musiikki myötäilee Juri Zivagon ajatuksia eli aina kun hän muistaa tai aistii Laraa, balalaikat alkavat väristä tilanteesta riippumatta: kun äiti tekee itsemurhaa, kun haavoittuneet makaavat tiellä, aina kun katse osuu aurinkoon...

”Luulen että Pasternak alkoi kirjoittaa rakkaustarinaa, politiikka tuli mukaan vain lisänä”,
jotenkin näin hymyili Omar Sharif elokuvan tekemisestä kertovassa dokumentissa. Sitä olisi vaikea uskoa. Pasternakin Zivago on sukupolviromaani, jossa on mukana rakkauden ohella myös aikakauden tapahtumien ja aatteiden koko kirjo: innostus, palo, pettymys, pelko ja lopulta toivottomuus. Se on kriittinen ja rohkea teos, joka ilmestyi Neuvostoliitossa vasta 1988. Salakuljetettu käsikirjoitus julkaistiin Italiassa 1957 ja sitä kautta se levisi länsimaihin. Pasternakille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto, josta hän joutui kieltäytymään.

David Leanin elokuva päättyy paljon toiveikkaammin kuin Pasternakin teos. Uusi sukupolvi nostaa balalaikan selkäänsä, suuri vesivoimalaitos höyryää puhdasta energiaa - ja siitä syntyy sateenkaari. Se on ujosti alhaalla ja haihtuu nopeasti tekijöiden nimien alle, mutta on siinä kuitenkin. Mitä olisi Pasternak sanonut tähän?

Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten lukea Tohtori Zivagoa? Yle Radio 1 27.06.2014 klo 17.20
Vieraana venäläisenkirjallisuuden professori Tomi Huttunen.
Lukijana Ville Tiihonen.

Yle Areena Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten lukea Tohtori Zivagoa? ohjelma on kuunneltavissa 27.06.2014 klo 17.20 alkaen 30 vrk

lähteet:
Boris Pasternak: Tohtori Zivago. 1957. Suom. Juhani Konkka. Tammi 1958.
David Lean: Doctor Zhivago. 1965. Dokumentti elokuvan tekemisestä DVD-julkaisussa vuodelta 2001.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.