Hyppää pääsisältöön

Ei ihan huono

Hevostroikka installaatio Sotshin Olympialaisten avajaisissa 2014
Hevostroikka -installaatio Sotshin Olympiakisojen avajaisissa 2014 Hevostroikka installaatio Sotshin Olympialaisten avajaisissa 2014 Kuva: EPA/Tatyana Zenkovich hevosia

David Leanin ohjaama Tohtori Zivago sai ensi-iltansa joulukuussa 1965. Suomeen elokuva saapui joulukuussa 1966.

Elokuva taisi kiertää Suomea parikin vuotta ja näin sen silloin ensimmäisen kerran. Vuotta en muista, mutta elokuvateatteri oli suuri ja punaplyysinen ja täynnä väkeä. Omar Sharifin charmi ei purrut 13-14-vuotiaaseen. Mieli teki huokailla ja kikattaa, elokuva tuntui pitkältä vaikka siinä oli väliaikakin. Mutta 1960-luvun lopulla teinit istuivat hiljaa elokuvissa, muuten muistoni olisivat kiusallisemmat. Nyt vain salmiakit rapisivat ja kierivät napsahdellen lattialle ja penkkirivien väliin.

Uudella katsomisella se ei ollut niin huono kuin muistin. Robert Boltin palkittu käsikirjoitus nostaa Boris Pasternakin historiallisesta panoraamasta ihan herkullisia hetkiä. Päähenkilöt Lara ja Zivago kiteytyvät kohtauksessa , jolloin Lara lukee runoja joita Zivago on hänelle kirjoittanut. ”En minä ole tällainen”, hän toteaa Zivagolle, ”sinä olet tällainen.” Suuri rakkaustarina pohjautuu sielunsisaruuteen: Juri ja Lara ovat samaa henkeä.

Pasternakin teoksessa lumi riehuu ja ryöppyää, viheltää ja ulvoo, hohtaa keskipäivän aikaan hunajankeltaisena ja illalla auringonlaskun hehkuttamaa appelsiininväriä. Tätä runoilijan värikylläisyyttä on vaikea tavoittaa. Elokuva onkin tyylikkään musta ja harmaa ja valkoinen.
Vallankumous ja väkivalta tuovat kuvaan punaisen värin. Lara ja rakkaus ilmoitetaan keltaisella, Lara on valo tai narsissi tai auringonkukka.

Elokuva kuvattiin pääosin Espanjan ylängöllä, jossa lumi oli ohutta ja vaaratonta.
Kylmyyden tuntumaa haettiin Suomesta. Siperiaa kuvattiin Pyhäselkä-järven jäällä, joka suli uhkaavasti huoltoautojen ja lämmityslaitteiden alla. Myös rajan läheisyys loi oikeaa värinää; Neuvostoliittoon oli vajaa 20 kilometrin matka.

Säveltäjä Jarre sai ohjeen

Teininä teki eniten mieli kikattaa Laran teemaa, joka soi siihen aikaan kaikkialla suomeksi sanoilla ”On jossakin laulumme armahin”. Säveltäjä Maurice Jarrelle oli annettu ohje: kuvittele että olet tyttöystäväsi kanssa vuorella. Sitä laulu ilmentääkin hyvin, mutta entä tässä tarinassa? Elokuvassa ”On jossakin” pulpahtaa soimaan hassuissakin hetkissä. Musiikki myötäilee Juri Zivagon ajatuksia eli aina kun hän muistaa tai aistii Laraa, balalaikat alkavat väristä tilanteesta riippumatta: kun äiti tekee itsemurhaa, kun haavoittuneet makaavat tiellä, aina kun katse osuu aurinkoon...

”Luulen että Pasternak alkoi kirjoittaa rakkaustarinaa, politiikka tuli mukaan vain lisänä”,
jotenkin näin hymyili Omar Sharif elokuvan tekemisestä kertovassa dokumentissa. Sitä olisi vaikea uskoa. Pasternakin Zivago on sukupolviromaani, jossa on mukana rakkauden ohella myös aikakauden tapahtumien ja aatteiden koko kirjo: innostus, palo, pettymys, pelko ja lopulta toivottomuus. Se on kriittinen ja rohkea teos, joka ilmestyi Neuvostoliitossa vasta 1988. Salakuljetettu käsikirjoitus julkaistiin Italiassa 1957 ja sitä kautta se levisi länsimaihin. Pasternakille myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto, josta hän joutui kieltäytymään.

David Leanin elokuva päättyy paljon toiveikkaammin kuin Pasternakin teos. Uusi sukupolvi nostaa balalaikan selkäänsä, suuri vesivoimalaitos höyryää puhdasta energiaa - ja siitä syntyy sateenkaari. Se on ujosti alhaalla ja haihtuu nopeasti tekijöiden nimien alle, mutta on siinä kuitenkin. Mitä olisi Pasternak sanonut tähän?

Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten lukea Tohtori Zivagoa? Yle Radio 1 27.06.2014 klo 17.20
Vieraana venäläisenkirjallisuuden professori Tomi Huttunen.
Lukijana Ville Tiihonen.

Yle Areena Eeva Luotosen kirjahistoria: Miten lukea Tohtori Zivagoa? ohjelma on kuunneltavissa 27.06.2014 klo 17.20 alkaen 30 vrk

lähteet:
Boris Pasternak: Tohtori Zivago. 1957. Suom. Juhani Konkka. Tammi 1958.
David Lean: Doctor Zhivago. 1965. Dokumentti elokuvan tekemisestä DVD-julkaisussa vuodelta 2001.

Kommentit
  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri